maanantai 19. toukokuuta 2014

Paikalla

Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:



Ei ollut sitten mäyräkoiran idea pitää näin pitkä postaustauko.


Otteita ihmisen päiväkirjasta:



Yritän kerätä jonkinlaisia sympatiapisteitä esittelemällä Aslania joogaamassa avonaisessa matkalaukussa (johon se ei saisi mennä) ja toivon, että unohtaisitte meidän taukoilleen omin lupinemme kuukausia. 



Tosiasiassa tästä piti tulla iloinen paluu blogilauman pariin, mutta ilo tyrehtyi uutiseen koirakaverimme Ollin kuolemasta. 

Rauhallisia unia, Olli. Hyvää matkaa sinne, missä kipu ei enää tunnu ja aurinko lämmittää aina. 

16 kommenttia:

  1. Hei te!! :))) Kyllä ollaan kaivattukin! <3

    Juu, Ollin poistuminen taivaallisten makkarapatojen ääreen on kyllä surettanut ja surettaa edelleen kovasti. :´( Tosi kurjaa! :(

    Terkkuja sinne kovasti ja poitsuille paaaaaljon suukkoja meiltä kaikilta! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei! <3

      Ollia mietin täällä minäkin ja luin itse asiassa tuon Aikun postauksen jo muutama päivä sitten, mutta menin ihan mykäksi, enkä saanut kirjoitettua mitään. Muistan kun tapasivat Alphonsen kanssa ensimmäistä kertaa, vanhempi ja varmempi koiraherra ja nuori, epävarma juniori, jota niin kovasti ujostutti Olli aluksi <3 Yritin löytää kuvia kohtaamisesta, mutta ovat kadoksissa koneen syövereissä, täällä on tosin varmasti jotakin niistä julkaistukin.

      Terkkuja takaisin, ihanaa olla takaisin, kaipasimme teitä kaikkia <3 <3

      Poista
  2. No melkein puoli vuotta kerkesitte taas "lomailla". Mutta kyllä me lupaamme teitä seurata viel tulevaisuudessa:), jos nyt satut päivittelemään. Terveisii Ossilasta, M-L ja Ossi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kadumme holtitonta omaa lomaa :/ Valokuvia olen kuitenkin koko ajan ottanut, että on sitten tilkettä tulevien postausten täytteeksi. Tosin suurin osa on kännyräpsyjä, olen ruvennut ihan laiskaksi ;) Mutta, kuitenkin, kiva olla takaisin ja kiva, ettette ole unohtaneet meitä!

      Ossille terkut <3

      Poista
  3. Terveppä teelle! Ollaan kääty lukemassa teejjän juttuja vuan ee oo taejettu aekasemmin mittää kommentoejja. Ehken. Äet ee muista ku on hatarapäenen.
    Mukava lukkee teejjän uusija juttuja. Ja mukava ku ootta tuas tiälä plokimualimassa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Morjensta mieheen, IIvari! :) Aina on kiva kuulla uusista tuttavuuksista, pistämmekin heti teidät korvan taakse ja seurantaan! =)

      Poista
  4. Ollaan kurkittu kaulat pitkällä missä luuraatte. Hyvä, että tulitte ilmoittautumaan. Me ei nyt mietitä mitään sanktioita luvattoman loman otosta, ollaan vaan iloisia ilmaantumisestanne kehiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on hyvä, ettei mitään kauheita rapsuja tullut tästä poissaolosta ;) Nyt tarmokkaasti heitetään uutta postausta kehiin, etteivät meidän naamat pääse unohtumaan =)

      Poista
  5. Sympatiaa? Ei tipu. Kaivattu? Ollaan. Kommentoitu? Heh, en voinut enää kuukausien kuluessa, kun en muistanut montako kommenttia olin lähettänyt =D No, en sitten yhtään.

    Nyt on annettu risut. Sitten on ruusujen vuoro. Kiva kuulla teistä, ihana nähdä laikullisista rentoja kuvia, ja varsinkin toi pitkänaamainen mulkoilija sulatti mun sydämen!

