Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:
Ihmiset ovat ryhmittyneet television eteen ja katsovat sieltä jotakin ylenmäärin turhanaikaista sen sijaan, että leikittäisivät minua. Minä olen vetänyt bravuurini jo tässä sen kolmatta kertaa; olen murissut verhojen päällä ja takana, yrittänyt tunkea itseäni ison tammikaapin alle (note to self: kun en sinne mahtunut alle viisikiloisena, niin en mahdu sinne ainakaan nyt), käynyt nuolemassa pöytälamppua ja yrittänyt kaataa kynttilänjalan. Mikään ei auta. Mikään ei toimi. Ihmiset tuijottavat televisiota. Onnekseni he olivat valinneet ohjelman, jossa haukkui raivoisasti joku toinen turhautunut koira! Johan toimi kun vastasin siihen oikein pitkän kaavan kautta!
Otteita ihmisen päiväkirjasta:
Koira keksi veden. (vrt. pyörä keksittiin uudestaan). Tähän asti vettä on juotu janoon ja ihan pienenä huvitukseen – siitäpä johtuivatkin mittavat pissalätäköt parketilla, ennen kuin rupesin kiinnittämään huomiota, että kuinka paljon se poika sitä vettä oikein päivän aikana lipittää. Kyllä sitä alun toista litraa taisi mennä. Entinen juoppo on nykyään kohtuukäyttäjä, onneksi.
Eilen vesi keksittiin kuitenkin uudelleen. Ahaa-elämyksen synnyn todistaminen hymyilytti kun selvästi huomasi, että Alfie koki oivalluksen.
Koira lähestyi hitaasti vesikuppia, latki siitä hetken ja pysähtyi sitten kesken liikeen tuijottamaan vedenpintaa. Kastoi siihen kuononpäänsä, veti päänsä takaisin ja tuijotti kuppiaan pitkään. Kastoi uudestaan ja tuijotti hämmentyneenä. Hankala arvella mitä sen päässä sillä hetkellä liikkui, mutta se toisti liikkeen monta kertaa ja näytti vähintääkin kummastuneelta, pää kallellaan, häntä jäykkänä ja suorana. Hetken kuluttua se haki puruluunsa ja upotti sen veteen, nosti pois ja upotti uudestaan.
Vesi ei ole enää vain epämääräinen märkä jolla voi tyydyttää janonsa. Sillä on nyt toinenkin funktio: siinä voi liottaa puruluita.
 |
| Asiaan täysin liittymätön kuva menneiltä kuukausilta (huomioikaa jälleen kännykkäkuvan huippulaatuisuus). Vierailuajat ovat ohi ja vankilani portit ovat sulkeutuneet. |
Arkipäivän oivalluksia on älyttömän kiva seurata, voi melkei nähdä lampun syttyvän koiran pään päällä :) Meillä ei onneksi ole huomattu vesikupille olevan muutakin käyttöä kuin janon sammutus.. Vesi on kyllä muuten mieluisa elementti, kesällä uiminen oli Pipsan lemppariharrastuksia! Pikkuinen harjoitti vesipelastusta kun isäntäväki yritti viilentyä järvessä..
VastaaPoistaKun itse pääsin veteen, rannalta kuului hermostunutta vingahtelua, jonka jälkeen haukahdus ja samassa "hengenpelastaja" olikin jo vedessä ja ui päättäväisesti pelastettavaa kohti. Koira ui pelastettavan ympäri, aivan kuin sanoen "Tartu turkkiini, niin kiskon sinut turvaan!" Huvittavinta on, että Pipsa on lyhytkarvainen ja pelastettava reilun 10 kertaa isompi kuin pelastaja ;)
Nuo arkipäivän oivallukset on ihan parasta, ja niin kuin sanoit, sen melkein näkee, että piuhat pään sisällä yhdistyvät ja koira tekee keksinnön ;)
VastaaPoistaMeillä poitsu tuli taloon vasta elokuun lopulla, joten kesä yhdessä on vielä kokematta, mutta odotetaan kovasti jo kevättä, että päästään harjoittelemaan verijälkeä kunnolla ja erityisesti odotetaan kesää...ja koiran uintireissuja, saas nähdä ;)
Heh, voin kuvitella kun teidän mäyrisneito tekee pelastusharjoituksia vedessä!=)