torstai 31. tammikuuta 2013

BARF, vol III: kysymyksiä ja vastauksia

Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:

Siitä puhe, mistä puute; ruuasta, nimittäin. Sellaista hetkeä ei tule etteikö pieni hiukopala maistuisi. Alla esimerkkiannoksia Aslanin ruokakiposta jonkin viikon varrelta:



Napakkaa, jänteistä sikanautaa ja pehmeä kasvispyree, jossa vihreät maut kietoutuvat sointuvaksi sävelkuluksi avaten makunystyrät vastaanottamaan lihaisan pääruuan sinfonian.


Samettista, jauhettua naudan maksaa, kylkiäisenään hyvän suutuntuman antavia maukkaita broilerin kivipiiroja. Sisäelimen ja lihan sopusointuinen liitto toimii takuuvarmasti kaikilla liharuuan ystävillä.


Broilerin siipiä broilerin kauloilla. Siinä on jotakin poeettista miten saman eläimen eri osat täydentävät toisiaan annoksessa.


Bonuksena ihmisen värikäs lounas menossa uuniin...ja kas, paikalle sattumalta osunut tiedustelija (Aslan), joka hiippailee heti keittiöön kun leikkuulauta otetaan kaapista esille. Koskaan ei voi tietää milloin pöydältä tippuu ruusukaali lattialla odottavan kitaan...



Otteita ihmisen päiväkirjasta:


Koirien ruokinnasta puhuttaessa monet ovat sanoneet olevansa kiinnostuneita barffauksesta, mutta eivät joko tiedä miten aloittaa tai kuvittelevat sen olevan niin hankalaa ja vaivalloista, että ostavat sen takia mieluummin teollista ruokaa koirilleen. Mielelläni kerron kaiken minkä tiedän, vaikken olekaan missään määrin asiantuntija tässä(kään) asiassa, ainoastaan sen suhteen, että tunnen koirani ja näen päivittäin ruokavalion vaikutukset niissä. 

Tähän postaukseen kokosin kysymyksiä joita minulle on ylivoimaisesti eniten esitetty kun koirien ruokavaliosta on tullut puhe. Ja koska en edusta edes mitään puolivirallista tahoa, ovat vastaukset ja mielipiteet omiani; tiedon olen hankkinut lukemalla, tutkimalla ja kokeilemalla. Empiiriset kokeet omilla koirillani ovat muokanneet ja hioneet ruokavalion sellaiseksi mitä se nykyään Alphonsella ja Aslanilla on. 

Koska jokainen koira on yksilö, myös energiatarve on yksilökohtainen. Eroavaisuuksia on yhtä paljon kuin koiriakin; jopa saman laumankin sisällä, kuten meillä jossa nuorempi koira, Aslan, kuluttaa ravintonsa nopeammin. Mitä tulee ruokintaan yleensä, kaikki riippuu rodusta, sukupuolesta, iästä ja aktiivisuustasosta sekä yleisestä terveydentilasta. Meillä barffaa kaksi suhteellisen aktiivista, tervettä, nuorta mäyräkoiraurosta. Ruokamäärä on räätälöity vastaamaan yksilötasolla kumpaisenkin tarvetta.



1. Mikä ihmeen barffaus?

BARF tulee sanoista Bones and Raw Food tai Biologically Appropriate Raw Foods eli luita ja raakaruokaa. Se tarkoittaa konkreettisesti sitä, että koiralle ei anneta mitään teollista ruokaa esim. nappuloita, koirankeksejä,- makkaroita, yms. pitkälle prosessoituja herkkuja, eikä myöskään viljoja ja hapanmaitotuotteita. Ruokaa ei kypsennetä, ei edes kasviksia. Kerran viikossa koirat syövät kumpainenkin yhden raa'an kananmunan sellaisena päivänä kun ei ole tarjolla sisäelimiä. Öljyä lisätään ruokaan teelusikallinen päivittäin. Itse suosin niitä öljyjä, joissa omegat ovat mahdollisimman hyvin hyödynnettyjä, ja näitä ovat eläimille tarkoitetut lohiöljyt ja ihmisille tarkoitetut kylmäpuristetut rypsiöljyt. Barffatessa ei suositella kypsien ja kypsentämättömien ruokien sekoittamista keskenään. Meillä tosin Aslan oli pienenä pentuna sekaravinnolla (vähän nappuloita ja enimmäkseen raakaruokaa), Alphonse siirtyi yksivuotiaana kerralla barffaukseen nappuloista johtuvien ja toistuvien gastriittien takia.


