Aamulenkki

Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:

Talviaamujen rauhassa on hyvä kulkea harhaan,

kun muita ei näy,

kun kukaan ei käy, näitä polkuja, arvaan.

Minun ihmiseni, hän hidastelee ja kuusta ottaa kuvan,

minä kohta menetän hermoni, annoinko kuvaamiseen luvan?!

Sillä eteenpäin on mentävä, tässä lumessa tassut jäätyy,

ihminen, uppiniskainen, vain jossakin takana häälyy.

Täytyykö ihan komentaa ja ääntäkin korottaa,

minä tahdon tuonne missä, taivas punaisena aukeaa.

Sinä pistä vauhtia, sinä kömpelö kaksijalkainen,

täytyykö aina olla noin hitaanpuoleinen?!

Mutta verkkaisesti, oi liian verkkaisesti, hän etenee aamuna tänä.

Minä sanon kyllä sanan jos toisenkin, jos tahti on oleva tämä!

“Se on viimeinen kerta kun kuvia otat”, minä hiljaa jupisen,

“sinä perässävedettävä ja vitkasteleva, sinä uppiniskainen ihminen.”

Mutta kun hän kumartuu puoleeni ja leukaani rapsuttaa,

minä unohdan heti mistä se paha tuuleni tulikaan.

Talviaamujen rauhassa on hyvä kulkea harhaan,

kunnes puun takana jotakin näin, se oli susi varmaan!

Minä kiirehdin kotiin, en saaliiksi jää, ja ihminen naurahtaa.

Ja kotona, sohvan nurkassa, minuakin naurattaa.

Ei mahdollisuuttakaan sudelle suotu tälläkään kertaa,

jos tänne se tulisi, näin vannon, ei kestäisi se hetken vertaa!

Talviaamujen rauhassa oli hyvä koiran ja ihmisen,

kun kahdestaan he kulkivat läpi maiseman lumisen.

Ulkoilu on melkein parasta mitä minä tiedän,

mutta ihmiseni vitkastelua, sitä huonosti minä siedän.

Jos ihminen, uppiniskainen, taakse jättäytyy vallan,

minähän saatan jäätyä, keskelle jään ja hallan!

Mutta nyt minua hieman väsyttää, joten taidan jäädä tähän,

tuo aamun pitkä ulkoilu, se uuvutti minua vähän.

Painan pääni tassuille ja suljen silmäni nämä,

nukahtaa sohvan lämpöön, nyt väsynyt koira tämä.

Joten jätän runoni teille, kun uneeni vaivun näin,

(ja minä aivan varmasti siellä kyllä suden näin!)

Otteita ihmisen päiväkirjasta:

Suuri seikkailija on uupunut ja tullut säikäytetyksi lenkillä tuulessa heiluvan puun toimesta. Ne ovat tunnetusti vaarallisia, ne puut.