perjantai 13. heinäkuuta 2012

Havaintoja aamulenkiltä

Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:

Aslan tykkää olla liikekannalla mahdollisimman paljon. En sanoisi kuitenkaan, että se on levoton, se nyt vain on sellainen, että se keksii itselleen kaikenlaista puuhaa jatkuvasti. Osa siitä puuhasta saa ihmiset vetämään kauhistuneesti henkeään, osa saa ne nauramaan. 


Lenkkeily on ihan mukava ajanvietetapa, mutta niin on löhöily auringossakin. Liikunan vastapainona kannatan chillax-prinsiippiä, joka mukavasti lepuuttaa rasittuneita lihaksia. Chillax-prinsiippi toimii äärimmäisen hyvin helteessä. Sitä varten ei tarvitse treenata, riittää että etsii kuumimman kohdan, asettuu haluamaansa asentoon ja pitää laiskasti silmällä valtakuntaansa. Ihmisillä on tapana tulla komentamaan välillä varjopaikkaan makaamaan, mutta aurinkoon kannattaa aina pyrkiä takaisin, heti kun se on mahdollista.

Otteita ihmisen päiväkirjasta:


Joinakin aamuina tehdään pidempi aamulenkki, pitkin lempireittiämme, paria metriä vaille kuusi kilometriä. Lenkki on viime aikoina ollut Alphonsen päivälenkkinä, Aslanin käytyä vähän lyhyemmällä reitillä, mutta toki perheen innokkain ulkoilijakin pääsee välillä juoksemaan matkan. 

Havaintoja kyseisestä lenkistä:

* kun lenkkeilemme reitin Alphonsen kanssa kahdestaan, aikaa kuluu 1h 15 min. Tämä sisältää pysähdykset, nuuskuttelut, loputtomat koivennostot, lintujen bongaamisen (muutaman jahtausyrityksen) ja oraville huutelun. Sama matka kestää 1h 45 min kun Aslan on mukana. Tämä taas johtuu siitä, että osan ajasta Aslania kalastellaan pusikoista takaisin reitille. 

* Mitattuani matkan olen tullut siihen johtopäätökseen, että siinä missä itse kävelen sen kuusi kilometriä, mäyräkoirien todellinen liikuntamäärä tulisi selville ainostaan pistämällä niihin askelmittarin kiinni. Aslan juoksee edestakaisin, tekee sivupyrähdyksiä ja luo itselleen harhapolkuja. Sen todellinen tassutusmäärä on huomattavasti enemmän kuin se määrä, mitä itse kävelen.

* 100% kerroista mäyräkoirat yrittävät valita aina tietyn risteyksen josta kääntyä ja joka pidentäisi lenkkiä entisestään. 100% kerroista kieltäydyn. Ne eivät silti lakkaa yrittämästä. Niillä on fiksaatio.

* 80% ajasta meillä ovat riesanamme hyttyset. Olen pistänyt hyttysmyrkkyä poikien valjaiden ulkopintaan ja kuorruttanut sillä myös itseni (ah, kesän suloisin kukkaistuoksu: OFF.), tämä auttaa vain tiettyyn pisteeseen asti. Hyttysmyrkky pitää n. tunnin ja sitten siitä loppuu teho. Aslanin verevä takalisto on erityisesti  itikoiden suursuosiossa. Jos Aslan on mukana, se vetää puoleensa valtaosan hyttysistä. Tämä on hyvä uutinen niille, joiden hanuri ei ole kiinnostuksen kohteena, mutta huono uutinen perheen pienokaiselle, joka sitten rapsuttelee raivokkaasti itseään päästyään jouduttuaan takaisin kotiiin.

* Ohittaessamme sorsalammikon, Alphonse haluaisi välttämättä välipalan. Sen sijaan lähtiessämme lenkillemme ylitämme järven jossa myös uiskentelee sorsia. Niitä se ei halua syödä. Asian logiikka jää, kerta toisensa jälkeen, minulle auki. 

* 80% matkasta Aslan ravaa eteenpäin, flexinmitan päässä muista. 10% ajasta se kulkee vierelläni, komennon alla, ei vapaaehtoisesti. Jäljelle jäävät 10% se möyrii puskissa ja härnää Alphonsea.

* 80% matkasta Alphonse kulkee jalkani vierellä, vapaaehtoisesti. 10% ajasta se merkkailee kiviä, ruohotupsuja, puskia, puita, lampputolppia jne. Jäljelle jäävät 10% se väistelee Aslania.

* Siinä vaiheessa loppumatkasta (pari sataa metriä ennen kotiovea) kun kuvittelen, että Aslanin paukut ovat jo käymässä vähiin, se etsii polulta itsensä kokoisen kuivan karahkan ja juoksee se suussaan edestakaisin, yrittäen saada jompaa kumpaa meistä jahtaamaan itseään. Kotona syötyään ja juotuaan se vouhottaa menemään vielä reilun tunnin vaikka Alphonse haluaisi jo käydä aamutirsoilleen. Kun se viimein malttaa mennä päiväunille, se rojahtaa maahan aivan yhtäkkiä, huokaisee tyytyväisenä ja on saman tien unessa. 

* Lenkin jälkeen kotona vallitsee sataprosenttinen konsensus; kaikki ovat tyytyväisiä. 

