torstai 21. marraskuuta 2013

Kymmenen asiaa

Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:

Aslan, viirusilmä, valmistautuu virittämään mäyräkoiratuijotusta kohdilleen.

Otteita ihmisen päiväkirjasta:


10 asiaa, jotka jo saatoittekin tietää:

1. Minulla ja Aslanilla on yhteinen, lasinen kynsiviila. Sillä tasoitan omat kynteni ja viilaan paksukyntiseltä (ja kuvainnollisesti pitkäkyntiseltä) mäyrältä saksien jättämät röpelöt pois. Aslan suhtautuu operaatioon kylmän kärsivällisesti, taatusti mieltäen, että se on jotakin minkä haluan tehdä, koska satun tykkäämään hommasta, joten armeliaasti se suo minulle sen ilon.

2. Alphonse on addiktoitunut siinä määrin öljypohjaiseen, hiuksiin jätettävään ja suihkutettavaan hoitoaineeseeni, että vessassa ei tarvi hiuksia olla kuivaamassa koskaan yksin. Lattialla piehtaroiva koira, hullunkiilto silmissään, yrittää saada kalastettua edes vähän hiuksia suuhunsa. Takiaisen irrottaminen tukastaan on helppoa: yksi vieno suihkaus hoitoainetta sen omaan hännänpäähän ja loppuillan voi katsella miten se silmät kiinni nuuskuttelee häntäänsä vähän väliä. Pieni asia, iso ilo. 

3. Ihmisen asettuessa lattialle pitkin pituuttaan kyljelleen makaamaan taistelevat koirat elintilasta, kun kylkiä on jaettavaksi vain yksi: se joka on lattiaa vasten. Siihen on pakko mahtua ja sulloutua, mutta käytännössä se tarkoittaa sitä, että Alphonse makaa kiinni ihmisessä koko pituudeltaan ja Aslan on asemoitunut niin, että sen kirsu on painettuna ihmisen otsaan. Ja joka kerta kun avaa suunsa sanoakseen jotakin, se yrittää työntää kielensä sinne. Alphonsea on taas pussattava ja silitettävä alinomaan kun se kerran on suonut ihmiselle sen kunnian, että on tullut lämmittämään kylkiluita. Jos liike pysähtyy, se kääntyy katsomaan ihmistä tyrmistyneenä silmiin. 

4. Kaksi asiaa saa koirat jonottomaan: hampaiden pesu ja korvien putsaus. Hampaidenpesupaikalle on suorastaan tunkua, ja korvia ruvettaessa putsaamaan ei erikseen tarvi kehottaa koiria makuulle, vaan ne heittäytyvät jo valmiiksi kyljelleen. Sen sijaan täsmäkohdistettu "Pitäisköhän leikata poikien kynnet?"-kysymys aiheuttaa hävikin koirapopulaatiossa. Aslan hiippailee tuulikaappiin ja on muka välittömästi sikeässä unessa kun pää koskettaa lattiaa ja Alphonse puolestaan kuvittelee lainanneensa taas näkymättömyysviittaansa Tylypahkasta kyyhöttäessään hengittämättä ja hiljaa pöydän alla.

5. Kumpikin koira pitää harjaamisesta ja kampaamisesta. Ei tarvitse kuin vilauttaa tiheäpiikkistä kampaa ja Alphonse on asemissa. Aslan tykkää kun sitä kutittaa kammalla kyljestä, jolloin sen saa kihisemään selällään hysteerisesti. Sen hihitys on ehkä suloisinta ikinä!

6. Alphonse on synnynnäinen vokottelija henkeen ja vereen: siinä missä rodulla ei ole väliä, sukupuolella on sitäkin enemmän. Se heittäytyy aina selälleen naisten edessä ja miehiin se suhtautuu varauksellisesti ennen kuin se hyväksyy ne. Aslan on sukupuolineutraali suhtautumisissaan: sille käy kaikki ja se on kaikkien kaveri. (Paitsi ehkä palokärjen, jonka nakutus käy sen viimeisen hermon päälle, joutsenten, jotka nyt eivät vaan osaa lentää nokka kiinni ja kaikkien parrallisten uroskoirien sekä akitojen.) 

7. Aina kun Aslan hämmentyy tai ilahtuu, se kiipeää Alphonsen selkään. Ja Alphonse on tyynesti uhrina aina siihen asti kunnes se hermostuu. Sitten ollaankin tukkanuottasilla ja kolistellaan hampaita yhteen niin kauan, että Aslan alistuu Alphonselle. Joskus siihen menee sekunti, joskus se muuttuu leikiksi jota jatketaan niin kauan, että huonekalut on saatu siirrettyä ja ihmistä ajettu hermoromahdusta kohti.

