lauantai 21. heinäkuuta 2012

My brother from another mother (literally)

Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:


Mahdollisuus leikkiin kiinnittää tehokkaasti meidän huomiomme. Aslan on viime päivinä halunnut leikkiä ihmisten kanssa ihan jatkuvasti. Se kulkee jokin riepu tai lelu suussaan ihmisten perässä toiveikkaasti.


Ihminen totesi, että minulta on tarvinnut kesän aikana leikata ainoastaan kannuskynsiä, jotka eivät kulu luonnollisesti. Muusta lyhentymisestä ovat lenkit pitäneet huolen ja kynnet pysyneet nysinä, melkeinpä jopa liian nysinä.  

Aslanin kynsiä on pitänyt vähän leikata, koska ne kasvavat niin järjetöntä vauhtia että mikään määrä kulutusta ei hio niitä riittävän lyhyeksi. Aslanilla on sellaiset kynsienleikkaajan painajaiskynnet: tosi paksut ja vahvat. Se ehkä voisi kiivetä niillä seinää pitkin. Ja todennäköisesti haluaisi yrittääkin, jos joku sille sitä ehdottaisi. 


Otteita ihmisen päiväkirjasta:


Huomenna on jälleen näyttelyt. Täytyy yrittää saada kuvattua perhepotrettia mäyräkoirista, kun laajennetun perheen "sinun, minun ja meidän lapset" ovat paikalla. 

Koirien monimutkaiset perhesuhteet hymyilyttävät ja näyttelyissä tulee bongattua mäyräkoirakaksikon sukulaisia usein; pitkäkarvaisten piirit ovat mitä ilmeisemmin pienemmät kuin lyhyt- ja karkeakarvaisilla rotukavereillaan, ainakin mitä näyttelyissä käymisten suhteen tulee. Eipä kai tuo normaalikokoisten pitkäkarvaisten kantakaan niin suuri ole, verrattuna lyhkäreihin ja karkkareihin. Näin kun muistelee, niin kauhean montaa kertaa en ole edes pk-mäyräkoiriin törmännyt luonnossa, näyttelyiden ulkopuolella; enemmän ne taitavat olla noita toisten karvamallien edustajia. Ja jos humppatukkamäyräkoiran näkeekin, niin hetihän sitä on pysähdyttävä juttelemaan, oli sitten mukana omat koirat tai ei. Eipä silti, samalla tavalla sitä tulee pysähdyttyä lyhkäreitten ja karkkareittenkin kohdalla. Jotenkin se vaan tekee iloiseksi nähdä, että muillakin on mäyräkoiria.



Lämpimiä, saati kuumia, päiviä ei ole montaa ollut, mutta ne vähätkin on pyritty hyödyntämään tehokkaasti auringossa ja varjossa makaillen.


Aslan siirtyy oma-aloitteisesti varjoon kun sille tulee liian kuuma. Alphonse ei, se haluaisi käristää itseään ihanassa lämmössä vaikka kuinka kauan. Aslan ei siedä kuumuutta samalla tavalla, mutta sehän vain tarkoittaa sitä, että talvella se taas pärjää paremmin kuin hyvin, karvoineen.

10 kommenttia:

  1. Nyt iski silkka uteliaisuus.
    Mistä sait idean ja innostuksen hankkia tuollaisia mäyräkoiria, kuin sinulla on? Vaikka olen lapsesta asti ollut koiraihminen ja käynyt näyttelyissä jne. niin en ole koskaan livenä nähnyt tuollaisia. Tähän hätään en edes muista, mikä niiden virallinen määritys on...
    Aivan ihkuja ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ollut minäkään nähnyt livenä laikullisia, ennen kuin näin Alphonsen ja Aslanin emät...ja pikku Alphonsen itsensä <3 Värimääritys on musta laikullinen eli merlejähän ne :)

      Olin jo kauan suunnitellut mäyräkoiraa hiljaa itsekseni, tutkinut kennelten nettisivuja yms. ja lukenut mäyräkoirafoorumia ja erityisesti sen myydään-osioita. Sitten törmäsin Alphonsen ihanaan pentunaamaan ja se olikin sitä myöten selvä :) MItään preferenssejä värin suhteen ei mulla koskaan ole ollut, ajattelin aina, että mäyräkoira kun mäyräkoira, tosin halusin sen olevan pitkäkarvainen koska olen aina ollut erityisen ihastunut niihin. Alphonsen nähtyäni sitten tosiaan tiesin, että tässä se nyt on; perheenlisä :)

      Poista
  2. Rotutoverin kohtaaminen on aina yhtä kivaa, harmi vaan, että tipsuissa niitä ärhäköitä "tää ei tykkää uroksista" -yksilöitä tuntuu tulevan valitettavan usein vastaan. Jalo yltiöpäisen energisellä kohtaamisvimmallaan ja leikkiinkutsullaan karkottaa luota sitten ne loputkin :D

    Me ei olla perehdytty mäyräkoiralajeihin, mutta emäntä on tykänny kaikenlaisista mäyriksistä aina. Naapurikorttelin pitkäkarvainen kaniinimäykky on yksi Jalon parhaista ystävistä, todellisia luupäitä molemmat ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä Aslan karkottaa yli-innokkuudellaan ja Alphonse rähinällään, paitsi yleensä kun saa tutustua rauhassa, niin loiventaa kyllä suhtautumistaan, lukuunottamatta niitä uroksia joista tietää ettei se koskaan tule niiden kanssa toimeen, ei vaikka mitä yrittäisi.

      Meidän tipsututtavan emäntä sanoo aina, että tipsut ja mäyräkoirat ovat varmasti ne luupäisimmät rodut maailmassa ;)

      Poista
  3. Mukavaa näytelmäpäivää koko poppoolle huomenna! Maurin kynnet on samanlaiset kuin Aslanilla, eli niin paksut että hyvä kun edes sakset saa ympärille. Silläkin tosin pitää lähinnä leikata vain kannuksia ja takajalkojen kynsiä, etujalkojen kynnet tassuista näkyy kuluvan melko tehokkaasti ulkoillessa.

    VastaaPoista
  4. Meillä on sama homma, ainoastaan kannuskynsiä tarvitsee leikata kesäaikana. Asfalttikävely ja muu aktiviteetti pitävät kynnet sopivan pituisina.

    Uusi ulkoasu saa meiltä 10+.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kesä on kätevä, monessakin suhteessa ;) Kiitos ulkoasukehuista, mustakin tämä on ihan kiva, ainakin on pirteä ;)

      Poista
  5. "Veljekset" kuin ilvekset. Vai miten se oli. Onko Alphonse eno? Noita pitkäkarvaisia kait tosiaan rekisteröidään vähiten. En nyt mene vannomaan. Täytyy katsella koiramme-lehdestä taas sitä vuotuista rekisteröintitaulukkoa. Hiphurraa. Olen alkanut erottaa Alphonson ja Aslanin kuvista ihan ja kirkkaasti:) M-L ja Ossi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alphonse on tosiaan Aslanin eno ja pojillahan noita sukulaisia riittää aina tavattavaksi :) Mun käsitys on, että nimenomaan normikokoisia pitkiksiä rekisteröidään vähiten, laikullisia (jos en nyt kauheasti valehtele...kun en muista mistä luvun nappasin) sinä vuonna kun Alphonse syntyi, oli rekattu vissiin 88 pentua. Saatan tosin puhua ihan läpiä päähäni, kun en tosiaan ole ihan varma...

      No niin, olin varma, että kyllä muidenkin silmät alkavat erottaa pojat toisistaan :D

      Poista