lauantai 14. joulukuuta 2013

Ken on käynyt pöydällä?


Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:

Ihminen postailee kesäkuvia kun ihmisellä on selvästi vihreän värin nälkä, joka aina tähän aikaan sen yllättääkin.

Aslan ei osaa kauhean hyvin sääntöjä kun pelataan jalkapalloa. Aika harva pelaaja saa nimittäin kuljettaa palloa suullaan. Aslanin mielestä se on täysin hyväksyttävä tapa ja minun on ollut pakko kurittaa sitä, ennen kuin tolkku on palannut takaisin. Siis niin paljon kuin sen ylipäänsä on mahdollista palata, kun Aslanista on kyse. 

Otteita ihmisen päiväkirjasta:

Putsatessani ruokapöytää huomasin sen pinnalla yhden ison ja hikisen tassunjäljen. Pöytä putsataan päivittäin ja eilen sitä ei siinä ollut. Nyt oli. Keskellä pöytää. Haluan ajatella, että se oli Aslan. Se oli ehkä ollut nousemassa tuolin kautta pöydälle, laskenut siihen jo toisen etutassunsa ja tullut toisiin aatoksiin. Haluan kovasti ajatella, että se oli ollut Aslan. Jos se, nimittäin, oli Alphonse, niin sitten olemme pulassa. Aslanin metkut ovat kitkettävissä, jos niihin paneutuu intensiivisesti, mutta jos Alphonse saa päähänsä jotakin hölmöä, mitään ei ole tehtävissä. Mäyräkoiramaisella jämeryydellä, periksiantamattomuudella ja oveluudella se toteuttaa päänsisäisiä missioitaan suunnittelemallaan tavalla. Tämän lisäksi se on ninjamaisen hiljainen. Aslan pitää aina meteliä itsestään ja jää sen takia kiinni. Pientä norsunpoikasta on myös vaikea olla näkemättä, kun se paukuttaa hännällään ja hyppii pukkihypyillään tihutöihinsä.

4 kommenttia:

  1. Kameraa jonnekin nurkkaa niin jää hiippari kiinni ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitäis laittaa, joo. Aslanin metkut olisi syytä perinpohjin selvittää, että niitä voisi ruveta karsimaan pois. Se on kyllä ehtiväinen poika; silmänurkastaan vilkuilee, että huomataanko sen puuhastelut ja jos, niin puututaanko niihin ;)

      Poista
  2. Lohdullista, että muutkin kuin minä kaipaavat vihreää aikaa. Mäyriksen jälki pöydällä on mielestäni karmea ajatus. Mäykkyhän kuulemma saa hypätä alas niin korkealta kuin minne se itse pääsee hyppäämään ja pöytä ei todellakaan kuulu tuohon kategoriaan. Siis jotain ovelaa reittiähän jompikumpi koirista on oikeasti sinne mennyt. Minua aina vain huolettaa näiden töppöjalkojen hölmöilyt. Ossia olen joutunut monet kerrat muistuttamaan, mistä se EI saa hypätä alas. Meillä on pihalla pari sellaista "vaaranpaikkaa". No ehkä Aslan ja Alphonse ovat viisaampia eivätkä tule "ryminällä" alas pöydän päältä, vaikka sinne pääsevätkin. Laikkupojille terveisii M-L ja Ossi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä; tätä talvea on taas mun mielestä kestänyt jo ihan riittävästi. Luminen maisema on kaunis ja jotenkin kestäisinkin tämän kylmän ajan aina paremmin, ellei sitä olisi seurannut parin kuukauden pimeä rapa-aika :/

      Nii-in, ei tarvitsisi mäyräkoiran pöydille kiipeillä. Jälki pöydän pinnalla antoi kyllä ymmärtää, että siitä oli peruutettu takaisin alas, tuolin kautta. Onneksi Aslan ei mitään karmeita hyppyjä korkeilta paikoilta alas harrasta, yleensä sohvaltakin tullessaan tarkkailee, että laskeutuu maahan juuri oikeaan paikkaan. Mutta silti, oli aika jolloin se kävi ruokapöydän päällä makaamassa ja kun sen sai kiinni, niin häntä heilui ja se kihisi siellä selällään aivan hurmaantuneena kun se löydettiin. Vampyyrin kulmahampaat vain pilkistivät naurunaamasta kun se oli vissiin olevinaan hyväkin vitsi sen mielestä kun ihmiset tulivat tuohtuneina nostamaan sen alas. Huomionhakuahan (ihan kuin se ei sitä muutenkin saisi ;) se oli, enkä usko, että teki sitä niinkään ollessaan kahdestaan Alphonsen kanssa. Ainakin haluan ajatella niin ;)

      Aslanhan on halunnut kokeilla nukkumistakin kaikissa mahdollisissa koloissa ja onkaloissa - kaapeissa ja hyllyillä, joten mitä erikoisempi paikka, sitä hauskempaa, ilmeisesti. Mutta toistaiseksi se on suhtautunut aika varautuneesti hyppäämiseen korkealta, joten toivoa sopii, ettei tee sitä silloinkaan kun ihmissilmät eivät sitä valvo...

      Poista