keskiviikko 16. tammikuuta 2013

Tapakasvatusta

Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:


Tapakasvatus. Tämä sana pitää sisällään asioita joita luontaisesti paheksun, jo ihan rotuni puolesta. Ihminen on yrittänyt iskostaa tätä tapakasvatusta meihin, mutta tulokset ovat olleet vähintäänkin vaihtelevia. Ihmisen mielestä koirienkin on hallittava tiettyjä asioita toimiakseen yhteiskunnan sisällä paheksuntaa herättämättä. Ihminen on idealisti ja tämä helmasynti saa joskus koomisia sävyjä.

Ihmisen (naurettava) yritys ryhdistää elämäämme:

1. Ei saa varastaa. Olen jo huomannut tässä pitkien ikävuosieni aikana (2.8 vuotta), että tämä tarkoittaa kokonaisuudessaan selkeää jakoa ihmisten ja koirien tavaroihin ja ruokiin. Aslanilla nämä rajat ovat vielä hieman hämärät. 

2. Ei saa harrastaa turhahaukkua, tunnetaan myös lontooksi 'much ado about nothing' (paljon melua tyhjästä)- nimisenä ilmiönä jossa koira seisoo ikkunassa ja haukkuu ihan vain tavan vuoksi, siis silloinkin kun ulkona ei ole mitään reagoitavaa. Aslan harrastaa tätä turhahaukkua toisinaan. En ole aivan vielä päässyt selvyyteen siitä, että mikä on tämän kyseisen kommunikaatiomuodon perimmäinen tarkoitus. Onko se sitä, että Aslan haukkuu koska ulkona ei liiku ketään jota voisi haukkua vai haukkuuko se ilmoittaakseen, että on haukkumassa? Itse en tätä järjetöntä tolskaamista harrasta, joten asia ei ole täysin minulle auennut.

3. Ulkona on liikuttava tiettyjen sääntöjen sisällä ja määräysten puitteissa. Ei voi temmeltää tiellä niin etteivät maakuntarajat meinaa riittää tai poiketa ojentamaan vastaantulevia koiria. Täytyy edetä korrektisti, toisia liikkuja kunnioittaen. Olen tosin sitä mieltä, että siinä missä me muut asumme reaalimaailmassa, naisihminen ilmeisesti kansoittaa yksinään jotakin utopistista maailmaa, niin vankka on hänen uskonsa siihen, että liikkuminen ulkona saavuttaa vielä sille asetetun korkean riman. Mäyräkoirat tietävät paremmin.

Me emme koskaan tule pääsemään yhteisymmärrykseen ihmisen kanssa tästä tapakasvatuksesta. Siihen on olemassa yksi perustavanlaatuinen syy: ihminen uskoo siihen, mäyräkoira ei. Mäyräkoira uskoo konkretiaan: lautasella on lihaa = syö se. Ihmisellä on toiveita = ohita ne. Abstraktiot ovat juuri sitä miltä ne kuulostavatkin; asioita jotka eivät materialisoidu mäyräkoiran maailmassa. Tapakasvatus luetaan yllämainittuun.

Joskus koirapuistossa Aslan haluaa olla sylissä, koska sieltä näkee kauemmas.  Ihminen (= orja) toteuttaa toiveen.



Ihan hirveästi ei varmasti toisissa uroksissa herätä pelkoa moinen sylivauvailu. Itsehän mieluummin nielisin kannon kuin olisin sylissä puistoillessa.



Ilmeisesti Aslan on käynyt hiekassa pyörimässä ennen sylittymistä. Kivat ihmiselle. 



Otteita ihmisen päiväkirjasta:


Alphonse syö maltillisesti ruokansa. Ottaa sopivan kokoisia palasia suuhunsa ja syö niin siististi kuin se ylipäänsä on mahdollista koiralle. Kuppinsa se nuolee puhtaaksi ja juo vettä niin ettei pisaraakaan roisku vesikupin ulkopuolelle. 

Syötyään se istuu alas, katsoo ihmistä silmiin. "Olisiko vielä jälkiruokaa?" Sen silmät sanovat. Ei ole tänään, ei. Se nousee, menee ruokalevolle vatsa täynnä, tyytyväisenä.

Aslan syö ruokansa ajassa jonka täytyy lähennellä jotakin ennätystä. Neljä broilerin kaulaa ja yksi broilerin siipi katoavat tottuneella barffaajalla muutamalla hätäisellä haukkauksella. Se juo vettä kuuluvasti, hörppien rytmikkäästi ja tehokkaasti. Kaikelle sen ruokailussa on leimallista tehokkuus: mahdollisimman paljon, mahdollisimman nopeasti, mahdollisimman vaivattomasti. 