2. Raa'at linnunluut?

Melkein jokainen koiranomistaja on kuullut varoituksen linnunluiden syöttämisestä koiralle. Tämä koskee vain ja ainoastaan kypsennettyä linnunluuta. Mitään muutakaan ateriaksi tarkoitettua luuta ei saa antaa kypsennettynä. (Tämä kannattaa muistaa myös sulatettaessa ruokaa mikrossa. On varottava ettei luu kypsy prosessin aikana. Yleisesti ottaen suositellaan ruuan sulattamista huoneenlämmössä.) Kypsennetyn luun rakenne muuttuu ja siitä saattaa irrota teräviä säleitä koiran työstäessä sitä. Nämä säleet voivat koitua koiralle kohtalokkaiksi. Ns. ajavietepuruluut ovat asia erikseen, esim. savustetut luut, jotka eivät koskaan ole rustoluuta. Rustoluuta on nimenomaan se luu, jota koiralle annetaan ateriaksi, koska siihen sen hampaat ja leuat pystyvät ja se syö sen kokonaisuudessaan.

Ja mitä tulee tuohon linnunluuhun, niin itse asiassa nimenomaan juuri broilerin siivet ovat mitä parhainta raakaruokaa koiralle. Niiden liha-luu-suhde on erinomainen (sen pitäisi ideaalitapauksessa olla 50-50 ja sekä broilerin siivissä että naudan lihaisissa rustoluissa tämä toteutuukin) ja yleensä ne myös sulavat vasta-alkajankin vatsassa parhaiten. Jos koira ei voi jostakin syystä syödä kokonaista siipeä sellaisenaan (esim. ihan pieni pentu vai vanha koira) saa luita ja lihaa jauhettuna samoista lemmikkikauppojen pakastealtaista joista muunkin liha- ja luuruuan voi hankkia. Riittävän äksyn lihamyllyn omistajathan voivat itse jauhaa ruuat koirille ruhonosista.  



3. Annoskoko?

Numeraalisia arvioita on hankala antaa, mutta yleinen nyrkkisääntö lienee n. 3-5 prosenttia koiran painosta. Annoskoko pitää suhteuttaa koiran energiatarpeeseen. Esim. huippuajurit taatusti tarvitsevat eri määrän ruokaa metsästysaikana kuin enimmäkseen sisätiloissa viihtyvät lajikumppaninsa. Energiantarve on suhteessa suoraan verrannollinen koirien saamaan liikunnan määrään, joten tarpeen vaatiessa ruoka-annoksia viilataan sen mukaan kuinka paljon kilometrejä on vuorokauden aikana kertynyt ja miten raskasta on liikunta ollut. Koirilla ei ole siis mitään valmiiksi fiksattua ruokamäärää, joka ammennetaan kuppeihin säntillisesti joka päivä, vaan sen mukaan mennään miten on kulutustakin tullut. 

Käsikopelolla tietää onko annoskoko oikea suhteessa koiran painoon: jos koiran vyötärö ei selkeästi erotu lantiosta kapeampana kohtana, kylkiluut eivät tunnu kaivamatta eikä selkäranka kuljetettaessa kättä selkää pitkin, on koira liian tukevassa kunnossa. 

Aslanin annoskoot ovat inhimillistyneet vastaamaan lähes täyskasvuisen mäyräkoiran tarpeita; poissa ovat aktiivikasvukauden poskettomat annokset, mutta edelleen se syö enemmän kuin Alphonse, koska on isokokoisempi. 

Prosentuaalisesti eniten päivän ruokamäärästä pitäisi tulla lihaisista rustoluista (tämä on yksi barffauksen kulmakivistä: lihaisat luut ovat pääartikkeli koiran menyyssä) ja loput ruuasta jauhelihaa/kalaa/sisäelimiä soseutetuilla kasviksilla/hedelmillä. Vihannekset ja hedelmät on syytä antaa aina soseena, että koira kykenee käyttämään ne parhaiten ravinnokseen eli kasvisten solurakenteen tulisi olla rikki kun ne tarjotaan koiralle ruuaksi. 

Jotkut koirat syövät luita 70 prosenttia ateriastaan ja lihaa/kalaa/sisäelimiä 30 prosenttia, jotkut vielä vähemmän ja joillakin suhdeluku on pyöreät 50-50. Meillä Alphonse syö vähemmän jauhelihaa suhteessa päivittäiseen luumääräänsä kuin Aslan. Tämä siksi, että Alphonsen vatsa pysyy kunnossa ainoastaan jos ruokavalio on hyvin balansissa sen tarpeisiin nähden. Jo parin päivän muutos - enemmän jauhelihaa, vähemmän luuta - saattaa näkyä sillä löysänä vatsana ja närästyksenä. 



4. Ruokintakerrat vuorokaudessa?

Itse en siirtyisi milloinkaan antamaan vain yhtä ruokaa päivässä, koska silloin ruuansulatuselimistö joutuu liian koville joutuessaan sulattamaan koko päivän annosta kerralla. Barffatessa muutenkin lihat ja kasvis annetaan aina eri ruokintakerroilla kuin lihaisat luut, että koiran elimistö kykenee käyttämään kaiken ravinnon hyväksi. Joten meillä syödään kaksi kertaa päivässä: aamulla lihat ja kasvissose/hedelmäsose ja illalla aina luuateria. Saatetaanpa syödä vielä välipalakin, jos tarvetta ilmenee. Välipalana on aina jotakin hedelmää tai kasvista.



