Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:
Minulla on hienoinen ongelma: pentu ei halua nukkua yksin ja minä en puolestani halua nukkua kaksin. Tarvitsen oman tilani ja aikani ennen kuin hyväksyn miniversion kylkiäisekseni ja Aslan protestoi valittamalla asiasta öisin. Tämä taas puolestaan tarkoittaa sitä, että kaikki heräävät näihin reklamaatioihin; ihmiset kurottavat silittämään rauhoittavasti pentua ja minä joudun nousemaan ylös, käymään katsomassa, että mikä nyt on hätänä, missä palaa vai palaako minulla hihat.
Mitään hätää ei ole ollut tähän mennessä. No ehkä yksi tai kaksi pissahätää yössä, muuten kaikki on reilassa. Aslanin mielestä näin ei ole. Se istuu pyllyllään, selkä suorana ja pitää nukkumapaikakseen valitun tilapäisratkaisun, pyykkikorin, reunoista kiinni etutassuillaan. Näky on kieltämättä aika koominen, mutta yöllä se ei juurikaan naurata. Aslan on myös onnistunut vankilapaossaan useasti (itse asiassa olen muutaman kerran auttanut sitä pakenemaan pyykkikorista kun ihminen ei huomannut...)
Olen nyt sen kymmeniä kertoja joutunut nousemaan kesken unieni tarkistamaan että mitä siellä vingutaan ja piipataan. Silloin kun pentu on syvässä unessa, minä olen käynyt tekemässä varmistuskierrokseni kun mitään ääntä ei ole kuulunut pitkään aikaan, paitsi ehkä unista tuhinaa. Ja sitten kun olen hiippaillut paikalle, Aslan on herännyt, olemme heiluttaneet häntiä, pentu on nuollut naamani ja olen mennyt takaisin nukkumaan. Olen, tosin, tässä vaiheessa onnistunut herättämään ihmiset koska pentu ei vaan osaa tervehtiä hiljaisesti. Sillä on vielä opittavaa siitä, miten mäyräkoirat toimivat: vaivihkaisesti ja mahdollisimman äänettömästi. Minun täytyy opettaa se hiipimään.
Äänet yössä siis eivät ole hyvä asia. Täydellinen hiljaisuuskaan ei ole hyvä asia. Ymmärtänette ongelmani.
ps. vahtihaukkuni on myös muuttunut murinaksi. Minun on tehtävä mahdollisille tunkeilijoille tiettäväksi, että minulla on nyt täällä pari kiloa suojeltavaa.
 |
| Aslania on pakko pitää vähän silmällä. Sillä on terävät hampaat jotka ovat löytyneet kiinni aivan vääristä paikoista, mm. korvistani ja jalkovälistäni. Se on kyllä tosi kiva nukkuessaan. |
Otteita ihmisen päiväkirjasta:
Kun samalle yölle sattuvat pennun toistuvat vinkaisut siitä, ettei se saa nukkua enonsa tai kenenkään muunkaan kanssa ja enon itsensä ripuli, ovat koossa ainekset aivan liian tapahtumarikkaaseen yöhön. Vähempikin riittäisi. Kun koirat nukkuvat tyytyväisinä kaiken härdellin jälkeen, ihminen ei saa enää unta vaan nousee ylös. "Olen ollut tässä tilanteessa ennenkin"-mielleyhtymä on kiistaton. "Miksi olen tässä tilanteessa taas?" olisi ehkä vielä osuvampi, mutta sitten vilkaisen nukkuvia, suloisia mäyräkoiria ja tiedän miksi olen tässä tilanteessa taas. Aika simppeliä, oikeastaan.
 |
| Pieni termiitti haluaa läheisyyttä. |
Vähän lisää juttuja todellisuudesta. "Vauvan"itkusta, oksennuksesta ja yökakkimisista sekä muista eritteistä niin hauva-vauvakuume hellittää.Ei sen puoleen, mies ei halua toista koiraa ulkoilutettavakseen. Iltalenkki kun on enempi miehen harteilla. Minä menen päivällä kun näkee kunnolla ja minulle ei myöskään saa olla liukasta. Vaan on ne niin ihania...M-L ja Ossi
VastaaPoistaOllilla oli viime viikolla pari päivää vatsa ripulilla (kiitos syödyn lampaanluun) ja tietenkin eräänä aamuna takkahuoneen lattialta löytyi haiseva yllätys. Huokasin syvään: tätäkö se on koiran omistajan elämä? Ja sitten maha parantui ja emäntä on taas voimissaan. Yritän vaan sanoa, että aikansa kutakin. Jonain päivänä huomaat poikien nukkuvan illasta aamuun ja varmaan vielä kylki kyljessä. Kaveri lämmittää.
VastaaPoistaps. kuvat ovat aivan valloittavan ihania!
Meidän mammalle tulee näistä kuvista pentukuume. Kuulemma mulle voitais hankkia kaveri. Mutta onko tollanen pikkunen kauheen rasittava, eiks sulla mee hermo? Mamma pelkää, että mun jalo luonteeni kärsii, mikäli en saa olla ylhäisessä yksinäisyydessäni ja itsekseni huomion keskipisteessä...
VastaaPoistaElämässä on joitakin ahdinkoja, joihin ihminen pyrkii aktiivisesti uudelleen, vaikka seuraukset ovat tiedossa :) Suloista pentuhärdelliä sinne päin, jaat hoitovuorot Alfonsin kanssa puoliks, eiks vaan ;D)
VastaaPoistaMarja-Leena: juu, asioilla on kääntöpuolensa:) Mutta on se ihana, tuo pieni ja niin tomera ja reipas jo, että välillä ihmetyttää :)
VastaaPoistaOlli: meillä kanssa ripsa oli ohi sitten päivässä, en tiedä mikä sen aiheutti, mutta aina ollaan heti varpaillamme kun Alphonsella on tuota vatsaongelmahistoriaa takanaan...pistettiin paastoa päälle, inupektiä naamariin ja arki alkoi taas rullata totuttuun tapaan.
Jalsalandia: kyllä, pentukuvat saattavat olla petollisia ;) Siis joo, pieni on aika rasittava ajoittain, erityisesti sen takia, että se haluaa osallistua ihan kaikkeen, eikä ymmärrä, että on juttuja, jotka vaan minä saan tehdä ja paikkoja johon vain minä saan mennä. Se on kova protestoimaan ja sillä on tosi kova ääni. Kyllä välillä paukkuu hermot, mutta on se mukavaakin, että on kätevästi leikkikaveri aina paikalla tarvittaessa ;)
- Alfie -
Mai: pitää paikkansa!:D Vahtivuoroja jaellaan, juu ja muutaman kerran on niin naurattanut Alfien reaktiot pennun touhuihin, esim. tässä eräänä iltana kun Aslan otti kiinni verhoista hampaillaan ja lähti paahtamaan eteenpäin tuhatta ja sataa, niin Alphonse nosti tosi kyllästyneen katseensa mun silmiin ja aivan selvästi esitti kysymyksen, että "kumpi meistä menee?" :D Mentiin molemmat, minä toruin ja Alfie haukkui :D Yhteistyössä on siis voimaa ;)