Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:
Iltaruuan jälkeen päivän agendassa on seuraavana listalla iltavillit. Ilmiönä iltavillit saavat moninaisia muotoja, eli mikä minua milloinkin sattuu huvittamaan. Yleensä juoksen päättömästi ympäri huushollia saalis suussani (mielellään sen tulisi olla jotakin sellaista johon minulla ei ole oikeutta. Yhtälö on varsin yksinkertainen: mitä kielletympi artikkeli, sitä suurempi riemu).
Jos saan napattua pöydältä lehden, juoksen turvaan riepottelemaan ja silppuamaan sitä. Jos minulla käy tuuri, ja jostain löytyy ihmisen unohtama sukka, voitte olla varmoja, ettei sitä palauteta enää takaisin sen alkuperäisessä kunnossa. Tämä onkin iltavillien syvin olemus: varastettu tavara eli saalis, tulee tuunata uuteen uskoon ja ihmisen tulee nähdä vaivaa sen takaisinsaamisessa. Mitkä villit ne sellaiset olisivat, että minä yksin juoksen?
Otteita ihmisen päiväkirjasta:
Iltavillien aikaan keittiöstä kuuluu matalaa murinaa. Lähempi tarkastelu osoittaa, että koira on kiivennyt lipaston alahyllylle päivän saaliinsa kanssa, joka on tyhjä pizzalaatikko. Se on anastettu keittiön pöydältä ja sitä varten on kaadettu tuoli. Kukaan ei nähnyt miten kleptomaani onnistui tehtävässään, mutta sitä seurannut riemu on suhteettoman suuri. Murinaa säestää tahtipuikkona toimiva häntä, joka hakkaa vimmatusti. Koira hymyilee leveästi ja lähtee juoksemaan laatikon kanssa heti kun näkee jonkun lähestyvän. Mielenkiintoista tässä on se, että pöydällä olevaan pizzaan ei ole koskettu, ainoastaan sen laatikko on anastettu.
Ps. Seuraavalla ruokailukerralla vahinkoa yritetään ottaa takaisin. Koira kiertelee keittiönpöytää kuin hai optimistijollaa kun poikani on syömässä. Muutaman “Alfie, alas, mene pois siitä, nyt heti”-kommennuksen jälkeen kuuluu keittiöstä huvittuneen närkästynyt ääni: “Jaahas, nyt tuo villiminkki kävi nuolemassa mun ruokalautasta”. Seuraavana päivänä, sen kummemmin sumeilematta, röyhkeä, karvainen varas haukkaa palan leivästäni joka on lautasella. Voinemme päätellä että a) pituuskasvua on tapahtunut, koska pöytään yletytään eivätkä ruokatavarat enää ole turvassa ja b) koulutuksessa on taas korjausliikkeen paikka.
 |
| Harhautus: 1) näytä viattomalta, 2) ole järsivinäsi naruasi, 3) iske ruokapöytään kun kukaan ei näe, 4) näytä viattomalta uudestaan. |
Alfie tuntuukin olevan varsin vallaton kaveri :) Meilläkin kyllä pöllitään sukkia ja sitten juostaan sukkarallia ympäri asuntoa. Nyt on onneksi ollut sellainen kausi, että käskyjä totellaan yllättävän hyvin. Odota -käsky saa ainakin hetkeksi hidastamaan vauhtia ja irti -käsky saa jopa harkitsemaan otteen irroittamista, kunhan käskynantajalla on vähintään nakki kädessä palkinnoksi :)
VastaaPoistaMiten teillä muuten hampaat irtosivat? Meillä jouduttiin yläkulmurit poistamaan leikkauksella. Hampaiden irti saaminen rauhoitti koiraa suunnattomasti, kiellettyjen juttujen pureskelu loppui kuin seinään ja käytöskin muuttui aikuismaisemmaksi. Viimeiset hampaat kutittelivat ilmeisesti niin kiusallisesti, että välillä ei tiennyt miten päin pitäisi olla.