5. Suolitukokset?

Oikein suoritettuna barffaus ei ole riskialtista eikä aiheuta suolitukoksia. Barffatessa on hyvä pitää mielessä, että kuitujen (kasvikset, hedelmät) suhteen täytyy olla balanssissa proteiinien kanssa. Jokainen koirillaan barffausta suosiva on tottunut koprologi eli ulostetutkija: jätökset kertovat kaiken oleellisen. Jos uloste on liian löysää, täytyy kasvisten/hedelmien määrää ruokavaliossa pudottaa, jos taas koira kykkii minuuttitolkulla, otsasuonet pullottaen, eikä mitään tule ulos, on syytä lisätä kasvisten määrää. Paljon luuta syövän koiran uloste on keltaista ja kovaa tai melkein valkoista, ihan jauhemaiseksi pöllyävää tullessaan siitä hiljaisemmasta päästä ulos. Se on myös lähes hajutonta.  

Aloitettaessa barffausta kannattaa luut syöttää kädestä pitäen koiralle ja näin se oppii syömään rauhallisemmin. Tähän broilerin siivet (tai broilerin kaulat) ovat erinomaista ruokaa, koska niiden syömiseen menee vähemmän aikaa kuin esimerkiksi naudan rustoluuhun. Koira saattaa aluksi oksentaa nieleskelemiään liian suuria paloja, mutta oppii yleensä suhteellisen nopeasti minkäkokoisen palan voi huoletta niellä. 

Rustoluut annetaan huoneenlämpöisinä, kuten muukin raakaruoka. Tällä tavoin koiran elimistö (erityisesti jos sillä on ongelmia ruuansulatuksen kanssa, kuten Alphonsella on ollut) ei joudu ylimääräiseen rasitukseen joutuessaan ensin lämmittämään jäistä ruokaa, ennen kuin varsinainen ruuansulatus voi alkaa.



6. Salmonellavaara?

Raa'an lihan ja luun syöttäminen -erityisesti jos luita syötetään kädestä - on herättänyt kysymyksiä siitä, kuinka hygieenistä koko touhu on ja onko olemassa vaara, että nimenomaan juuri raakana annettavasta broilerista voi ihminen saada salmonellan.

Ensinnäkin, tietääkseni kotimaisessa broilerissa ei juurikaan ole salmonellaa tavattu, käsittääkseni ne tapaukset Suomessa jossa salmonellaa on raportoitu olevan olemassa, ovat olleet ulkomaisessa lihassa. Ja koirahan itse ei voi salmonellaa saada lyhyen ruuansulatuselimistönsä takia. Toisekseen, käsihygienista on tietenkin huolehdittava niin hyvin, ettei tarvitse edes miettiä tällaisia asioita.    


Barffauksen plussat:

* päätän itse mitä koirani syövät, eikä mikään ulkopuolinen taho, joka haluaa välttämättä lisätä nappuloihin ainesosia joiden tutkiminen ei kestä päivänvaloa. 

* vatsan toiminta pysyy tasapainossa; ulostemäärät pienenevät, paitsi silloin kun on syöty paljon luuta - se kyllä näkyy ulostuskerroissakin jo yhden lenkin aikana, mutta tuotos on kovaa ja edesauttaa anaalirauhasten normaalia toimintaa.

* lihasmassa kasvaa, keho kiinteytyy, yleisvakutelma on jäntevä. 

* turkki on hilseetön, hengitys on raikas.

* ruoka on lisäaineetonta ja näin ollen sillä saattaa olla rauhoittava vaikutus levottomiin koiriin, koska mitään ylimääräistä ja kemiallista ei koirien kuppiin laiteta. 

* liha on kotimaista, luut ovat kotimaisia. 

* jos koiran ruoka loppuu jonkin matkan aikana, esim. kesämökillä, saattaa nappuloiden saanti olla hankalaa, ellei läheisellä paikkakunnalla ole eläinkauppaa joka myy juuri sitä merkkiä jota koirallesi syötät. Sen sijaan barffaavan koiran ihminen kävelee lähimpään ruokakauppaan ja löytää sieltä ravintoa liha- ja kasvistiskiltä koiralleen tai sitten suoraan koirille tarkoitetusta pakastekaapista/altaasta, joka löytyy jo melkein jokaisesta pikkukaupastakin.

* barffauksen on monesti todettu kohottavan koiran ruokahalua, joten se saattaa olla vastaus niille, jotka tuskailevat nirson tai huonosti syövän koiran kanssa.


