Olemme käyneet jäljellä ja nyt haluaisimme lisää tekemistä.
Loppuillan suunnitelmiin kuuluu kotoisaa painia ja leikkiä, sitten ruokaa ja unta. Päivä paketissa, hyvällä arvosanalla varustettuna.
Otteita ihmisen päiväkirjasta:
Sunnuntain mejä-harjoitukset sujuivat mallikkaasti. Sään ja metsästyksen jumalat suosivat; aurinko paistoi ja hirvet metsästäjineen pysyivät piilossa.
Jäljet olivat viilentyneet 27-28 tuntia metsässä kun ne mentiin katsomaan. Aslanin jälki oli reilut 900 metriä pitkä, mukavan haastava ojineen ja paikoitellen upottavan pehmeine maastoineen. Itse en ollut tätä kyseistä jäljestystä näkemässä, mutta vauhtia oli taas ollut enemmän kuin tarpeeksi ja yksi hukka oli tullut heti alkumatkasta jossa jokin ilmeisen tuore haju oli vienyt vainun jäljeltä sivuun. Loppumatkan Aslan oli sitten jäljestänyt todella hyvin, makuut olivat löytyneet ja kaadolle oli riennetty jo tutuksi tulleeseen tapaan. Aslan selvitti jälkensä n. 25 minuutissa. Koetilanteessa koiralle annetaan aikaa 45 minuuttia per jälki.
Alphonsen jälki oli hieman lyhyempi, mutta maasto huomattavasti haastavampi: pirullista ryteikköä, kuusimetsän kaistaletta, korkeaa heinikkoa pehmeällä, soisella pohjalla, niin tiheää risukkoa, että ihmisen oli vaikea kulkea jälkiliinan perässä. Ojia oli muutamia, niiden ylitys ei tuottanut koiralle mitään ongelmia, ja vaikkei Alphonse todellakaan ole vesistöjen ystävä, halu seurata verijälkeä toimi niin hyvänä motivaattorina ettei kastuminen tuntunut missään. Jäljen vierestä löytyi tuore hirven makuukin ja ilmeisesti riista liikkuikin metsässä, koska Alphonse poikkesi jäljeltä yhden kerran tarkistamaan metsänreunaa. Tämä oli potentiaalinen hukka, mutta saattaa olla että hätiköin suotta kehottamalla sitä palaamaan etsimään jäljen liian aikaisin, vaikka todennäköisesti se olisi tullut oma-aloitteisestikin tutkittuaan ensin ettei jälki jatkunut sen tarkistamaan suuntaan. Se nimittäin rengasti laajasti, kävi läpi maastoa tarkasti, halusi miettiä, pohtia ja ratkaista itse. Siinä missä Aslan puskee eteenpäin innokkaasti ja nopeasti, Alphonse haluaa selvästi tehdä tarkempaa työtä, tutkia paremmin ja rauhallisemmin.
Kumpaakaan koiraa ei tarvitse houkutella jäljelle, eikä niiden mielenkiinto näytä loppuvan kesken pitkälläkään jäljellä vaikeakulkuisessa maastossa. Nyt on hyvä pitää pieni tauko ja ehkä mahdollisesti treenata vielä kerran ennen lumia, jos ehtii. Sen jälkeen asia jätetään hautumaan kevääseen asti.
Kumpaakaan koiraa ei tarvitse houkutella jäljelle, eikä niiden mielenkiinto näytä loppuvan kesken pitkälläkään jäljellä vaikeakulkuisessa maastossa. Nyt on hyvä pitää pieni tauko ja ehkä mahdollisesti treenata vielä kerran ennen lumia, jos ehtii. Sen jälkeen asia jätetään hautumaan kevääseen asti.
Jäljellä olivat mukana myös lähisukulaiset Tuhnu,
joka on virallisesti Salamantelin Desperado,
sekä Kaira,
viralliselta nimeltään Taxmania Excellent.
Kyllä on pojat hienoja mejäilijöitä, niin hyvin suoriutuvat treeneistä. Kiva muuten näistä lukea teidän treeneistäkin. Ja mukavaa kun on sukulaisseuraa mukana, vaikkakin jokainen koirakko työskentelee yksin.
VastaaPoistaNice job boys :)
Muiskuja pitkuliineille!
Hauska kuulla, jos näistä treenipostauksista on jotakin iloa :) Sukulaiskoirat ovat aina kivoja tavata, vaikka tosiaan - niin kuin jo sanoitkin - jokainen koirakko käy jälkensä yksin läpi, mutta muutenhan sitä voi nuuskutella ja vaihtaa kuulumisia väliajoilla :)
PoistaMuiskut vastaanotettu, Ellille takaisin samanlaiset :)
Kaverit ovat selvästi jäljestämisen mestareita tai ainakin menossa koko ajan mestariluokkaa kohden. Oletteko ajatelleet koirien käyttämistä apuna esim. loukkaantuneita hirviä etsittäessä?
VastaaPoistaOlli löysi tänä aamuna fasaanin pensaikosta (onneksi lintu lähti samalla sekunnilla "lentoon"), mutta huonossa maastossa jäljestäminen olisi varmaan haasteellista. Ja varsinkin vesiesteiden ylittäminen. Tai sitten se unohtaisi kaiken muun jäljen vuoksi.
Vielä ollaan ihan alkuasetelmissa tämän mejäilyn kanssa, mutta hyvältä näyttää tähän mennessä :) Hauska myös nähdä miten molemmilla kaiffareilla napsahtaa työmoodi päälle kun näkevät jälkinarun. Siinä unohtuvat töllötyöt ja kaikenlainen ylimäärähäröily, ollaan niin viimesen päälle keskittyneitä ja tosissaan :) Alphonsella tapahtuu sama ilmiö kun saa näyttelypannan kaulaansa. Aslanilla ei ;)
PoistaVAHI eli tuo vahingoittuneen riistan jäljestäminen oliskin mielenkiintoista. Mutta, siinä pitäisi olla metsästyskortti ja voimassa oleva ampumakoe - lisäksi VAHI-koe suoritettuna. Tasan puuttuvat meikäläiseltä ja koirilta nuo kolme edellä mainittua ;) Lisäksi kokeessa allekirjoitetaan suostumus olla poliisin apuna jäljestystilanteissa. Mä luulenkin, että seuraava käyttömuoto mitä kokeillaan on keinoluolat, jos vain saan pääni käännettyä sen asian ympäri, että kettu kokee siinä tilanteessa stressiä kun koiria käydään sytyttelemässä sillä. Pelkään myös jonkinasteista hasardia koirilleni ahdingossa, jos siihen asti edes koskaan päästään. Saattaahan se olla, etteivät innostu ketusta yhtään, vaikka vähän kyllä epäilen, että ainakin se huutosuoli joka parkuu kaiken liikkuvan perään (=Aslan) lämpenee kovastikin ;) Mutta, sen nyt näkee sitten myöhemmin, nyt mejäillään tällä hetkellä :)
Kyllä varmaan Ollikin tykkäisi jäljestää, kokeilkaa joskus jotakin lyhyttä verijälkeä tai esim. peltojälkeä niin ei tarvi mennä vaikeakulkuiseen rämeikköön. Se on jännä nähdä miten eri koirat toimivat ja kuinka se nenä monesti ottaa vallan ja muu unohtuu :)
Ollille isot rapsutukset :)