Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:
Uusi Vuosi oli kammottava. Aslan ei oikein uskaltanut käydä ulkona kun aina kun pääsimme etuovesta pihalle, kammottavat räjähdykset täyttivät taivaan ihan siinä kuonon yläpuolella. Minä katsoin viisaammaksi juosta yläkertaan ja pysytellä sängyn alla, Aslan ei uskaltanut poistua hetkeksikään ihmisten kyljestä tai sylistä minnekään. Meillä ei ollut kivaa. Eikä ollut ihmisilläkään. Ihmiset väänsivät kaikki televisiot ja stereot päälle ja laittoivat kaikki mahdolliset valotkin palamaan että emme olisi kuulleet tai nähneet raketteja, mutta eihän niiltä voinut mitenkään välttyä kun kerran ihan talon edessä niitä ammuttiin.
Otteita ihmisen päiväkirjasta:
Ei mennyt vuoden vaihtuminen ihan putkeen, ei. Asuinalueemme pikkukaduilla ammutut raketit, jotka räjähtelivät suoraan pään yläpuolella, eivät saaneet innostunutta vastaanottoa koirilta, jotka oli kuitenkin pakko käyttää ulkona, oli sitten Uusi Vuosi tai ei. Aslan huusi ääneen säikähdystään ja levitti hysteriaa vanhempaan koiraan, joka ei viime vuonna ollut ilotulitteista juuri millänsäkään. Sisällä piti pienemmän istua koko ajan sylissä tai sitten se vaihtoehtoisesti painui rappusten alle, nurkkaan tärisemään. Enkä ihmettele, rattoisastihan se ilta kului arvaillessa että milloin jysähtää raketti ikkunan läpi.
Ihmiset ovat ajattelemattomia (blogia varten siistin ulosantiani; huomattavasti värikkäämpiä ilmaisuja asiasta käytin ihan IRL. Osasiko kukaan arvata?) ja uskomattoman typeriä. Kapeat kadut ja tiheästi kaavoitetut tontit eivät ole oikeita paikkoja ampua ilmaan mitään pahoja sanoja vakavampaa. Kuin olisi sotatoimialueelle joutunut. Raketteja ammuttiin klo 17:00 ja 02:30 välisenä aikana, joten siihen väliin mahtuu aika monta kauhuntäyttämää tuntia pennulle.
Minulle on herttaisen yhdentekevää ampuvatko ihmiset raketteja vaiko eivät, mutta se ei ole yhdentekevää, että missä niitä ammutaan. Kammohan koirille tästä varmasti ja valitettavasti jäi. Kunhan ei niin paha kuin tuttavien koiralla joka uusienvuosien seurauksena pelkää nykyään hysteerisesti ukonilmaakin jylinän ja paukahtelun takia...
 |
| Ensimmäisen kerran elämässään Alphonse lähti tänä aamuna lenkille häntä koipien välissä (ensimmäinen kerta ylipäänsä että sitä on nähty häntä mahaa viistäen...), pelokkaasti ympärilleen pälyillen. Aslan samoin. Ensi vuonna pakenemme koirien kanssa korpeen ja ainut mikä poksahtaa on skumppapullon korkki. |
Me oltiin eilen kaupungissa katsomassa ilotulitusta, koska onneksemme Olli ei ole moksiskaan raketeista. Taivaalle ammutut raketit ovat ok, mutta pommeja sun muita vältän mahdolisuuksien mukaan. Emme siis ulkoile uuden vuoden aattona tiheään asutulla pommitusalueella. Palatessamme pojan ja miniän kotiin, naapurin rouva kertoi Minni-koiransa värisevän saunan lauteiden alla. Olivat illalla tulleet kotiin ja hänen oli pitänyt ajaa auto portaiden eteen ja kantaa iso koira sisään.
