Neuvot ja opetukset

Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:

Minulla alkaa työteliäs vaihe elämässäni kun minun täytyy opettaa Aslan tavoille ja rutiineille, mutta ennen kaikkea kommervenkeille ja metkuille. Emme ihan vielä ole päässeet käsiksi sellaiseen saumattomaan yhteistyöhön mikä Eetulla ja minulla toimii ajatustasolla. Siinä missä olemme Eetun kanssa antaneet ihmisille pitäviä näytteitä siitä, että telepatia koirien välillä on ihan esikoulutasoista juttua, minun täytyy myöntää, että Aslan on enemmän kiinnostunut uunin järsimisestä kuin miettinnästä millä tavoin tätä äkillisesti ilmennyttä koiraylivoimaa voisi hyödyntää ihmisen asemaa heikentävästi.

Olen koettanut saada viestini perille esittelemällä pennulle ovelia hämäystaktiikoita leikkien varjolla, mutta tuota pientä pulleroa ei kiinnosta vaativien askelkuvioiden läpivienti, pujottelutaktiikat huonekalujen alitse ja ohi tai mikään muukaan hienosäätö, vaan se makaa kyljellään lattialla, suu ammollaan kuin barracudalla ja yrittää napata minusta kiinni kun juoksen sen ohi demonstroimassa miten hämätä ihmistä jahtausleikissä.

Viimeksi kun naisihminen vei sitä pissalle hän kalasti sen suusta osan viirihännästäni joka oli jäänyt sen naskalinterävien etuhampaiden väliin. Minua on myös näykitty suhteellisen estottomasti korvista ja poskilihoista. Olen ojentanut pentua, mutta se ei tunnu ymmärtävän selvää puhetta, eikä edes sitä, että olen napannut sitä niskasta kiinni.

Ei se kyllä ymmärrä ihmistenkään puhetta. Aina kun ihminen sanoo "Ei.", se ilmeisesti menee siltä ohi, koska se käy tosi reippaasti tappamassa kaikkia talouden kenkiä tuulikaapissa, järsimässä jalkalistoja/kynnyslistoja/kauppalistoja. Jotakin viitteitä sen kehitysasteesta on ollut myös huomattavissa siinäkin seikassa, että olen tavannut sen etupihalta yrittämässä syödä talon betonisen kivijalan. Olkoonkin, että sieluni soittaa sympatiaa siinä mielessä, että ehkä itsekin olin aika haasteellinen tapaus, mutta minä en ollut kova puremaan tavaroita. Aslan on eri maata. Aslan on ihan toisesta aurinkokunnasta. (Eilen illalla se yritti järsiä omia korviaan...)

ps. onneksi se on kuitenkin vielä niin hölmö, että onnistun harhauttamaan siltä haluamani lelun pois ilman että se aloittaa jahtaamisen. Kikka on yksinkertainen, mutta liian monimutkainen vielä pienen pään selvitettäväksi: kun sillä on tavara jonka haluan, olen kiinnostuvinani jostakin toisesta lelusta, mikä herättää välittömästi sen uteliaisuuden. Se lähtee tavoittelemaan tätä uutta lelua minulta, jolloin jätän sen heti sille ja anastan lelun mitä se on ollut omimassa. Sitten vetäydyn omaan rauhaani ja nauran partaani.

Otteita ihmisen päiväkirjasta:

Yhdeksänviikkoisen mäyräkoirapennun itseluottamus on rajaton ja horjumaton; ja onhan se, pienestä koostaan huolimatta, tärkeä osa laumaa ja sen dynamiikkaa. Ainut, mikä sille on vielä epäselvää on sen asema laumassa. Muille se ei ole ollut epäselvää ensinkään.

Pentu yrittää kovasti tarjota tulokkaan uusia, freesejä näkökulmia laumahierarkiaan, mutta sen ehdotukset pitävät sisällään sen kaltaista anarkiaa, etteivät ihmiset tai vanhempi koira ole siihen suostuvaisia. Pahnan alimmaisen osa on ilmeisesti sen mielestä ankea ja se haluaisi heilua päällimmäisenä. Soraäänet kaatavat sen vallankaappausyritykset nopeasti, mutta sen tilalle tarjotaan sylittelyä, leikkiä, turvaa, unta ja ruokaa. Diktaattorin asema on vaativa, ja ehkä se ei tiedosta sitä vielä että pääsee paljon helpommalla jos ei järjestä yhdenmiehen turnajaisia saadakseen itselleen pomon paikan.

Pieni, vallanhaluinen ja niin suloinen.