8. Ulkona Aslan haluaa aina mennä ensimmäisenä. Minulla on luja luottamus siihen, että se tottelee, koska se saa juosta kahdeksan metriä edellä silloinkin kun liikennettä on ympärillä: pyöräilijöitä, autotie, kävelijöitä. Se tietää, että jos se ei tottele käskyjä 'oma puoli, reunassa' se joutuu vierelle tallustelemaan määräämättömäksi ajaksi. Luoksetulo on myös ehdoton: kutsun sitä nimeltä ja nostan käsivarren suorana ylös (joka meillä tarkoittaa 'tänne') ja kun se lähtee tulemaan kohti, lasken käden alas ja pyöräytän etusormella ympyrän ilmaan (tämä käsky on 'kierrä', jolloin se juoksee oikealle puolelleni ja kiertää jalkojen takaa vasemmalle, nilkan viereen istumaan). Alphonse ravaa nilkan vieressä jo valmiiksi muutenkin. Jonkun pitää vahtia ettei ihminen kompastele jalkoihinsa. 

9. Molemmat koirat tykkäävät kovasti kyläillä. Aslanin mielipuuhaa kyläpaikassa on tutkia paikkoja - erityisesti niitä paikkoja, joihin se ei saisi mennä, kuten kylmiöitä - kun taas Alphonse pitää siitä, että ympärillä on paljon ihmisiä ja se voi jatkuvasti seurata uteliaana mitä nämä tekevät ja puhuvat. Paitsi gigolo, se on myös synnynnäinen varjostaja. Tämän lisäksi on todennäköistä, että jostakin riittää aina käsipareja jotka voivat rapsutella vaativan mäyräkoiran niskaa ja rintakehää. Aslan ei niinkään välitä rapsuttelusta, sille on tärkeintä, että Alphonse kulkee mukana. Omien ihmisten syli, myös kyläpaikassa, on tärkeä.

10. Aslanin autopahoinvointi loppui pentuaikaan. Sen mielestä autoilu ei edelleenkään ole varmastikaan paras matkustustapa (ehkä teleportaatio olisi se ideaali sille), mutta se menee heti nukkumaan kun joutuu takapenkille, joten sujuvasti se matkustaa. Alphonse ei mene nukkumaan. Se haluaa sinnitellä hereillä, nautiskella olostaan, kiilata itsensä selälleen ovea vasten, että näkee taivaan ja puiden latvat ikkunasta. Ehkä seuraavan auton pitäisi olla kattoikkunallinen, ihan vaan Alphonsen takia. 

10 kommenttia:

  1. Ihan äimänkäkenä luin tuota hienoa tottelevaisuutta. Siis mäyräkoira tulee luokse, kiertää sivulle yms?? Ei ole mennyt perille se oppi meidän riiviölle. Pentuna tuli kutsuttaessa, mutta sitten huomasi ettei siitä mitään superpalkintoa seuraa... joten mitäs turhia! Juoksentelee iloisesti vastakkaiseen suuntaan koirapuistossa ja tekee silmät loistaen lähestymissyöksyjä. Sitten vain muutaman sentin päässä pistää isomman pykälän päälle ja ampaisee karkuun. Nyt Párek on neljävuotias ja kehittänyt ihan omat säännöt yhteiselämäämme. Olen aika hyvin oppinut sen tavoille ; ) ; ) Sen verran olen sentään vielä pomo, ettei minulle murista ja minä saan ottaa siltä lelun tai herkun nenän edestä ilman hampaiden esittelyjä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heipä hei! :)

      Me ollaan vähän vielä vaiheessa tän tokoilun kanssa, mutta kyllä Aslanilta taittuu aika kivasti jutut, vaikka noita konnankoukkuja kahdelle on myös aika riittävästi ollut tarjolla ;) Paitsi, että se tykkää tokosta, se myös tykkää varastelusta, että sellainen kauhun suloinen tasapaino meillä ;) Eihän se varmasti mäyräkoira olisi ellei sillä olisi vakiomäärä omia metkujaan takataskussa, heh. Ei siitä koskaan tottelevaisuusvaliota tule, eikä ole tarpeenkaan, mutta sen keskittymiskykyä yritän epätoivoisesti kasvattaa kun se on niin viettiensä vietävissä, että soisi sen välillä käyttävän jarrujakin.

      Luoksetulo on mäyräkoirilla monesti haastava juttu kun maailma on täynnä tuoksuja, tuoksuja, tuoksuja, tuoksuja! Jos pääsee noihin ihaniin koirapuistoihin, joissa on kaikenmaailman viestiä karvakavereilta joka paikka täynnä, niin siinä ei välttämättä just jaksa niin kiinnostaa se oma ihminen. Kyllähän sitä välillä näkee sellaisia koiria, jotka tuntuvat lukevan ihan jokaista ihmistensä liikettä ja onhan sellainen symbioosi aika mellevää katseltavaa, mutta mäyräkoirien kanssa homma ei ehkä mene ihan just niin - ainakaan jokaisen kohdalla ;) Tärkeintä on se, että yhteiselämä on mukavaa ja tasapaino vallitsee (vaikka talossa asuukin joku, joka yrittää varastella irtaimistoa aika ollessaan iloinen ;)

      Mukavaa lauantaita! :) Ja Párekille rapsut :)

      Poista
  2. Ihailtavaa lenkurointitottelevaisuutta. Meillä ei kuljeta fleksissä kuin metsän siimeksessä, on semmosta poukkoilua ja venkoilua suuntaan jos toiseen, että kaupunkialueella saatais aikaan kolareita ja loukkaantumisia alta aikayksikön.