14 kommenttia:

  1. Tästä (ja edellisestä postauksesta) tuli taas päivän naurut!:D Kuulostaa tutulta, tosin kaikki kerrottuna kahdella huomioiden tiibetiläisen jääräpäisen luonteen. Lenkkeily koiran kanssa on rentouttava ja hermoja lepuuttava harrastus, juu...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Postauksista irronneet naurut ovat aina positiivinen juttu! :D Juu, tutut tipsujen omistajat sanovat, että siinä ovat kaksi varmasti maailmankaikkeuden jääräpäisintä rotua: tiibettiläiset ja mäyriäiset! Ajatteles, jos olis molempia kotona...onkohan kellään? Onko kukaan NIIN rohkea?? ;)

      Poista
  2. Tapaamme lenkillä melkein joka päivä samoja vanhoja pappoja. Eilen yksi heistä kysyi: "Onko tuolla koiralla askelmittari?" Minä vastaan hämmentyneenä: "Ei... Miten niin?"
    "Mietin vaan, montako askelta se joutuu ottamaan kun sinä otat yhden."
    Minä teen äkkiä päässälaskutoimenpiteen: "Ehkä kymmenen."
    Pappa kysyy: "Entäs juostessa?"
    Minä hätäpäissäni: "No varmaan sitten kaksikymmentä."
    Pappa näyttää tyytyväiseltä, minä en. Ehkä pitäisi hankkia se askelmittari, että voisi antaa täsmällisiä vastauksia kiperiin kysymyksiin!;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipa papalla tarkat kyssärit :) Askelmittari olisi kyllä aika veikeä koiralla :) Noisa mittareistahan oli jokin tutkimus tuossa joitakin vuosia sitten, että alle kouluikäisille lapsille oli mittarit laitettu ja viikon askellusmäärä oli ihan käsittämätön! :) Noh, muistaahan sen omastakin lapsuudesta, että mihinkään ei menty kävellen, aina piti juosta joka paikkaan :) Kyllähän niitä askeleita ja matkoja tulee :)

      Poista
  3. Heh, täällä mäyräkoira yrittää satavarmasti aina kotiin joka tienhaarasta, kun taas noutaja veti aina kauemmas - usein kuljinkin kuin muinainen egyptiläinen patsas, yksi käsivarsi edellä ja toinen takana. Saiskohan tuota Aslania lainata meille kylään, niin tulisi tuohon Mauri-setäänkin vähän vauhtia? Samalla Alfiekin saisi vähän lomaa ADHD-veikasta :-))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Walk like an Egyptian ;) Mä kutsun tuota nimenomaista asentoa ristiriipunnaksi, eikös se ole vastaava voimistelutermikin? :) Eli juu, täällä kanssa ollaan välillä Nefernefertitinä, käsivarret levällään kun pojat päättävät olla omatoimisia reitinvalinnan suhteen.

      Mauri-setä saattaisi katsoa hetken Aslanin menoa suu auki, katsoa sitten sinua ja äänettömästi kysyä "Oikeesti?" :D Siinä menee, nimittäin, välillä ihmistenkin päät pyörälle...en tajua miten Alphonse jaksaa sitä?? :D

      Poista
  4. On toi Aslan oikea energiapaukku. Mitä kaikkea sitä voiskaan tehdä jos tuon energiamäärän sais purkitettua ja käytettyä jotenkin hyödyksi?

    Huomasin muuten, että täällä oli ulkoasu hiukan muuttunut. Ekaks kun lävähti keltaista ruudulle ja sitten tuli nuo taustan kuviot, niin ajattelin, että oonko tullutkaan oikeille sivuille. Kyllä vaan olin. Vaihteluhan virkistää, ja nää on pirteät sivut. Niin malliltaan kuin sisällöltään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se, energiapaukku, nimittäin - ja niin älyttömän innoissaan kaikesta, lenkistä, kukista, auringosta...miten joku voikin olla niin tohkeissaan aina? :D

      Jep, melkein kaksi vuotta oli sama tausta blogissa ja ajattelin, että nyt pitäisi ehkä vähän modistaa tätä paikkaa :) Lisäksi ajattelin niitäkin iäkkäämpiä sukulaisiani joiden tiedän täällä käyvän, että tummanharmaalla pohjalla valkoinen teksti on silmäystävällisempää kuin musta puhtaanvalkoisella :) Ja kiitos kehuista, muutes <3

      Poista
  5. Blogissa on uudet kesäverhot ;) Kiva, sointuvat hyvin AA-poitsujen turkkiin.

    Täällä ilmoittautuu yksi rohkimus, jolla ei ole tipsua, mutta terrieri-mäyris-sekameteli kylläkin ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jees, kesäverhot ripustin tänne, tällaiset keltakukertavat :) Et ole ensimmäinen joka sanoo samaa tästä värien sointuvuudesta AA-kerholaisiin :)

      Mitäs sanot, pistäisitkö vielä tipsun tuohon cocktailiin? :) Pistäisit elämän kerralla risaiseksi? :D Arttu, Basse ja...Cecil? :D Mun kohdalla kyseeseen tosiaan tulisi ainoastaan pk-mäykkyuros tai sitten se dobberi ( = kaksi puupäätä ja yksi kuuliaisempi ;)

      Poista
    2. Sanon vaan lyhyesti: No way.
      Tykkään haasteellisista koirista, mutta lukumäärä alkaa riittää :)

      Poista
    3. Mä vähän tätä uumoilinkin ;) Seuraava eläin täälläkin vois olla sellainen rauhallinen ja hiljainen...kilpikonna? :)

      Poista
  6. Voi elämän kevät kuinka hauskasti kirjotatkaa :D Aiva täysillä mun lemppari!

    VastaaPoista