maanantai 13. elokuuta 2012

Lenkkiä ja lepoa

Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:


Meillä on tässä kotikaupungissamme neljä (4) Musti & Mirri-kauppaa. Lauantaina ihmiset käyttivät meitä kolmessa (3) niistä. Haluan nyt ilmaista mielipiteeni siitä, että mitä mieltä olen tämänkaltaisesta toiminnasta: 

1. miksi meitä viedään koirien ruokakauppaan, eikä anneta ottaa yhtään mitään pakastealtaista tai pusseista? (Ihmiset ostivat kyllä broilerinsiipiä, mutta yhtäkään siipeä ei taaskaan saanut heti syödä vaan ne pistettiin pakkaseen.)

2. miksi meille näytetään vinkuleluja eikä meille osteta mitään, koska "eivätpä nämä säilyisi suolestamatta kahta sekuntia kauempaa." Mitä sitten? Se kaksi sekuntia voi olla maailman mukavimmat kaksi sekuntia. Mietipä sitä.

3. meidän piti sovittaa pantoja. Aslanilla on iso pää. Sen korvat jäävät jumiin jos liian pientä pantaa tungetaan sen pään läpi. Emme arvostaneet, kumpikaan, tätä pantojen sovittelua. (Meille ostettiin kuitenkin kahdet leveät, puolikuristavat pehmopannat. Ne mahtuivat Aslaninkin päähän. Se ihastui omaan pantaansa niin kovasti, kun siinä on teddykangasta pehmikkeenä, että se vietti illan kyläpaikassa nuolemassa sitä uutta pantaansa vähän väliä. Se ON outo.)

4.Autoon-kauppaan-autoon-kauppaan-autoon-kauppaan-autoon-kotiin-kombinaatio on kyllä just tasan niin hanurista kuin miltä se kuulostaakin. Että kiitos taas tästäkin avartavasta kokemuksesta.

ps. Aslan joutui sovittamaan kaupassa vielä vaatteitakin. Tämä oli lälläslieru-hetki minulle, koiraruhtinaalle, joka en moiseen joutunut alentumaan. Lieneekö tarpeen sanoa, ettei Aslan mahtunut niihin vaatteisiin alkuunkaan. Huomattavaa kyllä oli se, että kun sille mallattiin koirien Rukan malliston keltaista sadetakkia, ihminen tälläsi sille takin mukana tulevan hupun päähän ja olihan se koomisen näköinen. Olisin nauranut ääneen. Jos olisin osannut.



Otteita ihmisen päiväkirjasta:



Lauantaina kun kävin iltapäivän lenkillä koirien kanssa, tulin tehneeksi siinä pikaisen ynnäystoimituksen ja huomasin, että jälleen kerran maanantai-lauantai-välillä olin liikutellut sekä koiria että itseäni kuudenkymmenen kilometrin edestä. Päivittäisannoksena se ei ole paljon, mutta kuulostaa heti loppusummana isommalta. Sunnuntaina vietämmekin aina hyvin ansaittua lepopäivää.

Olen vuosien saatossa koukuttunut vähitellen lenkkeilyyn. Mistään salamarakkaudesta ei todellakaan ole kyse, vaan lähinnä salakavalasta kiintymyksestä. Tuntuu, että selkä jumittaa heti jos en liiku, eikä pää toimi edes puolen tehon verran. Yhtä paljon koukussa tuntuu olevan juniorimäyräkoirakin.  

Huvittavaa oli huomata myöhään lauantaina kun keskiyön jälkeen kävelimme kotiin kyläpaikasta parin kilometrin päästä, että Aslan painoi menemään joukon edellä kuin katulamppujen valossa kiiluva musta tuhatjalkainen, vaikka kello olikin jo pitkälti yli pienten mäyräkoirapoikien nukkumaanmenoajan. Se on niin innokas lenkkeilijä, että sellaista hetkeä tai säätä ei vielä ole keksitty, etteikö se juoksisi eteiseen heti kun hoksaa, että lenkkeilyn mahdollisuus on heitetty ilmaan. 

Alphonse ei ole ollenkaan niin innokas, se arvostaa hyviä nokkaunia huonoa ilmaa enemmän, juoksukisailua sisätiloissa kuin tarpomista vesisateessa. Onneksi se yleensä innostuu ulkoilusta myös kovasti, kunhan vain ensin pääsee ovesta ulos. Viime hetken venkoilut ja vetkuttelut eteisessä kuuluvat sen toimintamalliin, ei kai se Alphonse olisikaan, ellei se edes hieman yrittäisi juonitella. Aslan ei niin tärkeällä asialla pelleille kuin liikunta. Sille ei tulisi mieleenkään leikkiä kuuroa tai välinpitämätöntä kun ulosmenoa suunnitellaan. 


  Jossakin kesän näytelmistä. Aslanille tuottaa suurta mieliharmia olla paikoillaan. Jos se on paikoillaan, se nukkuu. Jos se on hereillä, se liikkuu. Sen maailmassa pätee kauniin yksinkertainen logiikka. Alphonse, sen sijaan, saattaa torkkua silmät auki ja näyttää siltä, kuin se keskittyisi paneutumaan filosofisten ajatusten alkulähteille, vaikka tosiasiassa se on kääntänyt jo aikoja sitten aivonsa off-asentoon.

