Mäyräkoirabloggaajan arkipäivää eli kuvapankin X-files

Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:

Osa Aslania. Se huomattavasti hiljaisempi ja vaarattomampi osa. 

Otteita ihmisen päiväkirjasta:

Mitä ennen tehtiin kun oli ainoastaan kinofilmikameroita? Ei ainakaan pidetty mäyräkoirablogia, ei. Ajatus siitä, että otat sen viisi rullallista kuvia ja kun saat kehitettyä ne, huomaat, että joukossa on ehkä kolme käyttökelpoista kuvaa jotka voisit liittää postaukseesi. Kaikissa muissa kuvissa pentu liikuttaa jotakin kehon osaansa, mieluiten koko kehoaan ja kuva on suttuinen, täysin epätarkka. Tai kun olet saanut asetukset kohdilleen – kunhan olet ensin yrittänyt saada jonkinlaista järkevää valaistusta kuviisi – ja etsit tähtäimeesi koiran jolla on se täydellinen ilme tai poseeraus, se ehtiikin kääntyä tiehensä ja kuva räpsähtää poistuvasta hanurista. Tai kun olet asetellut kätesi riittävän vakaaksi (kuka muka tripodia jaksaisi käyttää? En ainakaan minä) ja tuet sen ties mihin, olet hyvin hollilla ja tarkennat koiran naamaan, se kääntääkin juuri ratkaisevalla hetkellä päätään ja saat tarkan ja upean lähikuvan sohvanjalasta.

...ja just silmänräpäys sitten se seisoskeli paikoillaan...

Tänään oli sellainen päivä, että yhtään ainutta järkevää kuvaa en saanut otettua vaikka tiesinkin, että kuvapankki on ehtymässä täysin kuivaksi ja se mitä siellä on jäljellä on luokatonta: osa kuvista on niin tummia ettei ole mitään järkeä yrittää fiksata niitä kun valkoinen väri palaa sitten täysin puhki. Osan olen joutunutkin postaamaan äärimmäisen huonolaatuisena, mutta kuvaparrannuskeinoihin liittyy hyvin vahvasti kameran manuaalin opettelemista, koska automatiikka ei vain aina riitä, ja siihen taas puolestaan ei riitä bloggaajan itsensä kärsivällisyys. Saatte siis päivän epistolan saatteeksi X-filesin karua kertomaa, eli tähtäimeen joten kuten osuneet koirat.

Aslan ja talven kirot. Kuvahan olisi ihan hauska jos kuvanottoon käytetyn puhelimen asetukset olisi ehditty fiksata kohdilleen ennen kuin kuva otettiin. 

Aslan, tuulitukka. Kuka on korvannut pennun pään karvareuhkalla, kuka?

Jostakin itselleni tuntemattomasta syystä tarkennus on tehty Alphonsen peräpäähän ja lattialle tippuneisiin koirankarvoihin. Tällä täytyy olla jokin informatiivinen arvo...

Kuvahan on sinällään ihan tarkka (ihme eli vahinko on tapahtunut), mutta kuvakulma alhaalta ylöspäin saa mäyräkoiran näyttämään noutajalta. Laikulliselta noutajalta. 

ps. Blogger päätti puolestani jättää kuvien julkaisun tältä erää tähän, koska enempään se ei suostunut. Näidenkin kanssa taistelemiseen meni taas jonkin aikaa kun jokin mätti jatkuvasti. Ei siis pelkästään kuvat.