Sanavaraston kartuttamista ja hellyttäviä hetkiä

Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:

Aslan ymmärtää jo suhteellisen paljon sanoja. Mutta se ei vielä kykene abstraktiin ajatteluun ja asioiden yhdistelemiseen niin kuin minä. Ihmiseni olivat nimittäin hyvin vaikuttuneita kun pienempänä opin, mitä tarkoittaa 'kunnolla'. Opettelin jotakin komennoista ja suoritin sen suhteellisen puolivillaisesti, johon ihmiseni tokaisi "kunnolla." Tiesin heti, että hän toivoo minulta parempaa suoritusta. Sanaa testatataan eri tilanteissa ja yleensä se toimi ihmisen toivomalla tavalla. (Yleensä pitää sisällään mäyräkoiravaran joka puolestaan tarkoittaa sitä, että koska olen mäyräkoira, voidaan olettaa, että peruslähtökohtaisesti minulla on oikeus olla kuuntelematta ohjeita niin halutessani. Ihmisen motto: "Mäyräkoirien kanssa ei neuvotella" saa minulta vastineeksi:  "Älä odota liikoja, niin et pety pahasti.")

Ihminen on myös muutamia kertoja treenauttanut minulla 'älä etsi'-komentoa. Tätä käytetään silloin kun välttämättä haluaisin edetä kuono maassa ja ihmisen toivomuksena taas olisi, että eteenpäin mentäisiin vauhdikkaasti eikä jumitellen jokaisen hajun perässä. Tätä tapahtuu usein lenkeillä, koska ihmiselläni on omituinen tapa antaa meidän Aslanin kanssa ensiksi edetä nuuskien ja sitten hän ottaa meidät vierelleen eikä nuuskiminen ole enää sallittua ellei hän sano taikasanojaan 'saat mennä'. Lenkit, kuulemma, kestäisivät tuntikausia jos etenisimme minne me haluamme ja miten me haluamme. 'Älä etsi' ei ole ollenkaan niin hauska kuin sen vastapari 'etsi', jonka hallitsen hyvinkin suvereenisti. Sillä ei ole merkitystä mitä etsitään: jälkiä, leluja, herkkuja, ihmisiä, kunhan jotakin etsitään.

ps. Kajaanissa yritin mennä päivän ensimmäiseen kehäkierrokseeni tarkoituksenani nuuskia paikka läpikotaisin. Tämä ei mahtunut ihmisen pirtaan. "Älä etsi" napsahti heti ihmisen suusta kun työnsin kuononi hiekkaan. Pidin pääni pystyssä. Nuuskin sitten antaumuksella vasta kehän ulkopuolella. Jatkoinkin sitä sujuvasti loppupäivän nuuskutellen kaikkea eteeni tulevaa. Ja sitä oli paljon.

Otteita ihmisen päiväkirjasta:

"Lintu", totean Aslanille aamulla kun se haukahtaa harakalle ja seuraa sitä katseellaan taivaan poikki. Olen tosin melko vakuuttunut, että Aslan luulee vielä sanan 'lintu' tarkoittavan samaa kuin 'katso ylös taivasta kohti ja tähyile'.

Se vaihe, jonka aikana Alphonse tuntui imevän itseensä yllättävän paljon sanoja ja yhdistelevän niitä asioihin ympärillään, oli hauska. Se oppi paljon, se oppi nopeasti. Pienempi oppii ikään kuin vaivihkaa kun tarkkailee Alphonsen reaktioita eri sanoihin. Opettamalla opetettuja sanoja on iso liuta, mutta luonnollisesti koirat myös kykenevät oma-aloiteisesti poimimaan lauseiden joukosta kaikenlaista itselleen hyödyllistä, kuten esim. 'ruoka'-sanan moninaiset johdannaiset. Kiertoilmausten keksiminen käy välillä työstä.

Alphonsella on metka tapa sisäistää mielenkiintoisia sanoja: kun se istuu sylissä ja sille jutellaan, se kallistelee päätään tarkkaavaisesti ja kuuntelee koko kehollaan. Kuultuaan erityisen merkityksellisen sanan, kuten esim. 'koirapuisto', 'retki', 'loma', 'lenkki' tai 'auto', se työntää kirsunsa ihan kiinni puhujan suuhun onkiakseen seuraavan sanan tarkasti. Sana otetaan ihan konkreettisesti ihmisen suusta, että saadaan selville onko jotakin erityisen mukavaa aktiviteettiä tuloillaan. 

Aslan puolestaan istuu kuin patsaana sylissä ja tuijottaa ihmistään odottavasti silmäkulmastaan kun sille puhutaan ja se on aina yhtä koomisen näköistä. Se odottaa merkkiä saada hyökätä nuolemaan koko naama ja siihen ei edes tarvita mitään erityisiä sanoja, joskus riittää, että kohottelee näyttävästi kulmiaan tai ilmeilee muuten vain suurieleisesti. Ilmehtiminen tuntuu olevan sen mielestä aina yhtä hulvatonta, koska se villiintyy täysin.

ps. erityisen hellyttäviä hetkiä koettiin eilen: pienempi on ottanut tavakseen laittaa toisen etutassunsa Alphonse hartioille kun se menee isomman viereen nukkumaan. Näky on räydyttävän suloinen kun koirat nukkuvat halauksessa. Aivan pienestä asti Aslan on halunnut nukkua siten, että se on jatkuvassa ihokontaktissa vanhemman painoksen kanssa. Vähintään on pitänyt laittaa etutassu isomman takajalan päälle, jos ei muuta. Halaaminen niittaakin kätevästi Alphonsen paikoilleen ja pienempi näyttää hyvin tyytyväiseltä, koska se nukahtaa siihen heti. Isompi keplottelee itsensä irti jossakin vaiheessa, sille tulee ahdasta ja liian kuuma jos pienempi kottarainen on aivan iholla pitkän aikaa.

Paitsi halaamisesta, Aslan pitää myös kun lauletaan. Vaikka se on nukkumassa, unensa läpikin se alkaa heti heiluttaa häntäänsä, kun kuulee että jotakin biisiä selvästi tapaillaan sen läheisyydessä. Kuten eilen, kun se nukkui sängyllä, selkä minuun päin käännettynä ja lauloin itsekseni, alkoi häntä vimmatusti heilua. Kun hiljenin, se lopetti ja aina kun jatkoin laulamista, häntä alkoi heilua uudestaan. Se oli liian väsynyt kääntyäkseen, mutta näytti, että on kyllä silti kuulolla. Minulla on siis ihana yhdenmiehen fanijoukkoni. Alphonse on niin turtunut laulamiseen, että siltä ei enää reaktioita irtoa. Ellei sitten syvää huokailua oteta lukuun, ja se jos mikä ei ole positiivista vahvistamista, vaan halu saada ihminen hiljenemään.

Aslan on taas herännyt yksin sohvalta. Isompi on livistänyt tunnelman ja tilan käytyä liian tukalaksi.