Jos viime tippaa ei olisi, monet asiat jäisivät tekemättä

Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:

Minun kunniakkaana tehtävänäni on pitää huolta linnakkeesta ja vartioida sitä sillä aikaa kun miesihminen on reissussa. Poikaihminen on itseohjautuvaa laatua; menee lukioon ja töihin ilman valvontaa suhteellisen kivuttomasti (tosin aamuherätyksiä olen valvomassa, koska hän on huomattavasti uneliaampaa laatua kuin esim. minä). Olen myös johtamassa Joulun valmistumista ja päätoimekseni on muodostumassa ostosten tarkistus ja suunnittelu. Pidän huolen, että sieltä kaupasta kannetaan kotiin muutakin kuin kananmunia, jauhoja ja maitoa! 

Otteita ihmisen päiväkirjasta:

Nyt ei hyvä heilu. Mies lähtee maailman toiselle laidalle työreissuun viikoksi ja kaikki (synkkä painotus sanalla kaikki) jouluvalmistelut on vielä tekemättä. Miksi tämä ei yllätä minua ja erityisesti, missä vika, kun se ei yllätä. Enkö ole oppinut menneistä vuosista mitään, että viime tippaan jättäminen on juuri sitä: viime tippaa, ja aiheuttaa hätäratkaisuja, pikapäätöksiä ja muita Joulun kannalta epäedullisia valintoja.

Täytyy ruveta raahaamaan kaupasta jauhoja ja muita leivontaan tarvittavia tykötarpeita karvaisen aputontun suosiollisella avustamattomuudella. Näppärää, silti, että on oma elävä uunivahti, joka pitää huolen siitä, että paistokset tulevat ajoissa valmiiksi. Minä pidän puolestani huolen siitä, ettei se pääse koemaistamaan leivonnaisia. Hieman, tosin, arveluttaa vieläkin kuusen pystyttäminen ja koristelu. Haistan ilmassa katastrofin aineksia.

Joulunalusajan kiireapulainen ottaa rennosti, vaikka se voisi joutessaan esimerkiksi imuroida.