* barffatessa ei tarvitse pelätä, että ruuassa olisi allergiaa aiheuttavia varastopunkkeja, kuten kuivamuonissa valitettavasti on ollut.

* on selvää, että koira kokee ruokailuhetkensä nautinnollisemmaksi jos se työskentelee aktiivisesti rustoluunsa kimpussa parikin tuntia, verrattuna siihen, että se syö nappulansa kupista alle minuutissa. 


Barffauksen miinukset:

* barffaus on hintavampaa kuin nappuloiden syöttäminen. 

* lähdettäessä reissuun on ruokailut aina miettivä etukäteen, erityisesti kesäkuumalla kun mukana on pakasteita (lihaa ja luita). Tämä on ratkaistu meillä siten, että autossa kulkee mukana virralla toimiva kylmäboxi. Sinne laitetut ruuat on otettu suoraan pakkasesta, kylmäpatruunojen kanssa. Nappulapussi olisi luonnollisesti helpompi ottaa mukaan.

* pakastimen olemassaolo on oleellista ruuan säilyvyyden kannalta.


Häränhäntä maistuu äärimmäisen hyvin mäyräkoirille. Alphonse askartelee lihaa pois rustoluun ympäriltä.

Aslan syö nopeammin vastaavaa lohkarettaan, mutta niin vain silläkin kesti taas puolitoista tuntia tehdä omasta ateriastaan selvää. 

16 kommenttia:

  1. Tällaista postausta on niin odotettu, ainakin täällä. Kiitos kun olet nähnyt vaivaa ja kerännyt tietoa muidenkin luettavaksi. On sittenkin eri asia lukea barf-sivuja kuin toisen omia kokemuksia.

    Ja sitten lisäkysymyksiin ;)

    -Miten saat koirat pysymään sen reilun tunninkin suht samassa paikassa luunsa kanssa? Mun kokemukseni on, että mitä erityisempi herkku, sen kauemmas se on kannettava, sen päällä pitää pyöriä, sitä heitellään ja tehdään kaikkea muutakin sotkevaa ennen syömistä.

    -Oletko totuttanut koirat luuaterioihin vähitellen luun määrää lisäten? Havaintoni on, että jos annan yhtäkkiä luuaterian, kakan määrä on mahdoton, pitkin yötä!

    -Pysyykö kumpikin A oman luunsa kimpussa vai tuliko aluksi tappelua herkuista?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtavaa, jos saat tästä irti jotakin, vaikka aihepiiri onkin tuttua tutumpi sulle! :) Juu, lisäkysymykset ovat oikein tervetulleita, tosi mielelläni vastaan omalta osaltani kaikkeen mihin vain suinkin osaan vastata :)

      - mäyräpojat pysyvät suurin piirtein neliön alueella sen ajan kun syövät kun teemme samalla tavalla kuin aina ruuan kanssa. Ensin komennetaan ne eteiseen istumaan ja odottamaan omille paikoilleen, sitten ruoka lasketaan kupeissa ruoka-alustalle, koirat kutsutaan paikalle, kumpikin menee oman kuppinsa viereen istumaan ja katsoo silmiin, odottaa lupaa. Kun lupa on myönnetty, hyökätään oman eineksen kimppuun -vauhdilla! :D Luuaterian kanssa toimitaan täsmälleen samalla tavalla, joten pojat tietävät, että nyt on kyseessä ateria, ei ajanvieteluu. Joskus tapahtuu sitä, että toinen lähtee vähän kauemmaksi, mutta komennettaessa tulee kyllä nopeasti takaisin omalle paikalleen (ja joskus Aslan ajelehtii liian lähelle Alphonsea ja silloin kuullaan varoitusmurinaa ;) Meillä pojat suhtautuvat tosi intensiivisesti luuateriaan, eivät leiki sen kanssa, mutta ajanvieteluut saavat kyllä kyytiä ja niitä vaihdellaan lennossa :) Eli selvästi tekevät sen eron ruuan ja muun puuhan välille :)

      - en kyllä oikeastaan ole totuttanut mitenkään. Iskin luut naaman eteen ja niillä mentiin :) Aslania syötettiin tosi pitkään kädestä...ja itse asiassa ihan tässä vasta pari päivää sitten söi ja oksensi luut kolmisen kertaa ennen kuin sille meni perille, että pi-tää syö-dä hi-taas-ti! (Se siis söi oksentamansa luupalan aina uudestaan ja taas se nousi ylös...) Hyvänen aika että se on kovapäinen! Meillä ei mitään erityistä suolentoiminnassa ole noiden luiden tiimoilta...iltaruuan syövät siinä seitsemän aikoihin ja käyvät iltapissalla puolen yön aikoihin, joskus silloin tulee (luu)kakkakin, mutta yleensä vasta aamulla. Koskaan eivät ole öisin pyytäneet ulos (siis sitten pentuaikojen). Luuta syövät vaihtelevia määriä n. 160-350 g. kerralla, riippuen mitä luuta on tarjolla ja miten raskaat lenkit ovat olleet.

