Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:
Aslan on myös tänään ollut erinomaisen väsyttävää seuraa, koska se on ollut harvinaisen raivostuttavalla tuulella. Ja tämä on paljon sanottu, koska Aslan ei tunnetusti muutenkaan ole aina se esimerkillisemmin käyttäytyvä pentu.
Lenkillä se näytteli auliisti kaikille kiinnostuneille närhen munia, minullekin. Sain torahampaita perskannikoihini kävelessäni tyytyväisenä eteenpäin; en ollut tajunnut pitää silmällä selustaani jossa barracuda ui näennäisen huolettomana syvällä hangessa. Sopivan hetken koittaessa se ottikin yllättäen kohteekseen peräpääni. Närhen munia tarjoiltiin myös ihmiselle, jonka takissa se hampaillaan roikkui sen alun seitsemän kertaa. Se myös yritti tapporavistaa ihmisen toppahousuja ja pysähtyi väkisin lumensyöntiyrityksiin juuri silloin kun minulla olisi ollut eniten vaellushalua.
Se syö muutenkin kaikkea, mikä tuli eilenkin todistettua. Se nimittäin oksensi taas autossa. Naisihminen, joka nopeus ja vaistot ovat kehittyneet lähes samalle tasolle kissapetojen kanssa, (elä mäyräkoirien kanssa ja saat yli-inhimilliset vaistot itsellesi, koska sinun on pentuajaksi välttämätöntä kasvattaa selkääsi silmät, noin niin kuin esimerkkinä) sai oksennuksesta kopin suoraan pyyheliinaan. Pidellessään kädessään loppumatkan tätä odottamatonta lahjaa (moottoritiellä hieman haasteellista pysähtyä heittämään yrkkää ojanpenkalle...) naisihminen ehti todeta, että oksennuksen pika-analyysiin pohjautuen, Aslan oli syönyt päivän aikana keskiarvollisesti hehtaarin metsää.
Otteita ihmisen päiväkirjasta:
Rasistikoirat saivat raivokohtauksen lenkillä nähdessään viattoman saksanpaimenkoiran. Mistä tämä syvään iskostunut vihanpito johtuu? Missä kohtaa rele vääntyy jengoiltaan ja mäyräkoiran valtaa hurmoksellinen amok-tila? Pienempi ei tiedä edes mille räyhätä, mutta kurkku suorana sekin huutaa turvallisesti isomman takana. Anteeksi kaikille niille koirakoille jotka tulevat vastaamme ja joille mäyräkoirat huutelevat tappouhkauksiaan.
 |
| Viattomuuteen verhoutunut. |
Barracudalla oli ilmeisesti ylimääräistä energiaa, koska sitä piti tuhlata enon persauksiin ja ihmisen vaatteisiin. Ja melko määrä oli metsääkin pistellyt parempiin suihin ;D
VastaaPoistaHuh, tuota vihanpitoa, toivottavasti se joskus laantuu.
Edelleen voi todeta, ettei teidän huushollista puutu vauhtia ja vaarallisia tilanteita. No huh huh, tässä vaan voidaan todeta. Onneksi Aslan on pentu vain kerran elämässään...
VastaaPoistaAi teilläkin kiljutaan vastaantulijoille uhkauksia. Olen ihan vakuuttunut, että Ossimmekin latelee vastaantuleville juuri niitä rivouksia joilla kaksilahkeiset saavat köniinsä aamuyöstä nakkikioskin jonoissa.Tosin Ossin rivoudet voivat olla vielä astetta kovempia. Ainakin se saa vastaantulevat urokset monasti jengoiltaan.Otan osaa.Terveisin M-L ja Ossi
VastaaPoistaSinua mäyräkoiran ihminen voin lohduttaa, että meillä on samanlaista vihaa yleensä jokaisen koirakon kohtaamisessa. Siis meidän reviirillä. Jimi yrittää joskus fiksuilla ja pitää suunsa kiinni, Jone hermostuu yleensä jo nähdessään vieraan koiran ja Jasu sitten puolestaan hermostuu siitä kun kaikki muut hermostuu. Eli yksi räyhää täysillä ja emäntä räyhää sille ja kaksi tekee mitä tykkää. Ei ole mikään ihme jos useat vaihtaa reittiään nähdessään meidät :)
VastaaPoistaEllieli: ja just jun Aslan oli lopettanut sen lahkeissa roikkumisen (mitä muutenkin kyllä harrasti tosi vähän), niin sitten sillä vinksahti noiden ulkovaatteiden kanssa. Noh, tänään oli ihan mallikkaasti, onneksi ;) Silläkin on päivänsä ja hetkensä :)
VastaaPoistaOlli: juu, ei tulis mitään jos pentuvaihe jäisi pysyväksi olotilaksi! Saattaisin tilata menolipun Mombasaan ;) Onneksi nämä vaiheet menevät ohi, nyt pitää rajoja kokeilla, mutta lähinnä tällä hetkellä vain ulkona. Kotona ollaan kilttiä ja suhteellisen kuuliaista poikaa, ainakin ihmisiä kohtaan ;)
Marja-Leena: jotkut koirat menevät häntä koipien välissä ohi kun Alphonse räjähtää (mikä on tietenkin omiaan kasvattamaan sen ylipaisunutta egoa) ja jotkut vastaavat samalla mitalla. Aslan on vielä ihan kujalla näistä koiramaailman laeista, mutta tarkasti jo seuraa, että minkälaiselle koiralle vanhempi painos räjähtää. Että vähän niin kuin seuraavalle sukupolvelle ilmaista opetusta. Kiitos osanotosta ;)
Sheriffit: meillä noita ohitustilanteita on harjoiteltu niin kauan kuin Alphonse on ollut talossa, mutta mikään ei vaan tunnu auttavan: sitä ei kiinnosta edes namit naaman edessä jos se näkee koiran kaukana. Nuuskaisee muttei edes yritä tavoitella sitä. Ollaan yritetty vaikka ja mitä, mutta suuntaa en suostu vaihtamaan kun tulee sennäköinen koira vastaan, että tiedän Alphonsella kilahtavan. Sen periaatepäätöksen tein heti, että koiran käytös ei kyllä määrää sitä missä minä aion kävellä. Joten ohi mennään, joko raivolla tai ilman, ihmisten mulkaisuista huolimatta :D Nythän tilanne on pahentunut koska Alfie suojelee Aslania. Vertaistuki on aina kiva olemassa, jotenkin se vain aina lohduttaa, että muillakin on samoja ongelmia :)