Oivallusten ilta

Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:

Ihmiset ovat ryhmittyneet television eteen ja katsovat sieltä jotakin ylenmäärin turhanaikaista sen sijaan, että leikittäisivät minua. Minä olen vetänyt bravuurini jo tässä sen kolmatta kertaa; olen murissut verhojen päällä ja takana, yrittänyt tunkea itseäni ison tammikaapin alle (note to self: kun en sinne mahtunut alle viisikiloisena, niin en mahdu sinne ainakaan nyt), käynyt nuolemassa pöytälamppua ja yrittänyt kaataa kynttilänjalan. Mikään ei auta. Mikään ei toimi. Ihmiset tuijottavat televisiota. Onnekseni he olivat valinneet ohjelman, jossa haukkui raivoisasti joku toinen turhautunut koira! Johan toimi kun vastasin siihen oikein pitkän kaavan kautta!

Otteita ihmisen päiväkirjasta:

Koira keksi veden. (vrt. pyörä keksittiin uudestaan). Tähän asti vettä on juotu janoon ja ihan pienenä huvitukseen – siitäpä johtuivatkin mittavat pissalätäköt parketilla, ennen kuin rupesin kiinnittämään huomiota, että kuinka paljon se poika sitä vettä oikein päivän aikana lipittää. Kyllä sitä alun toista litraa taisi mennä. Entinen juoppo on nykyään kohtuukäyttäjä, onneksi.

Eilen vesi keksittiin kuitenkin uudelleen. Ahaa-elämyksen synnyn todistaminen hymyilytti kun selvästi huomasi, että Alfie koki oivalluksen.

Koira lähestyi hitaasti vesikuppia, latki siitä hetken ja pysähtyi sitten kesken liikeen tuijottamaan vedenpintaa. Kastoi siihen kuononpäänsä, veti päänsä takaisin ja tuijotti kuppiaan pitkään. Kastoi uudestaan ja tuijotti hämmentyneenä. Hankala arvella mitä sen päässä sillä hetkellä liikkui, mutta se toisti liikkeen monta kertaa ja näytti vähintääkin kummastuneelta, pää kallellaan, häntä jäykkänä ja suorana. Hetken kuluttua se haki puruluunsa ja upotti sen veteen, nosti pois ja upotti uudestaan.

Vesi ei ole enää vain epämääräinen märkä jolla voi tyydyttää janonsa. Sillä on nyt toinenkin funktio: siinä voi liottaa puruluita.

Asiaan täysin liittymätön kuva menneiltä kuukausilta (huomioikaa jälleen kännykkäkuvan huippulaatuisuus). Vierailuajat ovat ohi ja vankilani portit ovat  sulkeutuneet.

 

Tärkeät rutiinini, osa II

Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:

Iltaruuan jälkeen päivän agendassa on seuraavana listalla iltavillit. Ilmiönä iltavillit saavat moninaisia muotoja, eli mikä minua milloinkin sattuu huvittamaan. Yleensä juoksen päättömästi ympäri huushollia saalis suussani (mielellään sen tulisi olla jotakin sellaista johon minulla ei ole oikeutta. Yhtälö on varsin yksinkertainen: mitä kielletympi artikkeli, sitä suurempi riemu). 

Jos saan napattua pöydältä lehden, juoksen turvaan riepottelemaan ja silppuamaan sitä. Jos minulla käy tuuri, ja jostain löytyy ihmisen unohtama sukka, voitte olla varmoja, ettei sitä palauteta enää takaisin sen alkuperäisessä kunnossa. Tämä onkin iltavillien syvin olemus: varastettu tavara eli saalis, tulee tuunata uuteen uskoon ja ihmisen tulee nähdä vaivaa sen takaisinsaamisessa. Mitkä villit ne sellaiset olisivat, että minä yksin juoksen?

Otteita ihmisen päiväkirjasta:

Iltavillien aikaan keittiöstä kuuluu matalaa murinaa. Lähempi tarkastelu osoittaa, että koira on kiivennyt lipaston alahyllylle päivän saaliinsa kanssa, joka on tyhjä pizzalaatikko. Se on anastettu keittiön pöydältä ja sitä varten on kaadettu tuoli. Kukaan ei nähnyt miten kleptomaani onnistui tehtävässään, mutta sitä seurannut riemu on suhteettoman suuri. Murinaa säestää  tahtipuikkona toimiva häntä, joka hakkaa vimmatusti. Koira hymyilee leveästi ja lähtee juoksemaan laatikon kanssa heti kun näkee jonkun lähestyvän. Mielenkiintoista tässä on se, että pöydällä olevaan pizzaan ei ole koskettu, ainoastaan sen laatikko on anastettu.

Ps. Seuraavalla ruokailukerralla vahinkoa yritetään ottaa takaisin. Koira kiertelee keittiönpöytää kuin hai optimistijollaa kun poikani on syömässä. Muutaman “Alfie, alas, mene pois siitä, nyt heti”-kommennuksen jälkeen kuuluu keittiöstä huvittuneen närkästynyt ääni: “Jaahas, nyt tuo villiminkki kävi nuolemassa mun ruokalautasta”. Seuraavana päivänä, sen kummemmin sumeilematta, röyhkeä, karvainen varas haukkaa palan leivästäni joka on lautasella. Voinemme päätellä että a) pituuskasvua on tapahtunut, koska pöytään yletytään eivätkä ruokatavarat enää ole turvassa ja b) koulutuksessa on taas korjausliikkeen paikka.

Harhautus: 1) näytä viattomalta, 2) ole järsivinäsi naruasi, 3) iske ruokapöytään kun kukaan ei näe, 4) näytä viattomalta uudestaan.