      - Aslan välillä elää toivossa, että saisi osan Alphonsen luusta, koska vanhempi A syö hitaammin, nautiskellen, mutta koskaan ei ole tullut mitään tappelua, kun Alphonse teki alusta asti selväksi, että "mä syön omat safkani ihan itse, kiitos vaan". Tämä siis silloin kun maitohampainen Aslan yritti jäystää naudan rustoluutaan <3

      Poista
  2. Loistava postaus, kiitos! Suosittelin tätä meilläkin, toivottavasti ok :)

    Koen plussat ja miinukset ihan samoina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että tämä aihepiiri on hyvä! :) Ilman muuta saa suositella, olen barffausevankelista (kuten armas mieheni sanoo, heh)ja levitän mielelläni tätä ilosanomaa, joskus liiankin kanssa, köh, köh ;) Koen vaan asian tärkeäksi, kun aikoinaan menin ja luin listan ainesosista mitä nappuloihin laitetaan. Tukka nousi pystyyn...

      Juu, plussat ja miinukset ovat selkeät, kuten kaikessa ruuassa, mutta koen vahvasti, että plussan puolelle jäädään selkeästi barffauksessa :)

      Poista
  3. Meillä myös mennään raa'alla. Lihaisia luita annetaan aika vähän, koska vie vatsan molemmilta koirilta tosi lujalle. Annatko mitään lisiä koirille? Pitäs tosiaan itsekki muistaa ottaa kuvia koirien ruuista ja tehä postaus :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En anna koirille tällä hetkellä mitään lisiä, PiiPetiä olen antanut karvanlähdön aikaan kun yleensä meillä on silloin just sopivasti näyttelyt ja kaksi karvatonta hippitukkaa on aika säälittävä näky...eipä sillä että nuilla kahdella nyt sitä turkkia muutenkaan niin valtavasti olisi ihan peruslähtökohtaisestikaan ;) Inupekt Fortea annan Alphonselle kalapäivänä, koska muuten sillä menee vatsa löysälle. Lohi on sen herkkua, joten en aio sitä ruokavaliosta sen takia tiputtaa ja ongelma tosiaan korjaantuu sillä Inupektillä. Mutta varsinaisia vitamiini/hivenaine yms. lisiä en anna, vaikka vihersimpukkaa kyllä varmasti olisi ihan fiksua antaa, mäyräkoirista kun on kyse.

      Meillä jos luuta ei antaisi, vaan korvaisi sen esim. lihalla ja kalkkilisällä, niin hyvin nopeasti olisi vatsat löysällä, ainakin Alphonsella. Päivittäin siis syödään luuateria, eikä mikään kovin pienikään aina ;) Joskus on sellaisia järkäleitä annettu, että vähän on itseäkin hirvittänyt, mutta sulavat hyvin (ummetusta ei ole koskaan kummallakaan ollut) ja hoikkia poikiahan nuo ovat :)

      Poista
  4. Oi, kumarran niian ja pokkaan nyt kyllä kiitokseksi tästä postauksesta. Tulee niin ajallaan ja osuu kuin nyrkki silmään. Thank you Danke ja kiitos tack ska du ha. Menin ihan onnesta sekaisin, kuten huomaat. ♥
    Koiran keittokirjan gourmet-kuvat ovat aivan ihkuja, melkein voisin itsekin tilata tuollaiset jossain Gourmet-ravintelissa. ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kuinka kiva kuulla! :) <3 Itsehän vilkaisia poikien ruokakuvia vähän sellaisella 'hyi olkoon'-mentaliteetilla, mutta mäyriäiset ovat aina itse ihan tohkeissaaan :) Kumpaisellakin on selkeästi kolme ruokapäivää ylitse muiden (silloin Alphonse päästää sellaisen pienen peltohiiri-vinkuu-äänen, jonka se päästää vain ollessaan niin tohkeissaan, ettei meinaa karvahousuissaan pysyä ;): maanantaina, jolloin saavat raa'an kananmunan jauhelihan kanssa, tiistaina kun on lohipäivä ja keskiviikkona kun saavat maksaa :) Aslanillehan riittää tosin se, kun vilauttaa kiinankaalta :D

      Poista
  5. Hei!

    Meilläkin syödään raakaa, mutta täytyy vaan ihailla noita rautamahaisia mäyriäisiä.

    Naudan maksaa ei meillä voisi kukaan noista kolmesta (shelttejä) syödä kokonaista annosta ( heti plöröt),ja siksi sitä annetaankin useamman kerran viikossa muun lihan seassa. Sama koskee naudan mahaa... ja silakkaa/muikkua... ja mistään possun sisäelinseoksista emme edes haaveile. Sen sijaan kananmunia meillä syödään paljon, raakana ja välillä myös kypsänä. Ostelen välillä ihmislaatuisia lihoja. Nuo syövät niin vähän ettei se kaada talouttamme. Lisään ihmislaatuisiin usein lihaista rasvaa. Lammasta syödään aika usein ja se on aina ihmislaatua.

