maanantai 23. syyskuuta 2013

Kaksi vuotta yhdessä

Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:

Hyvä Aslan, 

Siitä on jo kokonaista kaksi vuotta kun lähdin ihmisteni kanssa hakemaan sinua kotiin. Sivuhuomautuksena kerrottakoon, että mäyräkoiraa ei ihan kauheasti konsultoitu, että haluaako se kenties hännänpurijaa ja korvastanykijää samojen vällyjen alle nukkumaan, mutta tämä osoittautui kuitenkin loppujen lopuksi oikein oivaksi päätökseksi - siitäkin huolimatta, että kaikki ihmisten tekemät ratkaisut eivät aina mäyräkoiran kannalta ole niitä toimivimpia, kuten esim. ruokasäännöstely ja nihilistinen annosmittailu. 

Ensimmäisen illan minä tuijottelin sinua epäuskoisena; olitko todellakin jäämässä samaan taloon minun kanssani? Aioitko tosiaan kiepauttaa noin vaivattomasti koko talouden pienen tassusi ympärille? Öisin minä kävin tarkistamassa, että olitko sinä unessa. Ja jos en heti saanut asiasta selkoa, minä tönin sinua kuonollani että heräsit ja saatoin päätellä siitä, että olit nukkunut. Tämän jälkeen minä herätin ihmiseni iloisena kertoakseni, että sinä olet nukkunut oikein hyvin. Ihmiset eivät arvostaneet panostani. 

Minä vahdin sinua ja varoin sinua - erityisesti neulanteräviä pikkuhampaitasi jotka löysin jatkuvasti vääristä paikoista, mm. berberistäni, josta nyit tukun karvoja päivittäin. Sulkasadosta huolimatta minä opin pitämään seurastasi hyvin nopeasti. Nukuin kanssasi päiväunet (kas, se oli ainut aika jolloin olit rauhallinen ja hiljaa) ja opetin sinua painimaan. Usutin sinua keppostelemaan ja juoksemaan kilpaa, lenkeillä ojensin sinua kun et ollut kunnolla. 

Meistä tuli lauma, meistä tuli parhaat ystävät, veljet. Sinä olet minulle se tärkein. Sinusta on kasvanut hieno mäyräkoira.

Enosi, Alphonse


Minä olin yksin, kunnes sinä tapahduit...

muutit asumaan samaan taloon,

parkkeerasit pienen kehosi ja pennun tuoksusi pysyvästi kylkeeni kiinni,

etkä ole koskaan sen jälkeen enää lähtenyt kauas luotani.

 Me olemme aina yhdessä,

meillä on aina seuraa toisistamme...

ja minä pidän aina sinun puoliasi.



Otteita ihmisen päiväkirjasta:





20 kommenttia:

  1. Joo, kyllä koiraveli (tai joku muu sukulaisisuussuhde tai ei-mitään-sukua) on elämässä parhautta. Lauma.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, lauma <3 Oli sitten kyse ihmisvahvisteisesta laumasta tai ihan vaan koirien muodostamasta sellaisesta :) Ystävät ovat iso ja tärkeä juttu, eläinmaailmassakin :)

      Poista
  2. Voi mahdoton, miten sulosia vauvakuvia Aslanista enonsa kera. Ja miten herttainen kirje enolta siskonpojalle ;)
    Toi valkopohjainen kuva, pieni hauvavauva ja enon häntä ja tassunpohja, aah...siinä on jotain sykähdyttävää!!! <3
    Onnittelut kahdesta yhteisestä vuodestanne, pojat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo mainitsemasi kuva on kanssa yks omia henkilökohtaisia lemppareitani :) Pojat siinä katselevat piirrettyjä ja Aslan - ei vielä niin kokenut blogikoira ;) - ihmettelee kun otan siitä kuvan <3 Oli se peeni, niin kovin peeni <3

      Poista
  3. Hei nyt IHAN oikeesti!! Ymmärrätte varmaan itsekin, ettei tuollaisia kuvia saa laittaa tänne viattomien täti-ihmisten näkyville! Pieni pilkullinen ison pilkullisen vieressä on vaan liikaa meikäläisen kestokyvylle. Pakahdun ihastuksesta, p a k a h d u n !! <3<3<3

    Kaksikolle toivotamme piiiiiitkää yhteistä tavalta - match made in heaven! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä kidutan itseäni myös näillä hauvavauvakuvilla ;) Tämä on ihan kauheata kun koirakanta on täys, eikä voi tosiaankaan allergisen ihmisen turmioksi hakea täydennystä :/ Pikkuruinen, pilkullinen pömppövatsa olisi niin ihana <3

      Kiitos toivotuksista, samaa toivomme me sekä kaikille koirakaveruksille että omillemme :)

      Poista
  4. "Veljekset", kuin ilvekset:) Suloiset vauvamuistokuvat. Jännästi on molemmat herrat tummuneet kovasti, sitten nuoruuden. Terveisii M-L ja Ossi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sellaisia ne ovat, ilvesveljekset ;) Ääni ainakin on samanlainen painiessa; on kuin kävelisi keskelle kissatappelua! :D Ovat valitettavasti tummuneet kumpaisetkin kovasti sitten vauva-aikojensa...Alphonse nyt vielä on selkeästi laikullinen, mutta Aslanin selkä ja kyljet ovat melkein mustat, harmi. Alphonse oli tosin pentunakin paljon, paljon laikullisempi ja vaaleampi kuin Aslan.

