tiistai 24. heinäkuuta 2012

Yöllinen separaatioangsti

Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:


Viime yönä Aslania ahdisti. Ehkä sitä ahdisti se, että lomamme on kääntynyt loppusuoralle tai sitten se ei vain halunnut nukkua alakerrassa. Minä yritin parhaan kykyni mukaan nukahtaa, mutta jatkuva vinkuna häiritsi untani. 

Kävin hakkaamassa rappusten lapsiporttia, että ihmiset olisivat tulleet hakemaan Aslanin yläkertaan, mutta sillä ei ollut vaikutusta. Kyllä ne käväisivät alakerrassa, parikin kertaa, mutta heti kun katosivat - valitettavasti ilman piipittävää Aslania - takaisin yläkertaan, Aslan avasi äänensä uudestaan ja virittyi hartaana esittämään "Oi älkää mua kurjaa hyljätkö"-kokoelmansa kuuluisampia ja kuuluvampia helmiä. Yhteistä näille musiikkikappaleille oli se, että ne päättyivät epämääräiseen ujellukseen, jonka pieni ja karvainen pavarottivastine päästi ilmoille kuono kohti korkeuksia. Ihmisten oli pakko palata takaisin alakertaan tyynyttämään hylätty taiteilija, koska sehän nyt tästä olisi vielä puuttunut, että naapuritkin olisivat joutuneet nauttimaan tästä virsisarjasta.


Otteita ihmisen päiväkirjasta:


Pienempi teletappi esitti viime yönä oman tulkintansa aina niin suuren sukseen saavuttavasta "Best of Karjalaisia itkuvirsiä"-kokoelmasta. Esityksen alkamisaika oli puolen yön jälkeen ja se jatkui, enemmän tai vähemmän voimallisen tulkinnan varassa, kello kolmeen asti. Säestyksenä oli yksinkertainen, mutta sitäkin tehokkaampi ja toimivampi lapsiportin paukutus etutassuilla. Esityksen kohokohta koettiin siinä vaiheessa kun teletappiduo esiintyi harvinaisessa yhteiskokoonpanossa, jossa vanhempi laulaja paukutti myös porttia, ihan vain säestyksellisenä mausteena. 

Yleisön pyynnöistä huolimatta esitys vedettiin läpi, parikin kertaa.  


Lomalla parasta lienee ollut mökkeily...


kesästä, lämmöstä ja vapaudesta huumaantuneet...


mäyriäisenpojat saivat piehtaroida sydämensä kyllyydestä ja lämmitellä helteessä. 

14 kommenttia:

  1. Voi hyvä ihme teitä! Kyllä osaatte vetää kunnon show´n! Mutta on se mukavaa, että te molemmat saatte osallistua, toinen laulaa ja toinen rummuttaa. Minä voisin tulla toiseksi ääneksi - tai ensimmäiseksi koloratuurisopraanoksi paremminkin, tuli eilen harjoiteltua sitä leikkauksen jälkeen!;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Duetto on vaiennut, toistaiseksi ainakin...mutta mikä piippaus siitä syntyisikään jos hehkeä sopraano liittyisi munkkikuoroon! ;)

      Poista
  2. Ou nou, mikä konsertti teillä yöllä! Mikä kumma Aslanille tuli kun se niin ikävöi :-)) Tulikin tästä mieleeni vuosien takainen yö, kun Mauri päätti laulaa loilottaa läpi koko "Best of Mäyräkoira"-kokoelmansa, se kesti myös yli kolme tuntia ja loppuhuipennus oli mahtavan "Jos et avaa sitä makkarin ovea niin laulan sen kumoon" oopperan ulvoen laulettu aaria....sen yön aikana omistajalla tuli suunniteltua monta eri mallia koirarukkasista - tämä esitys nimittäin aloitettiin alunperin keittiöstä sen vuoksi, etten suostunut keskellä yötä nousemaan ja antamaan Maurille keksiä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehe, mäyräkoira = sinnikkyys :D Ei tarvi olla kovinkaan iso juttu ja se saa kyllä mäyriäisen laulamaan...erityisen mielenpainuvaahan tästä tekee sen, että näitä konsertteja on mukavaa pitää öisin! Parastahan olisi, jos antaisi olla, kyllähän se jossakin vaiheessa loppuu, mutta rivitalossa ei vaan voi antaa olla. Erityisesti kun seinän takana asuu parikuukautinen vauva...

