tiistai 17. heinäkuuta 2012

Harvassa ovat helteet

Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:


"Niin, oliks meillä mitään tekemistä?"
"No ei ollu."


"Ihminen. Heitä pallo."


Otteita ihmisen päiväkirjasta:


Ymmärrän hyvin aurinkoa palvovia koiriani; olenhan itse samanlainen. Hellepäivinä, joita tänä kesänä on kitsaasti jaeltu, aurinko paistaa suoraan etupihalle keskipäivään asti ja takapihalle kello kahdesta eteenpäin, kunnes yöllä laskee. On siis helppoa siirtyä auringon mukana ja kärventää nahkaansa. Päivällähän jää kokonaista kaksi tuntia aikaa tehdä jotakin muuta - muka järkevämpää kuin itsensä grillaaminen - jolloin piha on kiusallisesti katveessa. 

Tänä aamuna lenkin jälkeen keitin kahvia ja siirryin kuppini kanssa ruskistamaan pintaani etupihalle. Aslan ei voinut taaskaan käsittää, että mistä siinä on kyse kun ihminen istuu naama ojennettuna kultaista valopalloa kohden. Se otti painimatsia Alphonsen kanssa, mutta ei aikaakaan kun karvainen pää nousee tuuletusikkunaan kuin periskooppi.

Aslan: "Vuh?" ("Mitä teet?") *käännöksen tarjoaa mäyräkoira-suomi, suomi-mäyräkoira-sanakirja*
Minä: "Otan aurinkoa, pää alas."

Karvainen pää katoaa, temmellys sisällä jatkuu. Pari minuuttia myöhemmin pää ilmestyy takaisin ikkunaan, kuono nuuskuttaa kiivaasti, todennäköisesti ilmassa on epäilys siitä, että ihminen syö jotakin, mäyräkoirilta salassa.

Aslan: "Vuh?" ("Mitä teet edelleen?")
Minä: "Otan edelleen aurinkoa, pää alas nyt."

Aslan katoaa ikkunasta, reipasliikkeistä tassuttelua, murahtelua, haukahtelua ja hiljaisuus.

Aslan: "Vuh?" ("Mitä teet vieläkin?")
Minä: "No vieläkin otan sitä aurinkoa, menepä pois siitä."

Aslan häviää ikkunasta, sisältä kuuluu ähinää, juoksuaskeleita, mahdollisia laittomia painiotteita, pieni vinkaisu ja hiljaisuus.

Aurinko kuumottaa suloisesti, melkein väsyttäisi ellei muistikuvissa olisi kipeänä näkynä, miten kävi Italiassa kun nukahdin keskipäivän aurinkoon. Se toimii riittävänä pelotteena olla nukahtamatta.

Havahdun tuijotukseen, Alphonsen pää on ikkunassa ("Hyvä Luoja, miten uteliaita ne taas ovat tänä aamuna...") ja se käyttää supervoimiaan: mäyräkoiratuijotusta, joka on todistettavasti niin piinaavaan läpitunkeva, että sillä herättää ihmiset syvästäkin unesta vaivattomasti.

Alphonse: "...."
Minä kohotan kulmiani, kukaan ei puhu mitään. Sisältä kuuluu pahaenteinen kolahdus joka kertoo, että joku meistä on kirjahyllyllä ja koska minä olen ulkona, Alphonse ikkunassa, jäljelle jää vain yksi vaihtoehto, se pahin vaihtoehto. 
Minä: "Käypä kattomassa mitä se Aslan tekee siellä..."

Alphonse katoaa ikkunasta, kuuntelen miten sen tassut paukuttavat lattiaa kun se juoksee olohuoneeseen. Hiljaisuus, joka ei ole levollista. Ja sitten ärinää, juoksua ja murinaa. Aslan pistetään ruotuun takaisin. Suljen silmäni, aurinko on ylhäällä, on ihanan lämmintä. Sisällä on hiljaista. Joidenkin minuuttien kuluttua kuuluu kuorsausta, joku on nukahtanut avoimen ikkunan alle. Ehkä niitä on siinä kaksi. 

