tiistai 30. lokakuuta 2012

Alphonse ja Aslan sukutapaamisessa, osa 1

Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:


Ihmisten ansioksi on luettava se, että me Aslanin kanssa pääsemme välillä omiin sukukokouksiimme, jossa riehumme itsemme näännyksiin ja solmimme sukulaisuussuhteet aina uudelleen ja uudelleen. Mäyräkoirakekkerit ovat mainioita. 


   Otamme riehumisen kannalta sukutapaamiset. Kuvassa itseni lisäksi (minä olen se, joka poseeraa berberi edellä kuvaajalle) on Viljo, Venla ja belgianpaimenkoirapentu Myrtti (Salamantelin Helga) johon ihmiseni ovat ihan lääpällään, koska Myrtti on kyllä tosi ihana tyttö.


Otteita ihmisen päiväkirjasta:


Edellisestä postauksesta on jo yli kuukausi vierähtänyt, hups. Kuka näki mihin kyseinen ajanjakso katosi? Kuukauteen on mahtunut monenlaista ja kokolailla vakiomäärä erilaisia koiruuksiakin, taattuun ja tuttuun mäyräkoiramaiseen tapaan. Parit koirien sukukokoontumiset on käyty, hauskaa on ollut, sekä ihmisillä että koirilla. 

Kuva-antia tapaamisista on niitä osin kun en sössinyt kameran asetuksia. Tietenkin 'sport'-asetus, joka mahdollistaa tarkat kuvat liikkeestäkin, oli lipsahtanut asentoon 'muotokuva' ja suurin osa fotokavalkadista oli suttuista ja tärähtänyttä; vähän niin kuin kohteensakin, useiden tuntien riekkumisten jälkimainingeissa.

Tässä kuitenkin näytteitä pöytäseisonnasta, joilla taas verestettiin muistia näyttelyitä silmällä pitäen.

Osa Salamantelin E-sarjaa:


    Nyt saattaa mennä arvailuksi, mutta veikkaan, että tässä on Capu (Salamantelin Elmeri Express)...


   ... ja tässä kuvassa oletettavasti poseeraa Eetu (Salamantelin Edward Express). Poikien ihmiset voivat korjata jos olen nimennyt veljekset uusiksi, mutta ovat niin samannäköisiä keskenään nuo veijarit, ettei olisi ihme jos sekoitan ne kuvissa. 


   Tämän herran sen sijaan tunnistan kyllä: edellisten laikullinen veli, Alphonse,  (Salamantelin Elias Express). Jostakin kumman syystä poikien ainoasta sisaresta, Vennistä (Salamantelin Elovena), ei ole pöytäkuvaa. 


   Poikien emä: Viola (C.I.B FIN MVA SE MVA PMV-09 Salamantelin Biccalina).



Muutama Salamantelin G-sarjalainen:



            Venla (Salamantelin Geisha) on Aslanin sisko.


   Kuva on valitettavan huono, mutta pöydälle on asettumassa Aslanin veli Viljo (Salamantelin Geronimo).



             Aslan (Salamantelin Graffiti).


    G-sarjan emä Sona (Salamantelin Dolcevita). 

18 kommenttia:

  1. Onpas mukavaa kuulla taas teidän laumasta! <3 Hienoja kuvia koirista, mutta mun suosikit on kyllä Alphonse ja Aslan. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, me oltiin vähän talvihorteessa, mutta tuli kaikkia ikävä ja tultiin takaisin :) AA-kerho on otettu tykkäämisistä <3

      Poista
  2. Hienoja kuvia, mutta samalla tavalla on tullut sössityksi useamman kerran valokuvat. Kas kun ei muotokuva onnistu - no ei ihme, kun on maisema-asento kamerassa.

    Nähtiin teidät kerran autonikkunasta. Hei, tuolla menee kaksi mäyräkoiraa. Sitten muutaman sekunnin hiljaisuus. Niin, kyllähän me koirien emäntäkin tunnetaan :) Kumma juttu, että sitä vaan ensin kiinnittää huomion koiriin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö olekin ärsyttävää, kun räpsit kuvia ja sitten jossakin vaiheessa huomaat, että "Ai hitto...nämähän menikin kaikki pilalle...", varsinkin jos kyseessä on tilanne, joka pitäisi saada ikuistettua sillä siunaamalla sekunnilla. Tiedän, että muutamia ristiäisiä ja häitäkin joiltakin osin on lavastettu jälkeenpäin kun kuvat ovat menneet pilalle ;)

      Heh, tiedän just tuon jutun, että sitä katselee koiria ja ihminen niiden mukana jää totaalisesti huomaamatta :D Sitten on niitä tilanteita, että et tunnista ihmistä ilman koiraa..se se vasta noloa onkin! :D

      Poista
    2. Koiralenkkivaatteet päällä on muutenkin ihan eri maailmasta kuin vaikka työkamppeissa. Talvella ei näy kuin vähän silmiä ja nenää vaatetuksetn joukosta. Koirasta ihminen on niin paljon helpompi tunnistaa. Vaatteilla tai ilman.