    Holtittomuutenne on luokattomuudessaan aika suloista. Villeimmät ja omapäisimmät vekarathan saa aina kaiken anteeksi, koska heidän poissaolonsa näkyy niin selvästi =D =D =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kylmää kyytiä, kun sympatiaakaan ei tipu, eikä lirise! :D Villit vekarat kiittävät sulokkaista sanoista <3 Tänäänkin on taas temput nähty kun Aslan esitti parhaat pukkihyppelyjuttunsa käsipyyhe suussaan. Kumma homma, että aina ilostuessaan erityisesti (noh, ainahan se on iloinen, mutta ollessaan _hysteerisen_ iloinen) sen on pakko varastaa jotakin, jota riepotella huumapäissään villisti. Yleensä se, tietenkin, jotakin kielletty, kuten kenkä. Tänään käsipyyhe, huomenna ehkä sohvapöytä. Joka elää, näkee. ;)

      Poista
  6. Mitä bloggaukseen tulee, niin harvoin ja hyvää, kyllä se sopii. Tervetuloa taas tähän maailmaan!

    Ollin odottamaton lähtö sateenkaarisillalle mykisti minutkin, kyyneleet olivat ne ainoat sanat, jotka pyrkivät esille. On se vaan niin surullista, kun blogikaverin koira lähtee, sitä kiintyy niin syvästi kuin omaansa.
    Ollin perheelle jaksamisia. ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt pitää kääntää aivonsa omaksumaan tämä uusi nimi. Hanne. Selvä :) Kiitos, kun olet odottanut, vaikka ollaankin oltu luvattoman kauan poissa.

      Ollia suren. Tuli niin läheiseksi näiden vuosien aikana, vaikka konreettisesti vain muutaman kerran tavattiin naamakkain ja kuonokkain, mutta kyllä blogiystävillä vain on jokin sellainen oma paikkansa sydämessä.

      Poista
  7. No kuule just eilen mä ihmettelin,että minne ne humppatukkaset pojjaat ovat kaonneet :D mutta ettehä te olletkaan ihan lopullisesti kaonnu. Hienoa :) Teijän kuulumisia onkin kiva lukea.

    Ollin poismeno teki täälläki mykäksi ja suru tuli puseoon. Ollihan oli Elmerin eno, joten kyllä se riipasi sydän alaa. Onneksi nyt molemmat saavat kirmailla mielinmäärin iliman kipuja <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Takkutukat (me kaikki kolme, siis;) olemme jälleen eetterissä metkuinemme :) Kiva nähdä taas teitäkin! :)

      En tiennytkään, että Elmeri ja Olli olivat niin läheistä sukua, ihan siis kuin mun pojatkin. Koiran poismeno jättää järkyttävän, itseään suuremman, aukon. Onneksi eivät ole tietoisia aikansa rajallisuudesta. Meidän surumme onkin sitten se, että me olemme siitä tietoisia.

      Poista
  8. Kiva kun ootte bäkkelis, mekin tässä yritetään palailla pitkähköltä tauolta. Lainattiin itse asiassa paria lausetta tästä teidän bloggauksesta. Poitsuille paljon rapsutuksia, koko kevään edestä :)

    Tippa linssissä täälläkin Ollia muistellaan. On niin sanaton olo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elliläinen! <3 Meitä saa lainata, vaikka konkreettisesti - lupaa naisihminen, kun Aslan taas väsytti sen lenkillä ihan puolikuoliaaksi tempoilemalla rusakoiden, tyttöjen ja muiden hajujen perään...;)

      Olli on ajatuksissa, samoin Ollin ihmiset. Viimeksi tänään mietin, että miten läheiseksi sitä voikin tulla koira, jonka on tavannut vain muutaman kerran elämässään, mutta jonka elämää on netissä seurannut vuosikausia <3

      Poista