Syötyään se odottaa, että Alphonse on valmis, nuolee sitten senkin kupin ja lähtee Alphonsen perään, pesee sen naaman putipuhtaaksi, tarkistaa koko keittiön lattian ettei missään olisi vaan yhtään murua ruokaa piilossa. Sitten se vasta asettuu ihmisen eteen ja kyselee seuraavan ateriansa perään. 

ps. piti kyllä päivittämäni hieman rivakammin tänä vuonna, mutta jo näin tammmikuussa meni metsään. Yritämme ryhdistäytyä. 

21 kommenttia:

  1. Olli on selvästi Aslanin kanssa samoilla linjoilla: ruoka on hotkittava (joku muu sana voisi tietenkin kuvata vielä tarkemmin ruokakupin tyhjenemistä valonnopeudella) ja vettä on juotava niin, että keittiön lattia on märkä parin kolmen metrin säteellä. Koiran mielestä palvelusväellä on aikaa kuivata lattia pari kertaa päivässä.

    Ihana kuva sinusta ja Aslanista!
    Käyttekö viikonloppuisin vakipuistossa? Jospa me taas piipahdettaisiin teidän hoodseilla...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi kiva oli taas nähdä teitä! :) Kyllä tuollaisesta kolmen mäyräkoiran jengistä lähtee mukavasti ääntä kun muut koirat olivat suht hiljaa...köh, köh ;) Se on jännä tuo koirapuistonvaltias-geeni noilla joillakin pitkäselkäisillä :) Otetaan uusiksi kun ilmat lauhtuvat...pelkkä ajatuskin pönöttämisestä puistossa näillä pakkasilla hyydyttää tehokkaasti!

      Olli-pojalle paljon rapsuja <3

      Poista
    2. Mulla oli jalat jäässä ja huomasin sen vasta autossa - meni kaikki energia huonosti käyttäytyvän mäyräkoiran paimentamisessa. Kyllä taas sai huokailla...

      Poista
  2. Ihana Aslan ja emäntä, samanlaisia tummia kiharapäitä molemmat. <3 Toisella tosin näyttäisi olevan vähän vähemmän hiekkaa päässään.. ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Juu, toinen kuvassaolijoista harvemmin pyörii hiekassa, onneksi se toinen sitäkin enemmän, niin pysyy homma kätevästi tasapainossa :D

      Poista
  3. Aamuni alkoi jälleen ihanasti, kun sain lukea bloggauksesi mäyräkoirien maasta. Itsellänikin on ahne mäykky, joka on niin haluton lenkkeilijä. Koira ei voi ymmärtää että ruokaa ei saa määrättönösti. Vastapainona meillä on supernössö basset, jonka ruokailu kestää ja kestää. Basset on taas himoulkoilija.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi ihana kuulla, että tykkäät :)

      Mahtava kombo: mäyräkoira ja basset, siinä on töppöjalkaa kerrakseen :) Mitä sukupuolta ovat ja miten tulevat juttuun keskenään?

      Poista
  4. Vastaukset
    1. Kiitos <3 Sylivauva on myös melkoinen linssilude ;)

      Rapsuja takas, pienelle ihmiselle pusuja <3

      Poista
  5. Kiinnitin nyt tällä kertaa enemmän huomioni kuviin kuin tekstiin. Aivan ihanat kuvat ja oivoi noita käpäliä! Syötävän kauniit tassut ♥ Oon ihan myyty!
    Taitavat olla aika tuhteja koiria nuo kaksi eikä mitään ruipelonakkeja, vai mitä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun tykkäät <3 Aslanilla on mahtavat tassut kyllä, kuin lapiot, mutta jotenkin niin liikuttavat samalla...nimensä mukaisesti sellaiset leijonantassut :) Niillä pääsee lujaa ja niillä on hyvä kaivaa maata :D

      Aslan on kyllä aika hoikka poika, lisäpaino ei ehkä haittaisikaan, mutta koska on niin valtavan pitkäselkäinen niin (neuroottisena) tykkään pitää painonsa aika alhaalla etteivät nikamat suotta rasitu. Pidän myös lihaskunnosta huolta ja näin talvellakin pojat vetelevät n. 11 km päivälenkit kanssani. Lihaksia on molemmilla kyllä kiitettävästi, ruokakin aika korkeaproteeinista, tuppaa painottumaan tuonne broileri/kalkkuna-linjalle vahvasti. Vähemmän nautaa ja sikaa, joka taas on rasvaisempaa. Talvella kun eivät ole näyttelyissä, niin ei tarvi olla ihan 'ottelupainossakaan', mutta ovat kyllä silti aika hoikassa kunnossa kummatkin :) Alphonse on sen 9.5 kg ja Aslan kilon enemmän, noin suurinpiirtein. Viime kesän alussahan Aslan painoi kaksi kiloa enemmän eikä ollut vielä silloinkaan liian tukeva :)

      Poista
  6. Edetä korrektisti, onpas teidän mamma hauska :D

    Ohitetaan vaan toiveet, ellei ihmisten typerien sääntöjen mukaan toimiminen tuo jotain konkreettista hyvää eli lihaa.


