Kingpin is a Top Dog

Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:

Valitettavan pitkän blogipoissaolomme aikana talvi on taittunut, Aslan täyttää kohta 8 kuukautta ja olen ensimmäisiä kertoja käyttänyt sitä koirapuistossa kanssani. Rähinäksihän se meni: eivät tajunneet muut urokset etten pidä siitä, että ne tervehtivät Aslania ilman lupaani. Parasta olisi jos eivät edes katsoisi sitä päin ellen erikseen ilmoita, että homma on ok minun puoleltani. Ja harvoin se on. Ainoastaan omien koirakavereitteni kanssa Aslan saa leikkiä ilman valvontaani.

Ihmiseni tuskastuivat hieman minuun kun suojeluvaistoni eivät ottaneet laantuakseen, tarvittiin aika monta kieltoa ennen kuin lakkasin vahtimasta suojattiani. Jouduin taas luottamaan siihen, että ihmiseni kykenevät pitämään Aslania silmällä riittävän tehokkaasti, ilman että minun täytyy aktiivisesti puuttua joka tilanteeseen. Eipä silti että Aslania nyt erityisemmin tarvitsisi pitää silmällä koska sillä ei ole taipumusta hankkiutua vaikeuksiin toisten koirien kanssa. Vielä.

"Voidaanks me lähteä jo sinne koirapuistoon? Aslan meni nukkumaan kun tässä taas kestää niin kauan..."

Otteita ihmisen päiväkirjasta:

Aslanin koirapuistoilu on korkattu ja se oli menestys, lukuun ottamatta sitä, että Älyn ja Väläyksen toinen osapuoli ei osannut käyttäytyä senkään vertaa kuin yleensä. Tulee mieleen väistämättä, että muut koiranomistajat varmasti luulevat ettei meillä kouluteta koiria ollenkaan vaan saavat varttua ja kasvaa ihan pellossa, sen verran hanakasti Alphonse otti muiden urosten kanssa yhteen. Mikä siinä onkin että ne isänvaistot kytkeytyvät niin voimakkaasti päälle että Aslania pitää vahtia vaahto suussa?

Lenkeillä homman nimi on sama. Äly ja Väläys kävelevät nätisti, löysällä hihnalla ja vierekkäin. Matka taittuu jouhevasti ja ihminen tuudittautuu katselemaan maisemia, ajattelemaan omiaan tai vieläpä jopa puhumaan puhelimessa (tämä on suuri virhe, koska keskittymisen herpaantuessa hihnan toisessa päässä saatetaan saada jokin jäätävän kuolematon idea joka täytyy yksissä miehin toteuttaa) ja yhtäkkiä vastaan tuleekin uros, joka eittämättä yrittää varastaa Aslanin Alphonselta, joten sen täytyy reagoida jo ihan varmuuden vuoksi, paitsi, jos kyseessä on joku sen omista koirakavereista jolloin mitään ylimääräisiä manöövereitä ei tarvita.

Oma lukunsa ovat tietenkin sitten ne koiranomistajat, jotka pitävät mäyräkoiraa sen verran harmittomana ja vaarattomana että antaisivat oman uroksensa tulla tekemään tuttavuutta, siitäkin huolimatta, että Alphonse odottaa tilaisuutta iskeä, hampaat paljaana. Ylipäänsä täytyy ihmetellä näiden ihmisten koiranlukutaitoa, kun ovat työntämässä kuono kuonoa vasten piskiään siihen kun toinen seisoo ikenet valkoisena, torahampaat näkyvissä odottamassa iskuetäisyyden saavuttamista. Totuttelu on mahdollista, sitä on tehtykin paljon ja hyvin tuloksin, mutta se ei tapahdu ylläkuvatulla tavalla, ei todellakaan. Jos Alphonsella on Aslan mukanaan, se on kovempi pala kuin ilman pentua.

Alphonse, kingpin ja top dog, on omaksunut itselleen ihan uuden moton: "Somebody needs a high-five. In the face. With a chair." Ja Aslan jolkottelee tyytyväisenä menemään, onhan se henkivartijansa suojeluksessa.

Parasta antia: jahtausleikit. Aslan (taaimpana) ei ole vielä ihan niin nopea kuin Alphonse, mutta ei se paljoa enää jää jälkeen.

Suunnanvaihto ja vauhdin lisääminen...

...ja cottonipoika on vaarassa jäädä jalkoihin ennen kuin mäyräkoirat saavat jarrut päälle.