Seis!

Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:

Elo ja olo olisi toki ollut liiankin leppoisaa ja helppoa ellei kirottu ihminen olisi taas keksinyt kiristää ruuvia vielä yhtä pykälää. Tämä teksti kuuluisi selkeästi otsikon “Elämäni hermosahan kanssa” alle.

Käskyjen -uusien opettelu ja vanhojen kertaaminen - kiinnostaa minua tasan juuri näin paljon tällä hetkellä.

Otteita ihmisen päiväkirjasta:

Se kaikkein tärkein käsky: “seis”, on jäänyt suorastaan hävettävän vähälle huomiolle, sitä on tosissaan treenattu vasta muutama päivä. Kyseistä käskyähän on tähän asti suhteellisen mallikkaasti tuurannut “odota”-komento, mutta nyt tuntui, että on syytä ottaa jämerämmät aseet käyttöön. “Odota” on lepsumpi muoto “seis”-komennosta, eikä siinä ole sitä tarvittavaa napakkuutta, kun sitä käytetään arkipäivässä lähes puhki asti erilaisissa tilanteissa, sekä kotona, että ulkona.

“Seis” on myös ensimmäinen käsky, jossa olen käyttänyt keholla blokkaamista viemällä jalan koiran eteen ja stoppaamalla etenemisen totaalisesti ja juuri siihen paikkaan (on vain oltava tarkkana ettei tallo koiraparkaa kun mäyräkoirahan ei tunnetusti ole sitä kookkainta sortimenttia). “Odota” on aina antanut vähän pelivaraa ja koiranmitallisen marginaalia liikahtaa vielä hieman eteenpäin, mutta “seis” ei anna sitä mahdollisuutta. On pysähdyttävä niille sijoilleen ja kasvatettava juuret maahan, ennen kuin vapauttava “saat mennä” kuuluu.

Aika hyvin tuo poika tuntuu sen omaksuvan, vaikkakin sisällä harjoiteltiin ensin. Alfie vihaa sitä, että laitan sille pannan ja hihnan ja kävellään olohuoneesta eteiseen ja takaisin; sen käsityskyky ja kärsivällisyys on koetuksella kun ulkovermeet on päällä, mutta ulko-ovi itsessään ei aukea. Mutta haluan, että se oppii käskyt jo johonkin malliin häiriöttömässä tilassa, jossa sillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin tapittaa minua silmiin ja kuunnella ohjeita.

Koira on parkkeerannut itsensä vessan oven eteen, jälleen kerran, ja vääntänyt itsensä nukkuma-asentoon, jota ei ihmisen näkövinkkelistä voi kutsua parhaalla tahdollakaan mukavaksi. Ilmeisesti koiran mielestä tilanne on päinvastainen, koska asennossa viihdytään pitkien päiväunien verran.