10 kommenttia:

  1. Kovia reissuja nuo shoppailumatkat, varsinkin jos ei saa palkaksi mitään. Mä yritän aina eläinkaupoissa ottaa niistä herkkulaareista itse jotain, mut aina kielletään. Pyh. Eihän ihmisetkään mene itse karkkikauppaan, jos eivät aio ostaa sieltä itselleen herkkuja. Epäreilua!:(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäyräkoirien elämä on välillä epäreilua ja kovaa ;) Meilläkin yritetään aina napata niistä herkkulaareista tavaraa mukaan, myös kissojen ruoka kelpaisi, samoin jyrsijöitten :)

      Poista
  2. Kyllä te vedätte niin pitkiä lenkkejä, että joku liikunnallinen koira olisi kateellinen. Tuolla määrällä pärjäisi jo vähän isompikin koira. Ossi liikku noin kuusi kilsaa päivässä ja se jakaantuu niiin, että minä vien sen parin kilsan lenkin ja mies vie sitten sellaisen neljän kilsan lenkin. Itse metsälenkki on sellainen 3,5 kilsaa mutta sitä ennen on käytävä tarkistamassa parit hyvät hajupaikat:)

    Ai Aslan on kasvanut niin isoksi poitsuksi, että tarttee uudet puvut. No kieltämättä Aslan on muhkean ja hienon näköinen. Ja on se enokin hieno. Kivannäköisiä minun silmissäni molemmat:) Terveisiä M-L ja Ossi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, meilläkin on lenkit jaettu osiin, muuten kyllä saattaisi ihmiseltä veto loppua kesken ;)

      Aslan on tosiaan kasvanut melkoisen isoksi pojaksi, huvitti kun koirapuistossa eräskin mäykkypennun omistaja kyseli vähän huolestuneesti, että ei kai hänenkin koirastaan tule noin isoa! :D Mutta on just soppelin kokoinen; jaksaa loistavasti lenkkeillä ja on voimaa kuin pienessä pitäjässä :)

      Pojat kiittävät kehuista! :) Ossille rapsuja!

      Poista
  3. Voi pahus, pojat. Onpas teillä ollut sitten rankka kauppareissu. Mitä ihmettä tekee koira kaupassa, jossei se saa edes herkkupalaa maistaa. Ja kaikki ne herkulliset tuoksut, mitä varten, kysyn mä vaan. Miksi meitä viedään sinne, eikä me silti saada mitään kivaa. Onneks Aslan sentään edes tykkäsi pannastaan, vaikkakaan se ei ollut syötävää (ehkä kuitenkin nuoltavaa ;)) Pahus, ne pannat ei näy kuvassa.
    T: Elli

    Teillä on kyllä niin mahtavat lenkkeilymatkat, että täällä ihminen on kateudesta vihreä. Miksi ei itse pysty moiseen? Miksi mäykkyni ei pidä pitkistä lenkeistä? Tiedän kyllä, että lenkkeilyyn koukuttuu, on mulla siitäkin kokemusta. Mutta kun en saa siitä päästä enää millään kiinni. Mihin hukkasin sen?
    T: Ellieli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt näkyy panta kuvassa, kun ihan varta vasten Alphonse poseerasi se kaulassaan ;)

      Eipä aina mullakaan lenkkeily tunnu just siltä parhaimmalta tekemiseltä sillä hetkellä kun painuu ulos poikien kanssa, mutta sitten aina ajattelen, että kun nyt kerran lähden, niin kävellään nyt sitten muutama kilometri :) Mutta, jos on pitänyt pidempää taukoa, niin lenkki-inspistä saa kyllä hakea, ei kyllä lankea kuin manulle illallinen. Ja aina se kestää vähän aikaa taas päästä siihen rytmiin kiinni, mutta sitten kun pääsee, niin se menee taas vähän kuin itsestään :)

      Toivottavasti löydät intosi vielä, tekee hyvää mielelle, sielulle ja kropalle lenkkeillä :) Ajattelen aina, että jokainen askel on kotiinpäin :)

      Poista
  4. Myrsky: Kylläpä te lenkuroittekin runsaasti tai siis sopivasti. Mun lenkurat on jääny vähiin, nyt kun toi Tuisku tuli. Se kun ei viälä jaksa mitään.

    Tuisku: Lenkurointi? Oliks se sukuu venkuroinnille? Täh? Ei mitään hajuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä jäi kanssa lenkit aika pieniksi silloin kun Aslankin oli pieni, Alphonsea lenkitettiin erikseen ja pari kertaa yritn kantaa Aslania mukanani, mutta sehän huusi kuin syötävä ja Alphonse ei suostunut lähtemään mihinkään niin kauan kuin pentu huusi.

      Lenkurointi ja venkurointi ovat monesti olleet yksi ja sama asia ;)

      Poista
  5. Tuo lenkkeilyyn koukuttuminen kävi minullekin pikkuhiljaa, ja nyt kun se innokkain lenkkeilijä, noutaja on poissa, vasta huomaan kuinka niitä lenkkejä kaipaan - ja niin myös kaipaa minun alaselkäni! Päivittäinen liikunta on tähän asti tullut ikään kuin "kaupan päälle"....Hauskoja kuvia pojista taas, erityisesti tuo "nukkuva Aslan" :-))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alaselkä se mullakin jumii jos en liiku. Ja viime aikoina ole huomannut, että eipä passaa tuolle selälle makailu sitten yhtään, hyvä kun yöunet vetää, niin se on siinä...mutta yritäpä makailla sängyssä ja katsella telkkaa yhtään pidempään, niin jo on selkä juntturassa :/ Pitäsköhän ruveta öisinkin käymään lenkillä? :)

      Jos asuttais lähempänä, niin mentäis kombolla yhdessä lenkille :)

      Poista