    Kaksi kolmesta on saanut raakaa luovutusikäisestä ja kolmas, vanhempana meille tullut, 8 kk-ikäisestä ja olen kyllä ollut erittäin tyytyväinen raakailuun. Ikinä ei ole ollut minkään valtakunnan iho-ongelmia, tassunvälivaivoja eikä rapsutteluja :-)

    Tunnistan itsessäni tuon barffausevankelistan :-) Muitten koiranomistajien kanssa jutellessa tulee usein esiin, että heidän koiransa rapsuttelevat, kupsuttelevat, saavat antibioottikuureja tassunväleihin, karvat lähtevät tai että koira kärsii ylipainosta. On OIKEIN vaikea olla sanomatta, että "Syöttäisit oikeaa ruokaa eikä nappuloita!" Muutaman olen saanut käännytettyä. Olen ottanut asian puheeksi, kun on tutustuttu vähän paremmin. Nettikeskusteluja lukiessa säälittää kun jotkut syöttävät tessulleen nappulamerkkiä toisensa perään ja kyselevät palstoilla, että mikä ruoka mahtaisi sopia kun melkein kaikki on jo kokeiltu.

    Meillä on täällä ollut liikkeellä koirien vatsatautia, joka on yhdellä aiheuttanut pahaa närästystä ja toisillakin hämäriä happovaivoja ja plöröä. Soitin eläinlääkäripäivystykseen närästyspotilaasta, ja päivystäjän oli todella vaikeaa ymmärtää, etten varmaankaan ala antaa närästäjälle riisiä, kun se ei ole sitä ennenkään syönyt. Että riisiä olisi pitänyt antaa, muita vaihtoehtoja ei oikein ollut. Mentiin sitten kotikonsteilla. Sai ihmisten broileria, kesäkurpitsaa ja AB-piimää terästettynä molkosanilla. Nyt on onneksi tilanne jo ihan tavallinen ja palaamme hiljakseen normaaleihin rutiineihin.

    Meillä tosiaan mennään muuten raa'alla, mutta toisinaan kananmunat ovat kypsiä, kasvissose on sekavihannesta vähennetyillä herneillä tai kasvissoseeseen olen joskus lisännyt purkillisen vähäsuolaisia sardiineja. Tuo höystetty sose on todella suosittua :-) Sitä jonotetaan jo valmistusvaiheessa.

    Kiitokset kiintoisasta blogista!

    t. 3 shelttiä ja mami

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsekin jo uskaltaisin pistää heti luovutusikäisen barffille, mitä en muka vielä Aslanin kanssa uskaltanut tehdä, heh. Parempi myöhään kun ei milloinkaan, ja onhan tuo junnu nyt ollut jo iät ja ajat täysbarffilla, on kasvanut hyvin ja vahvaksi, muttei liian nopeasti, mikä monesti on energiapitoisten nappularuokien ongelma. Se, mikä mun mielestä barffauksessa onkin niin turvallista, on se, että siinä ei kasvava koira saa mitään lisäaineita jotka sitten vaikuttaisivat kasvuun negatiivisesti. Ei tule höttöläskiä koiralle, kun ei vedä nopeita ja tyhjiä hiilareita, vaan annettavalla protskulla voi vaikuttaa niin selkeästi...energisempään menoon rasvaisempaa lihaa, samoin aktiivikasvukaudella ja sitten korkeaproteiinista muuten, näin olen pähkäillyt :) Kalkkuna on meillä suosittua, koska ei ole niin kauhean rasvaista, tosin nyt talvella kun pojat liikkuvat sen n. 11 km päivittäin, syötän niille kyllä sikaakin huomattavasti paljon enemmän kuin esim. kesällä.

      Mä olen muiden koiranomistajien kanssa jutellessani kanssa monesti vähän pidätellyt itseäni kun koirien ruuasta on tullut puhe, etten olisi töksäyttänyt jotakin liian suoraan, mutta vaivihkaista käännytystyötä kyllä myönnän harrastavani ;) Mutta silloin jos suoraan kysytään mielipidettä, en pidättele yhtään :) Alphonse on niin elävä esimerkki siitä, miten hyvin koira voi voida kun ruokaremontti toteutetaan :)

