Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:
Sarjassamme ihmisen huonoimmat ideat: häkki kaupan ulkopuolella. Ja mäyräkoira häkin sisällä. Ovi säpissä. Ihminen kaupassa, epäilemättä syömässä salaa nakkeja.
Otteita ihmisen päiväkirjasta:
Koira on ollut nyt pari kertaa mukana kauppareissulla, odottelemassa häkissä kaupan ulkopuolella. Olin täysin varma, että kun laitan koirapojan sinne, huuto ja ujellus on sitä luokkaa, että joku ihminen soittaa vähintään eläinsuojeluviranomaiset tai peräti poliisin.
Pidättelin kaupassa henkeä ja vastasin tutun myyjän iloiseen hyvänhuomenenjutusteluun nopeasti ja lyhyesti, koko ajan kuunnellen alkaisiko ulkoa kuulua ulvontaa, jollaista saattaisi saada aikaan ainoastaan palosireeni tai sisävesihinaaja. Mutta mitään ei kuulunut.
Pörrökorva istui ja tuijotti minua kaltereidensa takaa katseella, jonka tulkintaan ei tarvittu sen kummempia eläinten käyttäytymistieteen opintoja. “Miten sinä saatoit!?”, sen silmät syyllistivät. Huomasin, että häkkiin jättämäni makupalat eivät olleet kadonneet. Sen verran korkeat stressitasot koiralla olivat olleet, ettei se ollut syönyt. Ja koskaan, missään tilanteessahan, vastaavaa ei ole tapahtunut. Meillähän on syöty pikkukiviäkin, kun sille päälle on satuttu.
Häkit ovat, kaikesta huolimatta, mainio keksintö kauppojen kupeessa. Koira pysyy siellä, puolin ja toisin, täysin turvassa. Muutaman kerran kun vielä treenaamme, niin karvanaama istuu siellä jo kuin kokeneempikin vanki.
 |
| Etsi kuvasta innokas mäyräkoira. |
Edit. Olipa taas loppuun asti ajateltu koe kuunteluttaa koiralla yksi netistä löytyvistä audioklipeistä suden ulvonnasta. Nyt tuota haukku- ja murinasirkusta saa sitten vähän aikaa kuunnella kun koira juoksee etu- ja takaoven väliä raivoisasti ja vahtii ettei vaara pääse tulemaan sisälle asti. Minä kun olin kuullut monesta koirasta, jotka kyseisiä klippejä kuullessaan reagoivat hyppäämällä omistajansa syliin turvaan ja halusin testata, että minkä reaktion se Alfiessa aiheuttaisi. Ja siitä se ajatus sitten lähti...
Hei taas pitkästä aikaa, päivät vaan katoaa! Ihana postaus, kuitenkin kävit syömässä nakkeja siellä, kyllä Alfie tietää:)! Nuo tyypit osaavat yllättää. Vinkuvat ja ulvovat pienemmästäkin ja ovat niin maailman murjomia, mutta sitten tuollaisessa tilanteessa ovatkin hiljaa (kauhusta?). Hienoa! Mutta se katse, tiedän:)
VastaaPoistaUskon, että on hyödyllistä ottaa koira mukaan vähän kaikkialle, saahan siinä matkalla sitten olla yhdessä ja vähän merkkailla kaupan rappusten pieliä, vaikka hetken joutuu vankina olemaankin. Eikä varmasti mene montaa kertaa, kun jo palkintonamit katoaa:) Me ollaan Topin kanssa otettu käyttöön sellainen tapa, että aina kun moppaan lattiat (jostain syystä sitä pitää nyt tehdä hyvin paljon useammin kuin ennen hänen saapumistaan...), pyydän Topin eka häkkiin namien kanssa ja sieltä se sitten pällistelee, kun moppaan (haluaisi syöksähdellä ympäriinsä mopin perässä...) rauhassa ja lattiat saavat kuivua ilman, että niissä on jo kuivuessa uudet tassunjäljet. Siitäkin on tullut tavallaan leikki, tyyppi oikein syöksyy sinne häkkiin ja katsoo, että haa, mitäs nameja nyt saan ja annas vähän enemmän kun tulin näin nopeasti ja oikein sivuluisua tänne:) Mukavaa päivää!
