maanantai 14. lokakuuta 2013

Onko pakko?

Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:

Sen yhden kerran kun hakee kengän tuulikaapista. Yhden kengän. Sellaisen ihanan, jossa menee pitkät nauhat jotka kiedotaan jalan ympärille - ja niistä nauhoista voi raahata sitä kenkää kivasti perässään, niitä nauhoja voi pureskella varovaisesti, kieputtaa tassun ympärille, niistä voi pitää hampaillaan kiinni ja heilutella päätä puolelta toiselle rivakasti ja se kenkä lentää pitkin seiniä. 

Sen yhden kerran kun menet ja otat sen kengän telineestä, niin heti pitää nostaa kauhea meteli ja syyllistäminen, että "...miten sä nyt noin ja eikö nuo jutut nyt ole jääneet jo parin vuoden taa...ja kuin sä tuolleen tuota kenkää, kun eikös se ole enemmänkin Aslanin kiellettyä puuhaa....ja....". 

No en ota enää, en! Hirveä numero ja haloo piti tästäkin taas tehdä. Pitäkää kenkänne. Ja ihan turha tulla sitten pyytämään apua kun Aslan varastaa vaatteita. En taatusti käy laittamassa sitä järjestykseen. En taatusti.

Sitä paitsi, Aslanin naama on jo valmiiksi niin syyllisen näköinen, että se on joko tehnyt jotakin tai ainakin vakavasti harkitsee. Siinä teille oikea osoite mihin suunnata vaateet, komennot ja torut. 

Otteita ihmisen päiväkirjasta:

Aamulenkillä tulee useasti pysähdyttyä juttelemaan tuttujen koirakkojen tai koiranomistajien kanssa. Vaikka tässä tovi aina vierähtää, Alphonse istuskelee yleensä tyytyväisenä ja kaikessa rauhassa maassa, katselee pilviä, salakuuntelee ihmisiä tai leikkii koirakaverin kanssa, jos sellainen on tutulla mukanaan. Ja mitä tekee Aslan...? Aslan käy ensimmäisenä syömässä kaikki lähialueen kävyt, niin laajalta alueelta kuin mitä sen kahdeksan metriä hihnaa antaa periksi. Sitten se kaivaa ylös juuret, ihan sama mistä juurista on kyse, olivat ne sitten pujon, punajuuren tai männyn juuria. Tämän jälkeen se härnää Alphonsea, kiipeilee sen selkään, kiskoo toisen hihnaa hampaillaan niin kauan,  että saa sen ärsytettyä. Kun tavoite on saavutettu, se alkaa hyppiä ihmistä vasten, istuu eteen ja komentaa haukkumalla, nyppii takinhelmasta ja viimeisenä keinonaan nykii omaa hihnaansa kuin mielenköyhä. 

Siis tämä samainen koira, joka odottaa vaikka Tuomiopäivään asti kuppinsa vieressä jos ihminen on unohtanut antaa luvan aloittaa syömisen, joka herkeämättä tuijottaa silmiin ja odottaa seuraavaa komentoa kun harjoitellaan temppuja, joka istuu paikoillaan lähes hengittämättä ja odottaa nätisti ulospääsyä tuulikaapissa, kun siihen on käskytetty. Se on sitä kun musta on valkoinen, yö on päivä ja kyllä ja ei ovat voimassa taas yhtä aikaa. Kultainen keskitie? Sitä ei ole olemassakaan mäyräkoiraelämässä.

8 kommenttia:

  1. Laidasta laitaan toimivat näköjään nuo koiran aivoitukset. Tilannekohtaisesti löytyy aina "sopiva" käyttäytymisohjelma sieltä älykopasta. On nuo koirat mahtavia otuksia, olisi mielenkiintoista tietää, mitä kaikkea ne oikeasti ajattelevat, esim. meistä ihmisistä. Tai ehkä on armollisempaa, ettemme tiedä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen kanssa, että on ehkä parempi ettei koirien aivoituksista päästä suoraviivaisesti selvyyteen ;) Niillä saattaisi olla tiukkaa kritiikkiä ihmisistä, ainakin mitä tulee käskyihin ja ruuan suhteelliseen vähyyteen.

      Tosiaan, koirat soveltavat kyllä niin tapauskohtaisesti tuota käytöstään, että joskus naurattaa kun huomaa sen läpinäkyvyyden:)

      Poista
  2. Kun Mauri oli nuorempi, niin se ratkaisi nuo lenkillä juttelemaan jäämiset mäyräkoiratyylille uskollisesti; jos en pitänyt tarkkaan varaani, niin se yksinkertaisesti puri hihnansa poikki kyllästyttyään odotteluun, ja lähti itsekseen hölköttämään eteenpäin.....että juu, kultaista keskitietä ei kyllä tunne tämäkään mäyräkoira :-) Paljon terkkuja AA-pojille, t. Laura ja Mauri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mauri! :D Jotakin tuollaista saattaisi Aslan tehdä myös, mutta pyrin ennakoimaan kaiken ylimääräisen hörhöämisen, mikä tarkoittaa sitä, että joudun kieltämään sitä jatkuvasti muun rupattelun lomassa :) Tämähän ei tietenkään estä sitä, mutta itse pysyn suhteellisen valppaana sen töllöntöiden suhteen ;)

      Maurille rapsut! :)

      Poista
  3. Miks kaikki kiva on kielletty? Niinku esim kengät? Jos ny vähä varovasti maistelee? Tylsää! ;D

    Asan taitaa katsoa, että kun emännän huomio on muualla, niin silloin se ei ehdi kieltelemään hölmöilyistä. Ja ottaa tietysti ilon irti kaikesta mahdollisesta. Ja kun kaikki on tehty, voisi emäntäkin alkaa jatkamaan matkaa. Muutenhan mäyräkoira tylsistyy. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä muuta sano; kaikki ne kivat asiat (ne, jotka kuuluvat ihmisille, siis) ovat aina kiellettyjen listalla. Epäreilua on se. Nyt vasta sitä on huomannut, miten helpolla Alphonsen kanssa pääsikään, Aslan on edelleen sellainen, että tilaisuus tekee varkaan. Edelleen täytyy pitää kirjahyllyjen alatasot tyhjinä tai muuten se lukee niin kiivaasti niitä kirjoja, ettei niistä ole mitään jäljellä! Sen sijaan Alphonsen kenkävarkaus oli niin harvinainen tapaus, että piti ihan erikseen raportoida :)

      Poista
  4. Hahhah tuolle Aslanin ilmeelle!

    Manu on myös sellainen, että kun toruu vihaisesti (tänään esimerkiksi nappasi jostain hanskat), niin saattaa se hetken mököttää ja hetken päästä tulee napittamaan silmillään esimerkiksi tuolin alle "Ollaan ystäviä joohan? Anna anteeksi".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aslan on _aina_ hyvin syyllisen näköinen, silloinkin kun se ei ole tehnyt yhtään mitään ;) Se jos matkustaisi ulkomaille, se jäisi jatkuvasti tulliin epäiltynä salakuljetuksesta kun sillä on jo valmiiksi niin syyllinen naama :)

      Tiedän oikein hyvin tuon 'ollaan ystäviä, joohan'-ilmeen ;)

      Poista