Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:
Olen antanut itseni ymmärtää, että Etelä-Pohjanmaalla eli vahvana ns. puukkojunkkarikulttuuri 1800-luvulla. Se elää vahvana meilläkin, ainakin se yritti vielä eilen elää, kun Aslan olisi välttämättä halunnut käyttää teräaseita.
Otteita ihmisen päiväkirjasta:
Ollessani eilen syventyneenä kirjoittamaan koneella, havahduin ääneen jota ei olisi pitänyt olla. Tiedättekö, jotakin sellaista kolinaa, josta vaan tietää, että nyt ei jokin ole kohdallaan. Sekunnin mietin, että ovatko koirat saaneet haettua niiden herkkukaapista ison henkitorviluun, mutta ei. Erityisesti senkään takia, että poikien herkut on siirretty peltiseen laatikkoon mäyräkoiraulottumattomiin ( huomenta vaan kaikille kielitoimiston ihmisille, jotka taas vetivät aamukahvit väärään kurkkuun. Mäyräkoiraulottumattomuus voisi olla ihan oikea yhdyssana.)
Kolahtelu jatkui ja sitten kuului Alphonsen haukahtelua. Tämä on yleensä se viimeinen merkki joka kehottaa ihmistä tarkastamaan tilanteen. Ja tilannehan oli se, että pienempi touhusi puukon kanssa jota yritti saada ulos tupestaan. Onneksi teräase istui tiukasti nahkaisessa tupessaan eikä peukaloton saanut askarreltua sitä mitenkään sieltä ulos. Mutta olihan se näky; Aslan juoksee alakerrassa minua pakoon mora suussaan, kirjaimellisesti hampaisiin asti aseistautuneena. Täytyypä taas muistaa nostaa mäyräkoiraulottumattomiin muutkin asiat kuin herkut.
Loppuillan aikana Aslan kävi kaipaavasti vinkumassa kirjahyllyn edessä ja katseli minua vaativasti silmiin. Puukko-Mackin ase oli nostettu hyllylle.
 |
| Lähitaisteluasento. |
Heh-hee, anna mun arvata, että Aslania kiinnosti kumminkin enemmän se nahkainen tuppi kuin puukko :) Mutta hurjaa, ja Mäyräkoiraulottumattomuus on varmasti oikea sana paikassaan, siksi paljon sille löytyy käyttöö.
VastaaPoistaTerkut lumen uuvuttamilta puukkojunkkareilta, täältä varsin läheltä Etelä-Pohojammaata ;)
Ei-mistään kotoisin oleva ihminen syventyy taas päivän työurakkaan.
Hui, onneksi ei Aslan ollut saanut vedettyä puukkoa tupestaan. Olisi siinä voinut Aslanin itsensä lisäksi kärsiä Alfie kun puukko olisi "heilunut". Olisihan siinä tietysti voinut joltain mennä kahvi/tee vääräänkurkkuun, kun aamiaispöydässä olisi lehdessä lukenut että mäyräkoira puukotti toista mäykkyä ;D Mutta tyytyköön nuo vaan kalisuttamaan hampaitaan ja puukko pysyköön mäyräkoiraulottumattomissa :) Alfielle kehut, että paljasti pikkuisen puuhat ajoissa.
VastaaPoistaMai: no niin just, ihanaa nahkaa, kyllä se aina teräksen peittoaa :) Olis saattanut käydä hullusti ja mennä koko touhu puukkohippaseksi, mutta a) onneksi mäyräkoirat eivät sentään niin pitkälle ole jalostuneita että niillä olisi peukalot ja b) vaikka oliskin, meillä on aina kantelupukki-Alfie ;)
VastaaPoistaEllieli: älä muuta sano. Mulla kanssa tuli heti lööpit mieleen, tyyliin "mäyräkoirapoikien välienselvittely oli saada verisen lopun, lue sivulta 2 kuinka villi pentu oli aiheuttaa verilöylyn keskiviikkoiltana oululaisessa nukkumalähiössä. "Ei ollut tarkoitus, ei missään nimessä kun minä vaan sitä tuppea halusin..." syyllinen kertoo katuvana." :D
Yhden vilkkaan, tosin jo aikuiseksi kasvaneen tytön äitinä sekä yhden supervilkkaan mäyriksen emona olen tottatosiaan oppinut tunnistamaan kaikki ne äänet,jolloin "kaikki ei ole kohdallaan". Mäyräkoiraulottumattomuus on hieno uusioyhdyssana.Tosin vähän ehkä hankala mutta monet, monet mäyräkoiraihmiset tunnistavat juuri tuon sanan.Ovat ne aika kekseliäitä veijareita.Tosin onneksi sen verran pienikokoisia, että se ulottumattomuus todella alkaa varmaan about metrin korkeudelta. Aika hurja juttu, että Aslan sai moran kaivettua esille. Meillä on yksi aika iso linkkari jota olen visusti varonut näyttämstäkään Ossille.Siinä on se kädensija nimittäin jotain sarvea (aika hirvitys, tullut varmaan jostain Euroopasta miehelleni lahjaksi) ja se olisi varmasti makoisaa pureskeltavaa:) Onneksi vältyitte kuitenkin vahingoilta. Terveisin Marja-Leena ja Ossi
VastaaPoistaMarja-Leena: juu, eikö ole jännä juttu, että sen vain jotekin aavistaa ilmapiirin muutoksestakin, että jotakin kiellettyä on tekeillä :) Kun poikani oli pieni, niin syvä hiljaisuus oli yleensä merkki siitä, että jotakin on tekeillä ;)
VastaaPoistaMäyräkoiran itsepintaisuus yhdistettynä sen matalaan malliin on kyllä huomattavasti parempi juttu kuin esim. se, että se olisi tanskandoggin kokoinen! :D Siinäpä sitä sitten olisikin tekemistä! Mutta tarkkana saa tuon pennun kanssa välillä olla kun sillä iskee villit päälle, se on silloin menoa ja meininkiä ja etsimällä oikein etsii pientä puuhastelua itselleen :) Onneksi Alphonsen olemassaolo harhauttaa sitä yleensä hyvin ja pojilla menee lähinnä homma painiksi ja leikiksi :)
(Pienten) lasten ja koirien kohdalla pätee todellakin sama viisaus - kun on liian hiljaista, on parempi mennä katsomaan, mitä on tekeillä. Olli on kotoisin Nurmosta, Etelä-Pohjanmaan puukkojunkkariseudulta, joten tarkistan, ettei morat ole mäyräkoiraulottuvissa.
VastaaPoista