      Poista
  3. Me luovuimme suljetusta vanhasta lapsiportista eli mäyräkoiraportista siinä vaiheessa, kun Ossi alkoi löytyä portista huolimatta aamuisin sohvalta. Teidänhän pitää sitten vaan antaa Aslanille tilaisuus tulla sinne ylös. Ja taas ovela mäyräkoira voitti....:) Terveisin M-L ja ossi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miten ihmeessä Ossi sai sen portin auki?? :D Aslan on ja pysyy alakerrassa, nyt on laulu loppunut, mutta silti vähän porttia saatetaan kopistella ja joskus kuuluu piipitystäkin - kokeilevasti ;) Myös pöydille on kiipeilty.

      Poista
  4. No voi itku, toi ei kyllä ollut kovin kivaa Aslanilta. Mikä ihme sille nyt tuli, että täytyi tuollaisen konsertin vetää keskellä yötä. Yleisön pyynnöstä huolimati ;D

    Pojat kyllä selkeästi nauttii mökkeilystä, ainakin kuvien perusteella. Ehkäpä Aslanilla olikin mökkeilykaipuu...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aslan on ihan omanlaisensa :D Nyt on taas viime päivinä huomattu, että se tosiaan tekee kaiken eri tavalla kuiun Alphonse...ja on - jos mahdollista - vieläkin itsepäisempi! :D

      Aslan on kova poika protestoimaan ja muutenkin kommunikoimaan ;)

      Poista
  5. Kun saa oman jälkikasvunsa enemmän tai vähemmän isommaksi (ja hiljaisemmaksi?), niin otetaan koira tuomaan iloa, riemua ja touhua elämään. Jotkut kuulemma ottavat kaksikin tai enemmän...

    Ja kun oma jälkikasvu pääsee yleensä omin avuin lääkäriin ja suurin piirtein ostavat omilla rahoillaan lääkkeetkin, saa ruveta käyttämään koiraa lääkärissä ja sen lääkkeet vasta kalliita on. Oma jälkikasvu sai tyytyä terveyskeskukseen, mutta koiraa käytetään tietysti yksityisellä lääkärillä.

    Mites tämä sitten liittyy Aslanin öisiin lauluhetkiin? Ei mitenkään, mietin vaan, kuinka tuo meidän nelijalkainen on ilostuttanut meitä öisin ja päivisin. Nukkuessaan tuo hyvinkin paljon iloa. No, kyllä me ihan oikeasti ollaan onnellisia koirasta.

    Oletko ajatellut, että korvatulpat olisi yksi vaihtoehto yölaulun jatkuessa pidempään?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Allekirjoitan ylläolevan! :D Just eilen puhuttiin yhden ystäväni kanssa, että miksi koirille ja kissoille ei ole terveyskeskusta niin ei tarvis aina käyttää joka asiassa kalliita erikoislääkäreitä? OIkeasti, sehän se vasta olisi kannattava business jos jokaiseen kaupunkiin pykättäisiin eläinten terveyskeskus :)

      Poista
  6. Loman loppumista on syytäkin protestoida! On teillä ollu aikamoinen kuoro koolla. Mamma tuntee suurta myötätuntoa ihmisväen häirittyä unta kohtaan, minä taas lapsiportin taa kammottavalla tavalla hyljättyjä mäyriäisiä kohtaan ;)

    Mökkikuvat näyttää aikas kivoilta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, molempi pahempi: ihmisten katkonaiset unet ja mäyriäisen loukattu ego! :D Toinen mäyriäinenhän, se vanhempi, on hiljaa ja mahdollisimman pienenä ettei sitä vaan vietäisi nukkumaan enää yläkertaan! :D

      Poista
  7. Hitsi joo, mä niiin tiedän noi itkuvirret - valitettavasti! Meillä eräs pitkänmallinen esittää niitä autossa koko matkan riippumatta matkan pituudesta. Esim. neljä tuntia yhteen menoon on ihan mukava setti kaikille osapuolille.. ;D (Ja Rillahan siis makaa samaan aikaan takapenkillä turvavöissään kuin pieni enkeli)

    Tunnustan pienellä äänellä olleeni mökkimatkoilla niinkin luopio, että pitelin pitkulaista sylissä aikamoiset pätkät. Korvat (ja HERMOT) ei vaan kestäny..

    Teidän poikien laulanta rumpusäestyksellä kuulostaa kyllä kans kivalta. ;D Mistä tää pitkien porukka nää ideansa keksii!?! :D:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jees, autoiluvinkuna ON rasittavaa. Sitä kun ei pääse pakoon mitenkään vaan on tuomittuna kuuntelemaan sitä määrättömän ajan. Pitkänmalliset ovat kovia päästämään itkuvirsiä ilmoille, ne ovat sillä tavalla hyvinkin verbaalisia, valitettavasti ;)

      Musta olisi kanssa kiva tietää, että mistä nämä ideat ovat peräisin...ja jos sen tietäisin, kävisin siellä idealähteellä ja repisin ne omin käsin, juurineen irti! :D

      Poista