Heip! :) Tänä aamuna harjoittelu meni jo tosi hyvin; herkut oli syöty ja häkissä odotti hyväntuulinen koira :) Kyllä kannatti treenata aikaisin aamulla, että liikenteessä oli mahdollisimman vähän muita koiria ja ihmisiä :)
VastaaPoistaMeillä ei ole häkkiä Alfielle, joten se ei ole siihen tottunutkaan tässä taloudessa, mutta ihan ok tuo nyt näytti menevän :)
Mä olen miettinyt eri keinoja just tuon moppaamisen suhteen...imurin antaa olla rauhassa nykyään, mutta moppi on vieläkin yhtä vastustamaton kuin ihan pienenäkin. Sitä pitää jahdata ja sille haukutaan kurkku suorana. *huokaus*
Hienoa! Nopea oppimaan tuo Alfie-herra:)
VastaaPoistaMeillä Topin ykköspelko on edelleen imuri... Kesä meni niin hyvin, kun tein talon taakse metsään Topille ison aitauksen, joten pystyin laittamaan koko kesän syksyyn saakka Topin aina ulos, kun siivosin. Kun syksy tuli, oli pakko ruveta siedättäämään sitä imuriin (pienenä se laski aina alleen, kun käynnistin imurin...onneks ei enää!) ja nyt tyyppi enää säntäilee sitä pakoon sohvan taakse tms. Mutta moppaus, se on suuri huvituksen aihe ja moppi jonkinsortin saaliseläin, ei sitä voi jättää rauhaan:)!
Jäisikö Alfie yksin esim. yhteen makkariin ja oven saisi kiinni siksi aikaa, kun moppaat muualla ja sitten lattioiden kuivuttua muualla toisin päin? Mä tein niin mun vanhan koiran kanssa, ei ollut siihen aikaan häkkiä eikä kodinhoitohuonetta:)
Huomenta :) Ja -20 astetta pakkasta....hhrrrrr....
VastaaPoistaMä olen ollut vähän laiska tuon moppauksen siedättämisessä; on ollut paljon helpompi homma tehdä se kun Alfie on ollut lenkillä, mutta nyt täytyy ryhdistäytyä ettei tarvi koko elämää tehdä sen kanssa erityisjärjestelyitä siivouspäivänä ;) Tosin onhan se vielä niin pentu, että veikkaan varmaan sekä Alfie että Topi molemmat pääsevät vähitellen jyvälle siitä, ettei moppi ole saalis, kunhan tuosta kasvavat :)
Imuri oli meillä aluksi sellainen kauhun ja ilon aihe; molempia yhtä aikaa! :D Pahinta oli se, että kun meillä on keskuspölynimuri jossa on monen metrin letku, niin ei koskaan voinut olla varma onko koira nurkan takana nakertamassa letkua puhki kun sitä toista päätä, joka menee seinään kiinni, ei nähnyt. Nyt antaa imurin olla, mutta varmuuden vuoksi käy kerran pari haukahtamassa sille ja jatkaa sitten omia puuhastelujaan. Mutta tuo moppi...heh, se on jotenkin vaan niin vastustamaton kun sitä liikutellaan pitkin lattiaa. Tosin en ole nyt viime aikoina nähnyt miten siihen suhtautuu kun on tosiaan ollut aina toisaalla kun olen lattioita pessyt. Eihän sitä tiedä, vaikka se olisi jo muuttunut Alfien mielestä tylsäksi hommaksi tuo moppaaminen. Toivon, että "jätä"-käsky toimii siihenkin, kun se nykyään toimii aika hyvin muuhunkin, jopa varastettuihin sukkiin! :D