VastaaPoistaMinäkään en voi ymmärtää rakettien ja pommien paukuttelua asutusalueilla ja vielä vähemmän kaupungin keskustassa. Illalla mennessämme pojan luo, aittojen luona kaksi nelikymppistä pariskuntaa oli "ulkoilemassa" ja miehet räjäyttelivät papatteja tai vastaavia jalkakäytävällä. No haloo! Toinen naisista sanoi miehelle, että älä nyt ammu kun koira tulee. Jollakin oli siis vielä jotain järkeä. Hivenen.
Olli: joo, siis raketit olivat viime vuonna Alfielle ihan ok, vähän sitä meinas välillä pelottaa kun taivas yhtäkkiä räjähti täyteen värejä, mutta kuitenkin kävi ihan normaalisti ulkona...nyt sitten tuossa jalkakäytävällä ammuttiinkin talon edessä papatteja, roomalaista kynttilää yms. muuta mukavaa...olipas kivaa.
VastaaPoistaLäheisen talon edessä vaan siitä suuremmin sumeilematta laukaistiin etupihan postilaatikoitten (siis tontit on todella pienet...) takaa muutama sellainen lähes suutari, jotka eivät nousseetkaan ylöspäin vaan etenivät maata pitkin ja räjähtivät sitten joko viereisen tai vastapäisen naapurin etupihalla. Järjenköyhyyttä. Ja ei kun uutta rakettia vaan samaan paikkaan ampumaan!
En yksinkertaisesti käsitä eivätkö ihmiset oikeasti ymmärrä että keskellä tiheitä asutusaluieita ilotulitteet ovat oikeasti vaarallisia! Täälläkin olisi aukeaa paikkaa mistä niitä lähettää ilmaan, mutta ei, ihan pakko on omalta etupihalta tai jalkakäytävältä laukoa. Ja kun asialla olivat aikuiset ihmiset...
Pari kertaa livahdettiin ulos alkuillasta pissattamaan koirat kun oli hiljaista ja just kun oltiin päästy tien toiselle puolelle niin eikö siellä joku heti ampunutkin jotakin paukkua sellaisella mukavalla sarjatulella ja koirat saivat kauhean sätkyn. Teki mieli mennä sanomaan muutamia valittuja sanoja...ei enää ensi vuonna, kiitos. Tämä riitti nyt tätä lajia.
Vaikka meillä uusi vuosi meni ihan kohtuullisen hyvin, mietin kaikkien pelokkaiden koirien puolesta taas mielipidekirjoitusta (jotka kaikki tähän asti ovat jääneet vain pääkopan sisälle, jossa niillä ei ole toivottua vaikutusta tai lukijakuntaa). Se meni suunnilleen näin, ironisoidusti:
VastaaPoista"Aloitathan ensi vuonna ilotulituksen jo vaikkapa klo 15. Meistä on ikävää ehtiä ennen lakisääteistä klo 18 tulitusta pissalle ja kakalle, että jaksamme pidätellä seuraavaan aamuun asti. Yritimme pari tuntia etuajassa, mutta sinä et jaksanut olla jysäyttämättä sitä ensimmäistä pommia juuri silloin. Kakat jäi haaveeksi.
Kokeilepa muuten itse! Katso 8 tuntia putkeen kauhuleffoja, syö lakritsia ja pistä mahasi sekaisin keinolla millä hyvänsä, jos ei pelota tarpeeksi. Mutta vessaan et saa mennä ennen aamua. Terveisin, paukkuarat koirat."
Toki pelokkailla koirilla on sisälläkin kurjaa, mutta jos pissataukokin venyy ihmisten räiskimisen takia kellon ympäri, ei naurata.
Iloisempiin asioihin seuraavalla kertaa, nyt oli pakko myötätunnosta vähän vaahdota :)
Kivaa jatkoa tälle vuodelle kuitenkin!