    Meillä on säännölliset hammaspesut vähän jääneet... kiitos muistutuksesta, tahna on odotellut jo lavuaarin reunalla päivän tai pari, joten taitaa Jaltsa-pojukin päästä puhdistusoperaatioon! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on nuo pojat koulutettu pennusta asti flexiin, joten sikäli eivät oikein edes muusta tiedä. Noh, Alphonsella on ollut tavallinen hihna joitakin kertoja käytössään joskus pari vuotta sitten viimeksi, mutta Aslanilla on ollut ainoastaan flexi ja näyttelypanta.

      Mun perusajatus siihen on ollut se, että kun täällä ei ole oikeastaan paikkoja missä niitä voisi vapaana pitää (paitsi koirapuistot ja metsät, kesäisin mökillä jne.),niin flexissä ulkoileminen on vähän vapaampaa touhua kuin parin metrin hihnalla. Aslan on sellainen pikakävelijä, että se pystyy tikuttamaan kävelyaskelta, kuin karvainen singer, kovassakin vauhdissa ennen kuin nostaa sen raviin, joten sille on flexi ihan ehdoton, että saa sen ravaamaan tasaisesti :)

      Kun muistais itsekin pestä noiden karvanaamojen hampaat tasaisen säännöllisesti, mutta ilmeisesti se on liikaa itseltä vaadittu ;) Nehän olis hyvä pestä päivittäin, ja jossakin vaiheessa niin tapahtuikin, mutta sitten se on taas vähän unohtunut. Teen siis mentaalimuistiinpanon itselleni. Kas näin ;)

      Poista
  3. Ihan selvästi Alphonse mieltää itsensä osaksi isäntäväkeä, ihmisestään alati vastuuta ottava koira, Aslan taas on teidän, siis Alphonsen ja isäntäväen hulvaton mukula, peterpan, päiväperho, jonka ei tarvitse kantaa huolta huomisesta eikä isäntäväestään, onhan olemassa Alphonse.
    Yhtä hienoja persoonia kuin ovat nuo koirat, on myös heidän ihmisensä, joka osaa niin uskomattoman taitavasti kertoa meille muille olennaisen kaikista arkenne tapahtumista. Oikein nautin, kun saan lukea tätä blogia. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. HooPee, puit ajatukseni täsmäsanoiksi: nimenomaan se menee mielestäni niin, että Alphonse kokee olevansa osa kaksijalkaisten klaania :) Monta kertaa ollaan puhuttu siitä, miten Alphonsella on kaksi laumaa: ihmislauma ja koiralauma :) Tai sitten niin, että meillä ihmisillä on koira: Alphonse ja Alphonsella koira: Aslan :)

      Aslan on tosiaan sellainen huoleton päiväperho ja päivänsäde ja Alphonse enemmän totinen torvensoittaja, joka aina välillä katselee Aslanin touhuja kummeksuen :)

      Ihana kuulla, että tykkäät lukea poikien edesottamuksista <3 Välillä sitä tulee toistettua itseään, oliskohan syynä aihepiirin suppeus, heh...Mutta aina sitä haluaa kuitenkin tulla jakamaan niitä vähäisiäkin sattumuksia ja käydä lukemassa muiden koiramaiset kuulumiset. Vertaistuki <3

      Poista
  4. Aivan mainio postatus taas! Saa niin hymyn huulille :)
    Toi kohta viisi, voi että, kun haluaisin niiiin nähkä ja kuulla tuon Aslanin kiherryksen. Sen täytyy olla jotain omiakin nauruhermoja kutkuttavaa. Mainio!
    Ja ehdottomasti, Alfonselle kattoikkunallinen automalli seuraavaksi, kun auto vaihtuu ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitä sitä ihminen ei koiransa eteen tekis, eli munkin mielestä kattoikkuna Alphonselle ;)

      Ja juu, Aslanin kiherrys on kyllä mainiota! :) Se on aina ollut sellainen, että jos tulee keskellä yötä alakertaan, niin sillä on heti performanssi pystyssä täällä: kihistään ja kähistään selällään naama virneessä ja paukutetaan niin maan perusteellisesti hännällä lattiaan - ja sitten odotetaan hengittämättä hiljaa, että tuleeko ihasteluja, tuleeko kehuja :D Kyllä ne osaavat aina, nuo koirulaiset ;)

      Ellille pussauksia <3

      Poista
  5. Rakastun kerta kerralta laikkupoikiin <3 mahtava postaus :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Muisut tytöille ihmiseltä ja laikkupojilta! :)

      Poista