10 kommenttia:

  1. Ihana kuvaus aurinkoisesta päivästä. Täälläkin ilmoittautuu kaksi auringonrakastajaa!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Aurinkoa on niin vähän (sillä tavalla että se ruskistaisikin) Suomen taivaalla vuosittain, että otan siitä kaiken irti :) Onhan se myös ilmaista D-vitamiinia ;)

      Poista
  2. Hih, toi "vuh?" Oli juuri noin suomennettu Mirankin haukkumana, se oli hiljainen haukku joka päättyi kysyvästi nousevaan ääneen ja jota se myös aina käytti vastaavissa tilanteissa :-)) on se kyllä kätevää kun sulla on oma Poliisimestari, joka pitää järjestyksestä huolen :-) Nämä ilmat on kieltämättä olleet hieman haasteellisia myös Maurille, joka kaatosateella yrittää tehdä pisut mielellään metrin säteelle ulko-ovesta (siinä koskaan onnistumatta). Terkkuja pojille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö olekin metkaa, että kysymyslauseet aina tunnistaa? :) Aslanilla on monesti sellainen tokaiseva murahduskin käytössään, joka enteilee haukun tulemista, mutta jos ehtii väliin, ehtii torpata murahduksen muuttumisen haukkumiseksi :)

      Näyttelyissä - vaikka paikalla onkin satoja, satoja koiria -mäyräkoiran haukahduksen tunnistaa aina muiden joukosta :) Se on hassua, että ne kuulostavat pohjimmiltaan kaikki samalta nuo pitkäselät :)

      Poliisimestari on yleensä aika napakka puuttumaan asioihin (jo pelkkää uteliaisuuttaankin :) jos esittää kysymyksiä "mitähän se Aslan tekee?" tai "käypä etsimässä missä se Aslan on" tms. :)

      Täällä oli aamulla (klo 07:00) ennen lenkille lähtöä auringossa jo 30 astetta :) Ihanaa, mutta totuus on se, että ei täällä nyt ihan noin lämmintä ole, varsinkaan varjossa, mutta kyllä tuossa kuuma ehti tulla kun poikien kanssa kipitettiin pururataa ja kuntopolkua - jälleen kerran hyttysarmeijan armoilla.

      Poista
  3. Voi Maria. Ei edes Suomessa ole terveellistä nukahtaa aurinkoon!! Voin vain kuvitella mitä oli jälki alla Italian auringon. Somat "veljekset kuin ilvekset"-kuvat, paitsi että nyt osaan jo erottaa Alfien ja Aslanin toisistaan:) M-L ja Ossi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, pää on mulla aina peitettynä jos otan aurinkoa, saan tosi helposti aurigonpistoksen =paksut, mustat hiukset, niin muuta ei tarvita. Italiassa oli jo muutamien viikkojen tumma pohjarusketus alla, joten iho ei sillä tavalla kärventynyt, mutta jalkapohjat paloivat! Se teki kyllä kävelemisestä vähän haasteellista hetkeksi aikaa...onneksi olin kuitekin suihkusta tullut ennen kun nukahdin aurinkoon, joten märät hiukset olivat kostean pyyheliinan alla, jonka olin kietonut päähäni :)

      Eivätkös olekin ihan erinäköisiä nuo pojat? :) Aslan on paljon mustempi, selkäkin pidempi ja silmät vaaleammat :)

      Poista
  4. No musta nyt ei sais auringonpalvojaa tekemälläkään. Nuorempana sitä lojuttiin lähes koko kesä biitsillä vuoroin uimassa, vuoroin auringossa. Nykyään viihdyn paremminkin varjossa.

    Hih, hauska vuoropuhelu teillä Alfien kanssa. Ja miten hienosti se kävi pistämässä juniorin ruotuun, kun komensit sitä sanomalla sille: käypä katsomassa...

    Ja aah, mäyräkoisatuijotus!!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä taas en koskaan nuorempana ottanut aurinkoa :) Muistan, että lukiossakin kesäloman jälkeen joku luokkakavereista tiedusteli ystävällisesti, että olinko kenties viettänyt kesälomani jääkaapin sisällä kun oli säilynyt niin valkoisena? :D Ajattelin silloin, että aurinko vanhentaa, tekee ryppyjä tms ;) Nyt ei sillä, ilmeisestikään, ole enää väliä :)

      Aflons lähtee aina tomerana toimittamaan asioita :) Se tykkää pistää Aslania ruotuun, luvan kanssa ;)

      Poista
  5. Voi Aslan ja kysyvä "vuh". Jokaisen haukahduksen kohdalla hihittelin itsekseni. Mainiosti kuvattu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ohhoh, eipä ole blogger julkaissutkaan kommenttiani tähän...höh. No siis, nyt uudemman kerran ja huomattavasti myöhemmin, sori: Ne ovat huvittavia nuo äänenpainot koirilla, kun ihan selvästi kuulee aina välillä kysymysmerkin haukahduksen perässä! :D Kiva kun tykkäsit lukea! :)

      Poista