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, mäyräkoirat eivät välttämättä pitkiä läppäkorviaan ihan kauheasti lotkauta ihmisten toiveille, erityisesti ja varsinkin jos ne toiveet sisältävät jotakin sen tyyppistä kuin 'käyttäytyminen', 'nätisti oleminen' ja 'haukkumattomuus' ;)

      Poista
  7. Aslanilla on kyllä niiiiiiiin komea naama, ihan tuota aatelistä kyömynenää myöten (oonki kyllä ihan puolueellinen kun Maukkakin on tommonen konkkanokka :-)) Nauravaa mäyräkoiran naamaa katsoessa tulee kyllä aina itsellekin hyvälle tuulelle :-)

    Maurin mielestä tapakasvatus on sitä, että ihminen opetetaan mäyräkoiran tavoille. Koiran opettelulla ei siinä ole mitään sijaa. Että hiukan haasteellistahan se nk. kasvatus on, jos ollaan eri mieltä jo siitäkin, kuka kasvattaa ketä. :-) Terkkuja pojille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyömyt on pop! :D Naurava nakki on kyllä ihana juttu, tietää, että toinen nauttii elämästään <3 :) Aslanilla on tosi usein naama naurussa kun jotain hauskaa on tuloillaan tai tapahtumassa, se ottaa kyllä sata lasissa kaiken irti :)

      Meillä yhdytään Maurin näkemykseen ihmisen kouluttamisesta. Mäyräkoirien mielestä päästäisiin varmasti huomattavasti helpommalla jos ihminen tajuaisi nöyrtyä. Miksi, oi miksi, se onkin ihmiselle niin vaikeaa :)

      Mauri-sedälle paljon rapsuja! :)

      Poista
  8. Vaikea uskoa silmiään: mäyräkoira, joka malttaa olla sylissä koirapuistossa :) Mutta minkä sille voi, jos mäyris on niin kiintynyt emäntäänsä, että malttaa asettaa sen kaiken edelle, hyvä juttu.

    Abstrakti ajattelu ja tulevan suunnittelu ei taida olla koirien aivotoimintaan kuuluvaa. Ja jos ne kerran ovat päättäneet tässä-ja-nyt haukkua, riekkua, näpistää herkkuja jne, ei niillä ole aavistustakaan siitä, että ihmiset todellakin odottavat niiden "jo" ensi vuonna aikuistuvan ja käyttäytyvän ihmisten mielestä paremmin. Onneksi tällaiset asiat eivät koiria stressaa, ne mennä haapottavat lenkillä, ahmivat ruokansa ja pyyhkivät nenänsä mattoon - riippumatta siitä, mitä se matto on maksanut :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, Aslan on sylivauva :) Kauaa ei tarvi ihmisen olla poissa kotoakaan kun Aslan haluaa ottaa menetetyn ajan takaisin painamalla päänsä ihmiskaulaa vasten. Se on niin hellyttävä pieni koira <3

      Allekirjoitamme tuon mitä sanoit tuosta abstratista ajattelusta :) Joskus kyllä olisi hauska tietää, että mitä siellä koiran kallon sisällä tapahtuu, minkälaisia ajatuksia siellä päivittäin risteilee ja liittyykö niihin, kenties, jotakin maailmanvalloitusideaa? ;)

      Poista
  9. Heh, kuulostaa tutultu tuo ps ;)Samoin kävi meillä.

    Hassua miten erilaisia voivat kaksi mäyräkoiraa olla! Tosin Aslanilla osa menee nuoruuden piikkiin, mutta silti. Alma on kanssa tarkka syöjä. Olen onnellinen että juo rauhassa ja tarkasti. Noutajasekoitus Edi lähtee aina liikkeelle vaikka juominen olisi vielä kesken! Tuloksena joka ikinen kerta vesikaari parketilla..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritys hyvä kymmenen näiden postausten kanssa :)

      Tuossa tavattiin Olli-poikaa ja Aikkua koirapuistossa ja Aikkukin totesi, että Alphonse ja Aslan ovat kuin yö ja päivä :) Nii-in, ne ovat tosi erilaisia hyvin monessa asiassa, mutta sitten yhtenä rintamana aina kun tarve vaatii :)

      Poista
  10. Ihminen ja koira siellä sopivat kauniisti yhteen! Yhtä ihanat humppatukat molemmilla!;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Eikös sitä niin sanota, että ihminen valitsee itselleen itsensä näköisiä koiria...vai oliko se niin, että ihminen ja koiransa alkavat muistuttaa toisiaan vuosien myötä....:) Mene ja tiedä, mutta olen hyvin tietoinen siitä, että mulla on samanlaiinen profiili kuin koirillani: pitkä kuono ja musta turkki aina yhtä pörrössä kuin Aslanilla konsanaan kun se on käynyt pyörimässä sohvalla selällään:) Itsehän en tosin käy pyörimässä aamuisin sohvalla, en ainakaan tunnusta :)

      Poista