      Poista
    3. Älä muuta virka :) Tarvitaan oikea konteksti, että tunnistaminen onnistuu :)

      Poista
  3. Juuri eilen mietin, missä mahdatte viilettää. Kiva, että olette taas täällä!:)
    Mutta onpas hienoa sukua pojilla, oikea humppatukkaklaani! Täytyy kuitenkin kompata annamaria: teidän pojat on ehdottomasti kaikkein komeimmat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pojat kiittävät kehuista :) Klaania on kiva tavata, onneksi niin moni koira on jäänyt tänne jonnekin lähiseutuville, että on mahdollisuus tavata - ja sitten näyttelyissä, tietty, saattaa tavata niitäkin koirien sukulaisia joita ei muuten näkisi :)

      Poista
  4. Ai kuinka kivaa, että päivitit. Kuukauden hiljaisuus, ilman, että ilmoittaapi on melkein vääryys vakkarilukijoita kohtaan:) Ihania kuvia Alfien ja Aslanin sukulaisista. Varsin kattava sukukokous ollutkin:) Terveisiä M-L ja Ossi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tauko oli taas mallia suunnittelematon ja sellaisenaan venähti turhan pitkäksi, nyt kuitenkin palasimme takaisin ruotuun :)

      Sukukokouset ovat tosi mukavia - hauska nähdä millaisia koiria muista on kasvanut ja onhan niitä ihmisiäkin, tietenkin, kiva nähdä :)

      Poista
  5. Komiat on poseeraukset! Sukukokoukset on kivoja. Mää oon pari kertaa käyny mun kasvattajalla, mutta siellä on vaan mun naispuolisia sukulaisia. Ei se kyl mua haittaa, tytöt on kivoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sehän on tavallaan parempikin, että on pelkkiä tyttöjä; ei tule ainakaan reviirisotaa :) Meillä pojat vähän tuppaavat pullistelemaan, erityisesti jos paikalla on samanikäisiä uroksia. Sitten kun ne ovat tuo kahden miehen laumansa, niin peesaavat toinen toistaan...

      Poista
  6. Terve vaan mieheen, pojat! Onpa hauska kuulla teistä pitkästä aikaa! Kyllä teidän kelpaa kun on sukua tolleen lähellä, että pääsette kokoontumisajoihin ihan oikeen perheen voimalla! Mää en oo sukuani nähny sen jälkeen ku kotoa kymmenen vuotta sitten lähdin, mut onneks on paljo kameleita ympärillä. Mukavaa viikonjatkoa, t. Mauri-setä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervepä terve, Mauri-setä! :) Juu, kaverit on hyviä silloin jos sukulaiset on kaukana - ja kaverithan nyt ovat hyviä olemassa muutenkin :)

      Meillä on sikäli käynyt tuuri, että poikien pentueet olivat sen verran isoja, että niistä riitti koiria lähiseudullekin ;) Vähän nyt on kyllä epämääräistä pörhistelyä alkanut ilmetä Aslanillakin kun on sukulaispoikia läsnä, mutta se nyt vaan on tätä näiden nuorten jannujen kanssa ;)

      Poista
  7. Hei, kiva kun ootte tulleet takasin.
    Mulla sama juttu, että kuvia mennyt pilalle, ennenkuin on huomannut, että väärät asetukset kamerassa.

    Noista kuvista näkee, että aristokraattinen kuono periytyy suvussa ;)
    Mukavaa kun teillä on noin onnistuneet sukukokoukset olleet. Me ollaan kerran käyty aikoinaan pentutreffeillä, Ellin ekana keväänä ja silloin mua harmitti, kun Elli oli porukan arin, ja kyräili vaan kaukana muusta porukasta. Sen jälkeen ei oo sukukokouksia ollut, mut veikkaan että sama kyräily jatkuisi, jos sellaisen joku joskus järjestäisi. Elli oli muuten silloin pentueen ainoa ja siten ensimmäinen trimmattu "vauva".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on tosi harmi kun ampuu kuvia menemään; varsinkin jos on jotakin ainutlaatuista todistamassa ja sitten huomaa myöhemmin, että ne asetukset, ne asetukset...

      Heh, niinpä tuo kyömy näkyykin periytyvän, enpä ollutkaan hoksannut kiinnittää huomiota, ennen kuin sanoit! =)

      Ellilläkö ei ole muita sisaruksia? Eipä ole ihme jos vähän arasteli jos kaikki muut olivat vanhempia paikalla olleista. Sukutapaamiset ovat mukavia, koiraihmiset yhdessä, ei lopu puheenaiheet ihan äkkiä kun aletaan kertoa mitä kaikkea kenenkin mäyriäinen on saanut aikaiseksi! :D

      Poista
    2. Voi, kirjoitinpa hassusti. Totta kai Ellillä sisaruksia oli samasta pentueesta, muistaakseni viisi muuta Ellin lisäksi. Tarkoitin, että muita pentuja ei silloin oltu vielä trimmattu, vaan Elli oli ainoana klanina porukasta ;)

      Poista