Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:
Ei näin:
Viime yönä onnistuin varastamaan vessasta täyden vessapaperirullan, mutta juuri ennen kuin pääsin edes ajatusta pidemmälle itseni toteuttamisessa, miesihmiseni tuli alakertaan. Kirotut ihmiset ja niiden hiippailut pimeässä keskellä yötä! Ja kirottu hosuva mieleni kun en malttanut odottaa, että talo varmasti oli hiljainen ja ihmiset syvässä unessa!
 |
| Verekseltään kiinnijäänyt koira vastaanottaa torut. |
Vaan näin:
Kaiken kleptomaanisen toiminnan peruspilari on ihmisen tuudittaminen harhaiseen turvallisuudentunteeseen. Iskujen on oltava nopeita ja täsmällisiä, toteutuksen saumatonta ja ajankohdan valitsemisen tarkkaa. Näillä eväillä onnistumisprosentti on huomattavasti korkeampi kuin mallissa “tilaisuus tekee varkaan”, johon moni lajitoverini, itseni mukaan lukien, monesti syyllistyy. Älä, siis, nappaa sitä sukkaa kun ihminen kääntää katseensa vaan odota maltillisesti, että hän poistuu kokonaan huoneesta ja iske vasta sitten. Tätä ennen muista teeskennellä, ettet ole koko vaatekappaletta huomaavinasi, jolloin ihminenkään ei kiinnitä siihen mitään huomiota, eikä näin ollen korjaa sitä lattialta pois ulottuviltasi.
Otteita ihmisen päiväkirjasta:
Silloin tällöin tapahtuvia näpistyksiä, anastuksia ja törkeitä varkauksia vastaan taistellaan kovennetuin keinoin. Ruokavarkaudet on saatu loppumaan huudahtamalla “jätä”, kun koira vasta harkitsee leivän nappaamista pöydältä. Ennakoiva toiminta on myös noussut arvoon arvaamattomaan: on kiinnitetty erityistä huomiota, ettei mielenkiintoa herättäviä ja sitä ylläpitäviä tavaroita (varsinkaan ruokaa) ei jätetä koiran saataville. Jostakin kuitenkin aina löytyy se yksinäinen sukka, joka on viety petiin piiloon tai ujutettu sohvatyynyjen väliin myöhempää työstöä varten. (Tai yöllä anastettu lankakerä jota pureskellaan aamukahdelta ja ilmoitetaan iloisella haukkumisella, että “Hei, tulkaa alakertaan, minulla on teille näytettävää!”)
 |
| Lehtikorin se karvaisin lehti on uupunut. |
Alfie on tuossa ylemmässä kuvassa sen näköinen, että torut menevät toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Kenties siinä suunnitellaan jo uusia kepposia? :)
VastaaPoistaMeikäläiseltä jää joskus pyykkikori vessan oven viereen, kun lajittelen pyykkiä. Mikäli ihmiset eivät huomaa, käy Nelli salaa anastamassa sukkaparin tai alushousut omaan pesään. :/ Kuolasta kovettuneita sukkia löytyykin välillä boxin perukoilta. :D
Niinpä :) Se on tuossa kuvassa saatu kiinni - jälleen kerran - siitä, että on syönyt puruluutaan sohvalla, vaikka hyvin tietää, ettei sohvalla ruokailla mitään. Oikein kiva putsata sieltä sitä puruluumöhnää ja kuolaa kun on järsinyt salassa hetken.
VastaaPoistaMielenkiinto pyykkejä kohtaan ei varmasti ikinä häviä! :D Toinen, takuuvarma, innostuksen kohde meillä on mun kaikenlaiset keskeneräiset neuleet...nostelen niitä kirjahyllyn ylähyllyille turvaan kun lopetan kutomisen ja poika asettuu hyllyn eteen ja aloittaa vinkukonsertin. Vissiin ihan vakavissaan luulee, että aion tosiaan nostaa sen puolivalmiin palmikkokaulahuivin ja antaa sen pureskella sitä! :D