Mä oon jo vuosia sanonut, et toi rakettien räjäyttely on niin turhanpäiväistä hommaa. Siis ikäänkuin lähettäisi rahaa taivaan tuuliin, sillä ei ne ilmaisia ole. Onneksi enää ei taida saada raketteja myydä ennen joulua. Ennenvanhaan kun sai, niin paukkui monta päivää ennen ja jälkeen uuden vuoden. Ihmisille toivoisi järkeä päähän noissa rakettiammunnoissa, vaan ainahan niitä tolloja on, joilla ei ole empaattisuutta mm. kotieläimiä kohtaan.
VastaaPoistaMeillä ei ole ollut yhtään todella paukkuarkaa koiraa, eikä Ellikään siltä vaikuta. Toivottavasti tilanne säilyy samanmoisena myöhempinäkin vuosina.
Toivottavasti loppuvuosi kuitenkin menee teilläkin rauhallisemmissa, vähemmän pelottavissa merkeissä! Tässä vielä linkki aiheeseen koiran ääniarkuudesta, jos kiinnostaa: http://www.vetcare.fi/index.php?id=110
Tulikohan oikea sivu linkkiin, pistetääs varmuudeks uusiks. Jos tää on turha, niin poista vaan tää viesti. Tässä linkki: http://www.vetcare.fi/index.php?id=109
VastaaPoistaHei!
VastaaPoistaKuulostaa NIIN paskalta tuo teidän aattoilta. Meillä on shelttejä, jotka eivät tunnetusti useinkaan nauti paukuttelusta.
Olemme jo 15 vuoden ajan lähteneet paukkuevakkoon joko omalle mökille saareen kauas kaikesta, tai jos sinne ei ole kelin takia päässyt, olemme vuokranneet mökin jostain kaukaa. Kysymme aina vuokratessamme kuuluuko paukutusta ja olemmekin löytäneet pari vakkaripaikkaa, joissa on omiakin eläimiä ja hyvin rauhallista. Vaiva, jonka näemme järjestäessämme uudet vuodet koirien ehdoilla, tuntuu pieneltä siihen verrattuna, että kaikki kärsisimme kaupungissa riemuidioottien säikyteltävinä.
Nykyään paukuttelu on kaiketi jo hieman rauhoittunut niin, että paukkuu ainoastaan aattona. 10 vuotta sitten älämölö alkoi jo melkein viikkoa ennen vuoden vaihtumista.
Toivottavasti Aslan ja Alphonse toipuvat järkytyksestä :-)
t. 3 shelttiä ja emäntä
Voi tylsyys!!! Helppo arvata ne IRL lausutut kommentit..:((
VastaaPoistaMeillä täällä 'landella' paukuttelu on aika kohtuullista. En silti (tietenkään!) tykkää siitä, että alaikäiset ja/tai vahvasti humaltuneet juhlijat lähettävät raketteja miten sattuu. Liputan myös täysillä suojalasien käytön muistamisen puolesta!
Meidän tytöillä uusivuosi vauhtui yllättävänkin rauhallisissa merkeissä. Muutaman kerran molemmat äityivät haukkumaan joko rakettien äänelle tai näylle. Kumpikaan ei silti tuntunut oikeasti pelkäävän pauketta, thank god! Siskon edesmennyt Pitksipoika pelkäsi aina uutenavuotena rekettien pauketta todella paljon. Muistaakseni tärisi sohvan alla tai vaatehuoneessa koko paukuttelun ajan eli n. 10 h putkeen.. :/ Kyllä meilläkin silti aikataulutettiin pissalenkit pahimman paukkeen ulkopuolelle.
Muistan kuulleeni jostain homeopaattisesta lääkkeestä, jota koirille voisi antaa paukkuarkuuteen. En valitettavasti muista asiasta enempää, mutta löytyisköhän googlettamalla? Toimivin ratkaisu on varmasti silti se korpeen pakeneminen. Sitäpaitsi siellä on luultavasti muutenkin kaikilla hauskempaa!