      Heh, juu, eläinlääkärit...nii-in, hyvä olisi jos edes yksi eläinlääkäri per eläinlääkäriasema olisi kouluttautunut lemmikkien ravitsemuspuoleen...aina tyrkytetään jotakin allergia/haimasairaan koiran nappulaa eikä edes mietitä sitä vaihtoehtoa, että luonnonmukainen ruokinta saattaa auttaa erinäisiin vaivoihin. Ja ei meilläkään anneta riisiä närästykseen tai pistetä riisipaastolle ripulin aikana. Meillä on syöty silloin kanansiipeä, joka luontevasti kovettaa vatsaa ja närästys on viime aikoina korjaantunut ihan itsestään ilman sen kummempia riisiviritelmiä :) Piimää ei voi meillä antaa Alphonselle, sillä menee siitä maha löysälle ja Aslanille ei ole ollut edes tarvetta miettiä mitään sellaista, kun se ei ole potenut vielä kertaakaan vatsaansa, eikä toivottavasti podekaan :)

      Kiva, että olet tykännyt lukea blogia! :)

      Koiruuksille rapsuja :)

      Poista
  6. Kiitokset hyvästä postauksesta. Meillä syödään sekaravintoa, sillä pelkään etten osaa antaa sopivassa suhteessa kaikkea sitä mitä koira tarvitsee. Tottahan se on, että minä omistajana olen paras asiantuntija siitä miltä koirani näyttävät. Tuo energiantarve onkin hassua. Meidän vanhimmainen syö läskiä ruokansa lisänä ja se on kaikista hentosin, eikä mikään näytä tarttuvan sen kylkiin kiinni. Keskimmäinen puolestaan saa vatsansa kovaksi jo syödessään hiukan Maukkaan poroa, siinä on yllättävän paljon ilmeisesti luuta murskattuna. Nuorimmaiselle puolestaan riitäisi annokseksi pieni kökkäre ja paino vain nousee.

    Jossain vaiheessa kokeilimme barfausta tosissaan enkä kokenut sitä hankalammaksi tai kalliimmaksi, plussaa tosiaankin oli se, että näki mitä ruoka sisältää. Raskauden alkaessa kuitenkin koirat valitettavasti joutuivat luopumaan lihastaan, sillä se aiheutti hajullaan yök olon. Nyt olemme taasen lisänneet lihan määrää ja vähentäneet nappulaa. Meilläkin alkusysäyksen ns. barfaukseen toi Jimin maksa-arvojen nousu joka johtui ainoastaan yhdestä nimekkäimpiä nappulamerkkejä. Lisäksi pelkästään nappulaa syövä koira mielestäni ulostaa enemmän sekä näyttää turvonneelta, mutta ai pojat kuinka helppoa se onkaan. Syöttää nyt vuodesta toiseen sitä samaa ruokaa.

    Kaverini syöttää omille koirilleen pelkkää nappulaa ja ihmettelee, kun lihaksisto ei kasva. Suosittelin antamaan läskiä lisänä, mutta hän osti energiapitoisempaa nappulaa. Siitä alkoi sitten puolestaan terveydelliset ongelmat, mutta lihaksia ei koirilla vieläkään näy...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä kanssa aluksi epäilin, etten osaisi antaa sopivissa määrin kaikkea, mutta sitten mietin, että oikeasti, olen saanut ruokittua lapsenkin vauvasta aikuiseksi, eihän koirien kanssa nyt kerta kaikkiaan voi olla niin vaikeaa! :D

      Meillä kyllä barffaus tulee hintoihinsa, johtuen siitä, että ollaan lemmikkieläinkauppojen kalliiden hintojen armoilla. Pakasteautoista ei kait vieläkään saa ostettua pienempiä eriä ja meillä ei ole tällä hetkellä isoa pakastinta.

      Se on totta, että nappulaa syövä koira ulostaa enemmän ja haju on ihan hirveä! Erityisesti pentu, jota ruokitaan useammin ja silloin sitä tuleekin mieleen, että kuinkakohan paljon tuosta ruuasta edes ehtii imeytyä, kun sitä tulee noin valtava määrä ulos toisesta päästä? Saman olen huomannut, että nappularuualla koira on jotenkin turvonneen oloinen, vaikka olisikin hoikka. Barffaavan koiran keho on kiinteä ja lihaksikas.


      Poista
    2. Heh! Samaa olen ajatellut minäkin: Jos olen saanut lapsen ruokittua sujuvasti kymmenvuotiaaksi, ja poika edelleen käy ja kukkuu, koirien ruokinta ei voi olla vaikeempaa :-)