      Ossille leuanalusrapsutuksia ja mahakutituksia :)

      Poista
  5. Onnea yhteisistä vuosista ja moooooonta lisää! Muiskut molemmille humppiksille!<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Mirkkuliini ja muisutuksia takaisin! <3 Hippipojat ovat hitsautuneet kiinni toisiinsa, mutta onneksi niillä on eri maku naisten suhteen...toinen tykkää hevosista ja toinen koirista ;)

      Poista
  6. Komeita kuvia komeista pojista! On se hienoo kun ootte saaneet toisistanne niin hyvät kamelit toisillenne! Mul on myös merkkipäivä tänään, mut mäyräkoiraa en varmaan saa lahjaks. Mitä vaan, kunhan matte ei laula enää uudestaan.....Terkkuja AA-kerholle! t. Mauri-setä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kehuista! :) Tulemme toivottelemaan virtuaalionnea sinne teidän tontille, ja ymmärrämme kyllä mitä se on kun ihminen ei pysy hiljaa...erityisesti jos jokin biisi on jäänyt soimaan korvamadoksi ja purkautuu suun kautta sen sata kertaa vuorokaudessa. Vastahan täällä on pari päivää jauhettu Rollareitten "As tears go by" ja olkoon vaan klassikko, mutta siinä biisissä ei ihan kauheasti tapahdu, noin niin kuin nuottien osalta. Aika puuduttuva on - erityisesti kun huolella ihminen laulaa jokaisen säkeistön ja kertsit päälle. Voi huokaus.

      t. AA-kerhon tympääntyneet ikuisuusjäsenet

      Poista
    2. hehe, olisittepa pojat kuulleet, ko mattel täällä hirtti kiinni Rollareiden "Memory Motel" pariks viikkoa kesällä -se vonkuna oliki ko olis kissaa kidutettu kuulkaa! Siinä oliki kestämine, onneks on pitkä tukka ja isot korvat kuulotunnelin peittona. T. Mauri-setä, aka "been there, done that" :-)

      Poista
    3. Aaah, ihminen ja musiikki on aihe josta mäyräkoira voisi vääntää tarinaa enemmänkin ;) Meillä raikaa Eva Cassidyn tuotanto aika usein; tosi kätevää kun saman biisin voi vetää aina eri stemmoilla läpi ja näin naapuritkin oppivat lyriikat. Mäyräkoirat voivat painaa tassut korviensa peitoksi.

      Meillä naisihminen on jämähtänyt välillä tietyille vuosikymmenille ja tiettyihin genreihin...ja sen vaan sanon, että kun Motown-kautta pukkaa, niin sitä volinaa ei kyllä kukaan täyspäinen mäyräkoira kauaa jaksa. Raja se on soulillakin - ja mäyräkoiran sietokyvyllä.

      Sun mattelle vinkiksi, että jos se ei ole jo kuullut miten se Eva Cassidy vetää tuon Stingin ikivihreän "Feels of Gold", niin kannattaa kuunnella, menee meinaan ehkä pikkusen paremmin kuin meidän naisihmiseltä...

      ps. naisihmiseltä terveisiä, että on hyvä aloittaa "Leaving on a Jet Plane"-biisillä, sen jälkeen vetää "Ballad of Lucy Jordan" ja päättää "Hallelujah"'iin. On meinaan todella kaikkien korvat punaisina tän kimaran jälkeen.

      Poista
  7. Aslanille makoisat masurapsutukset ja Alfonsille nenäpusu :) Ihan niin kuin synttäreiden ja kaveruuden kunniaksi. Olette ihania <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, vastaanotettu ja luovutettu eteenpäin rapsut ja pusut <3 Kauhukaksikolla taas tänäänkin energiaa yli oman tarpeen - ainakin mun tarpeen ;) Ei käyty katsomassa hevosia äsken lenkillä, joten Aslanin naama on venähtänyt, heh. Alphonse puolestaan vahtii, että poroeines ei häviä kupista sulamasta, vaan siirtyy sujuvasti mäyräkoiran pohjattomaan pötsiin iltaruuan muodossa. Mäyräkoirat <3

      AB:lle hännänheilutusta ja pusutusta <3

      Poista
  8. Ihania kuvia! Ihanaia koiria molemmat. Minusta on aina niin liikuttavaa, kun pikkuinen pentu tulee taloon ja iso koira on vastaanottamassa. Siitä alkaa koiranelämän pituinen suhde ja tärkeä suhde onkin. Iso opettaa pienelle koirankielellä elämänalkeita, ah, se on niin suloista. ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Meillä meni kyllä yllättävänkin hyvin tuo isomman ja pienemmän kohtaaminen: aluksi Alphonse vähän katseli, että ihanko oikeasti tuo rääpäle nyt jää meille, mutta jo seuraavina päivinä sai Aslan nukkua kainalossa ja Alphonse kävi tohottamassa tosiaan öisin pienemmän pedin vieressä (jota aluksi toimitti pyykkikori :), että kaikki on varmasti ok. Aslan, tietenkin, heräsi joka kerta ja sitten heiluteltiin kovasti häntiä ja pidettiin pientä innostunutta ininää <3 Ovat ne, niin ihania ja Alphonse on ollut kyllä todella lempeä ja isällinen, melkein liiankin kanssa :)

      Poista
  9. Yksi kuva kertoo enemmän kuin sata sanaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se taitaa olla, vaikka tässä tuli nyt kyllä sanojakin kaupanpäällisiksi;) Meitä on niin kauheen vaikee saada vaikenemaan Alphonsen kanssa! :D

      Ollille rapsuja :)

      Poista