Parempaa alkanutta vuotta! ♥ Toivottavasti pojat on jo rauhoittuneet.
Kun asuttiin vielä helsingissä missä betonilähiössä vielä raketit paukkuivat triplaten otimme koirat autoon ja ajoimme motaria edestakas kunnes paukut loppui :) Henna ei välittänyt mitään, mutta tuo Ella ool ja on niin peloissaan että tuntuu toiselta sydän pysähtyvän. Nummelassa taas menin kylppäriin, jossa mulla oli pesukone ja kuivausrumpu päällä, sinne tein pedin ja mulla oli vielä radio mitä kuunneltiin se pahin paukutteluaika. Kaikkea kokeiltu :) Toivotaan ettei tullut ukkospelkoa tms. tuosta. Hyvää uutta vuotta!
VastaaPoistaHyvää alkanutta vuotta teille! Aivan kamalaa, miten paljon koirat voivatkin pelätä:( Me selvittiin Topin kanssa hyvin, täällä mökillä pauke ei ole ihan kamala ja Topi rupeaa ennemminkin vahtimaan ja haukkumaan, kun jossakin paukahtaa. Edellinen koirani pelkäsi sekä uutta vuotta että ukkosta niin paljon, että läähätti sydänkohtauksen partaalla ja saattoi laskea pissat alleen... Kaverin kaverin Mäykky karkasi uutena vuotena ja se löytyi vasta eilen jonkun rakennuksen alta aivan rättipoikkiväsyneenä. Luojan kiitos kuitenkin löytyi hengissä! On kuulemma uni maistunut kotona sen jälkeen, pää tyynyllä ja peittoon kääriytyneenä:) Voikaa hyvin!
VastaaPoistaKyllä todella ihmiset saisivat taajamassa miettiä missä niitä raketteja paukutellaan. Täytyy sanoa, että me kun asumme ihan korvessa, niin kun tyttömme oli pienempi hänen ilokseen ammuimme paketillisen euroja vuosittain taivaalle.Ja Ossi oli mukana. Se ei ole pätkääkään paukkuarka. Lähinnä sen uteliaisuutta kutkutti päästä ottamaan kiinni niitä lentäviä. Tiedän kuitenkin ihan super-super-monia koiria, jotka eivät noista raketeista diggaile ja silloin se uusi vuosi onkin monelle koiranomistajalle ihan painajaista ja haasteellista. Yksi mitä varmaan tai ehkä kannattaa kokeilla on se DAP mutta se ei varmasti tehoa pelkästään yhtenä päivänä nuuhkittuna.Yhden kaverini labbisuros oli niin paniikissa uutena vuotena, että sille muistaakseni annettiin ihan jotain rauhoittavaa.Tosin Masa on ollut koirien taivaassa jo muutaman vuoden. Jos Alfiesta ja Aslanista on tulossa kovin paukkuarkoja koiria niin ensivuodeksi sinun on keksittävä jotain. Naapureille (kaunis) kirje, että pliis kerääntykää jonnekin kauemmas tästä meidän talonpätkästä... Omiaanhan sitä haluaa suojella. No vuosi aikaa sentään keksiä konsteja millä suojata Alfieta ja Aslania. Eikö muuten ole ihmeellistä miten se pelko ilmeisesti "tarttui" Aslanista Alfieen,jos Alfie ei aikaisemmin ole raketteja pelännyt? Terveisiä M-L ja Ossi
VastaaPoistaKiitos kaikille kommenteista! :) Mukavaa, että myötäelitte :) Uusi Vuosi oli tosiaan aika ankea; ja todellakin, pelko tarttui Aslanista Alphonseen...eikä tosiaan kyseessä olleet niinkään ne raketit vaan kaikenlaiset paukkupommit. Vähän kyseenalaistan kyllä ihmisten fiksuutta näissä ilotulitusasioissa, erityisesti kun niiden käytön turvaohjeet pitävät sisällään sen, että niitä ei saisi ampua lähellä rakennuksia eikä suunnata niitä kohti (hmmm.... tämän luulisi olevan selvää ihan sanomattakin...ilmeisesti näin ei ole.)