      t. shelttien mami

      Poista
  7. Kiva kun löysin nämä sivut. Meillä karvaa vajaa vuoden berni. Joulunaikaan huomasimme ruvet hännän juuressa selänpuolella. Koira alkoi rapsutella itseään ja hammastaa kiihkeästi. Näppylöitäkin nousi. Pesin kirppushampoolla vaihdoin ruokamerkin ja vein lääkäriin. Laittoi kapi litkut antoi kaurashampoota antiseptista voidetta ja tilanne nyt se että sarastunut kohta paranee mutta tulee aina uusi kohta jota hammastaa ja näppylät.ja hilseenmäärä vaihtelee ja on levinnyt koko kroppaan.tälläviikolla on alkanut purra tassujaan. Annan myös omegaa kolme ja kuus puristeena. Kirjoitin kennelin sivulle ja siellä ekapentueen yksipentu todettu todella allergiseksi ja barffaa. Ajattelin etten lähde allergia testi rumbaan vaan vaihdan raakaruokaan. Meillä ajokoirat pääasiassa raaallalihalla olleet aina ja voivat hyvin. Nyt olen vain ihan ymmällä tästä aiheesta. Miksen antaisi pääasiassa raakaa lihaa ja kasvismössöjä ja luiset lihat silloin tällöin? En ymmärrä paljonko kalkkia yms.koiran pitää saada ja todellakin miten erotan kuka sanoo oikein miten toimin esim. Ruokamäärien kanssa.. voisiko tuo raakaruoka auttaa nahkan kosteustasapainoon..aika hullunkurinen kysymys. Olisikohan kirjastossa aiheesta kirjoja? Tosiaan kuulin tästä aiheesta ekakerran tälläviikolla. Rekkaruoka siis edullisin? Kiitos kun jaat tietoa. Täätäti on nyt vähän pihlla ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heipä hei! :)

      Ja anteeksi kun vastaus tulee näin myöhään!

      Monelle koiralle raakaruokaan siirtyminen on auttanut hyvinkin pahoihin iho-ongelmiin. Tämän olen itse todistanut ja nähnyt, miten koira voi paljon paremmin. Kannattaa siis ainakin kokeilla, ehdottomasti!

      Meillä menee ihan lohiöljyä teelusikallinen kumpaisellekin päivässä, auttaa ihoon ja turkkiin, hilsettä ei meidän pojilla juurikaan ole, paitsi silloin kun menee lämmitys päälle talven tullessa ja huoneilma vähän kuivuu, mutta se on ohimenevää. Lohiöljy, jota itse suosittelen, on eläinkaupasta saatavaa 'Salmon Pet'-nimistä öljyä.

      Eliminaatiodieetillä on hyvä aloittaa: antaa vaikka kalkkunan jauhelihaa aamuisin ja kalkkunan kauloja ja/tai broilerin siipiä iltaisin. Vähitellen voi lisätä sitten ruokavalioon muitakin lihoja, yksitellen, että näkee, jos ne aiheuttavat oireita. Viljat jättäisin heti pois, monesti sekin jo auttaa ja todella monet koirat ovatkin juuri viljoille allergisia. Myös varastopunkit aiheuttavat iho-oireita ja niitähän on tunnetusti kuivamuonassa eli nappuloissa. Kuivamuona olisikin hyvä pakastaa ennen kuin sitä antaa, että punkit kuolevat.

      Se onkin haastavaa, että osaa poimia kaiken tiedon seasta sen oikean...kokeilemalla oppii myös ja tarkkailemalla omaa koiraansa. Nopeasti sitä näkee, että mikä on oikea annostus ja mikä ruoka sopii. Hyvä nyrkkisääntö on tosiaan se, että lihat yhdellä aterialla ja rustoluut toisella, siitä nimenomaisesta syystä, että näin koiran elimistö kykenee hyödyntämään kaiken tarpeellisen parhaiten. Lisäkalkkia en itse anna jos syötän rustoluita, mutta jos epäilee, ettei koira saa ravinnostaan tarpeeksi kalkkia, on 'Kalkki-Rekku'-niminen valmiste hyvä. Purkin kyljessä on annostus per koiran kilomäärä.

      Lämpimästi suosittelen barffausta. Siitä ei ole kuin positiivista sanottavaa meillä - ja koirat ovat varmasti samaa mieltä ;) Viimeksi kun veriarvot olivat toisella syynissä,niin tulokset olivat hyviä. Uskon, että jos ruokinnassa olisi jotakin häikkää ja puutoksia ilmenisi, ne kyllä näkyisivät testissä. Eläinlääkärinkin mielestä ruokavalio on koirillamme kohdillaan :)

      Toivottavasti tästä oli jotakin apua, vaikka vastaus tulikin näin tavattoman myöhässä!

      Kiva kun käyt lukemassa! :) Koiruudelle rapsut! :)

      Poista
  8. Kiitos hyvästä blogista, täältä löytyi selkeästi, miten raakaruokintaa kannattaa kokeilla. Koiran ruokinnasta on paljon ristiriitaista "tietoa" ja vielä enemmän mielipiteitä, että on vaikea ratkaista miten itte toimisi. Tämä blogi kyllä jelppaa kovasti eteenpäin! On harmi, että el.lääk. tuntuu olevan aika kielteinen suhtautuminen barffiin, johtuneeko jostain diileistä nappulafirmojen kanssa vai mistä.

    VastaaPoista