Alfie on vähän liiankin vallaton kaveri välillä ;) Mä odotan kovasti sitä aikaa, että tuon kaverin korvat ovat kuulolla enemmän; nyt saa toistaa liiankin usein jokaisen komennon, kun herralla tuntuu olevan eri käsitys siitä, mitä kannattaa totella ja mitä ei ;) Irti-käsky ei meillä tunnu tehoavan niin hyvin kuin jätä-käsky, kummallista. "Irti" on meillä ollut aina ns. mahtikäsky, jota käytetään tosipaikan tullen ja "jätä" on sellainen lepsumpi versio siitä, esim. leikkiessä kun Alfien halutaan luovuttavan lelun tai pudottavan sukan suustaan. Vähän samoin kuin "tänne" karjaistaan silloin jos meinaa lähteä ylittämään ominpäin tietä ja "tule" sanotaan huomattavasti lempeämmin kuin vain pyydetään koira mukaan.
VastaaPoistaHampaat meillä lähtivät lähes huomaamatta, eka oli etuhammas oli vaihtunut jo siinä vaiheessa kun Alfie meille 3.5 kk iässä tuli ja loput lähtivät sitten tuohon 5.5 kk ikään mennessä. Yläkulmurit eläinlääkäri nappasi irti kun eivät lähteneet irtoamaan, vaikka leikittiin kovasti vetoleikkejä ja heiluttelin hampaita (koira ei erityisemmin pitänyt siitä :) Meillä ei, valitettavasti, hampaiden vaihtuminen juurikaan vaikuttanut puruhaluihin, mutta mitään tuhoahan Alfie ei sinällään ole saanut aikaiseksi, mitä nyt lehtiä ja kirjoja vähän tykkää nakerrella välillä :) Mutta nyt selkeästi olen huomannut, että siihen alkaa tulla ison pojan elkeitä kun ikää on seitsemän kuukautta täynnä, tosin meillä eletään myöskin nyt vahvasti mörkökautta ja säikytään milloin mitäkin, joten aika näyttää mihin suuntaan poika kehittyy :)
Tuo röyhkeys vetää vertoja jo Kauppatorin lokeille:) Nekin vie leivän käsistä! Heh, hyvä Alfie:) Meidän kääpiö-reppana ylttää just just laittamaan leuan istuvan ihmisen reidelle ja napittaa siitä, vielä jää huomattavan harmittava matka pöydänreunaan ja herkkuihin:) Mulla on vissiin niin paha ääni, kun karjaisen, että pelkkä "heps" yleiskieltona saa kääpiön hyppäämään puol metriä taaksepäin... ja siis juuri mitään se ei noin muuten tottele:)
VastaaPoistaMeillä ei karjahtelut auta nyt kun Alfie on keksinyt, että se yltää pistämään etutassut ja naamansa pöydänreunalle. Tai sitten ei olla karjahdettu riittävän kovalla äänellä :D Eilen just kuulin juttua isosta koirasta jonka omistajat olivat joutuneet pistämään munalukon pakastimeen ja jääkaappiin kun karvarosvo kävi vetelemässä hernemaissipaprikat huiviinsa, heh.
VastaaPoistaTopi on kuuliainen poika! :) Saiskos sitä lainaan vähäksi aikaa, että opettaisi tuon meidänkin kleptomaanin tavoille?! =)
Ei se ole, sain ehkä harhaanjohtavasti kuulostamaan siltä, mutta saat sen lainaan enivei, mielellään:) Olen nyt tsiljoona kertaa kieltänyt sitä jos jonkin syyn takia ja vaihteeksi mikään ei auta...
VastaaPoistaTehdäänks vaihtarit pariksi päiväksi! :) Vois olla opettavaista nähdä miten toinen, vastaavanlainen koiruus, toimii eri tilanteissa ;)
VastaaPoista