VastaaPoistaAlphonse on unohtanut jo koko uusivuosihässäkän, mutta Aslan, se pienokainen, säikkyy edelleen lenkeilä äkkinäisiä ääniä ja pauketta ja se on sentään koko kotonaoloaikansa asunut työmaan vieressä kun viereiselle tontille on rakennettu taloja, joten minkäänlaista ns. hypersensitiivisyyttä äänille sillä ei todellakaan ole aikaisemmin ollut. Tosi ikävää ja harmillista oli mm. tänään nähdä kun jossakin lähipihoista alettiin tampata mattoja ulkona ja ääni sai Aslanin vetämään hännän koipien väliin ja kirmaavan nopeasti eteenpäin :/ Paukahtelu laukaisi muistijäljen sen pienen elämän kauheimmasta yöstä :( Se elää muutenkin juuri pentuikään kuuluvaa pelkovaihettaan, joten sitäkin taustaa vasten papatit ja pommit tulivat huonoon saumaan.
Reipas pentuhan se kuitenkin on, joten eiköhän se tästä. Onneksi se peilaa paljon Alfien käytöstä ja kun se huomasi ettei toinen ollut moksiskaan äänistä ulkona, se rauhoittui vähitellen. Pääasia vain ettei itse omalla käytöksellään mitenkään ruoki pennun pelkoreaktiota. Itse kun pysyttelee rauhallisena eikä päästä koiraa loikkimaan minne sattuu eikä varsinkaan kumarru tyynnyttelevästi silittelemään, mikä nyt on vihoviimeinen juttu mikä kannattaa tehdä, niin kyllähän se huomaa ettei hätää oikeasti ole :) Saattaa vaan olla, että kestää vähän aikaa ennen kuin se taas sisäistää, että ulkona on ihan turvallista liikkua vaikka vähän paukkuukin välillä :)
Täytyypä vielä kommentoida tuota matontamppausjuttua. Muistan, että Ellikin pelkäs pienenä niitä ääniä. Se meni kuitenkin ajan oloon ohi, kun sanoin aina innostuneesti, että mikäs se oli, mennääs kattoon. Kun se näki ettei siinä mitään ihmeellistä ollut, jatkettiin matkaa. Nykyään se ei paljon tamppausäänistä välitä, tai jos on likellä, korkeintaan pysähtyy uteliaana katsomaan. Teillä on tosiaan se ero, että se alkoi siitä paukkeesta, joten en tiedä onko tästä apua teidän tapaukseen. Just tuo oma rauhallinen käytös on varmaan kaikkein paras ratkaisu.
VastaaPoistaEllieli: juu, kun Alfie oli huomattavasti pehmeämpi (palautui hitaammin kokemistaan negatiivisista asioista pentuna) ja Aslan on ollut huomattavasti reippaampi ja kovempi, niin selvästi tuo matontamppaus nyt liittyy siihen Uutteen Vuoteen, koska se ei aikaisemmin välittänyt tuon taivaallista mistään paukkeista :/ Alfiella oli omat 'kauhunsa' pienenä, Aslanilla ei juurikaan ole ollut mitään sen kummempaa tähän asti...toivottavasti menee ohitse nyt nämäkin pelokkaat hötkyilyt. Aina on kanssa meillä menty rohkaisten tutustumaan pelottaviin ääniin, pakotettu ei ole, mutta houkuteltu, että koirat ovat saaneet nähdä mistä on tosiasiassa kyse, kuten esim. metsään hylätyt pyörät, jotka Alfien mielestä edelleen ovat aika kammottavia kaukaa katsottuna! :D
VastaaPoista