You have been weighed, you have been measured and you have been found wanting, part I

Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:

Tiedän, että kaikista parasta on se, kun koko miehistöni on paikalla. Kun he valuvat yksitellen alakertaan, istun pehmotohveli suussa ja katson heitä määrätietoisesti. Jos he eivät reagoi ja kävelevät ohitseni, kuljen heidän perässään ja murisen kokeilevasti, että he tietävät minun haluavan leikkiä. Jos he eivät vielä tähänkään kehotukseeni suhtaudu innostuneen ilahtuneesti, kuten hyviin tapoihin kuuluu, minulle jää kaksi vaihtoehtoa: joko a) heittäydyn selälleni heidän viereensä (toki minun täytyy jotakin saada tilanteesta irti, vähintään rapsutuksia) tai b) huokaisen kuuluvasti ja värisevästi (tämä on tärkeää, mielipaha ja pettymys täytyy ilmaista riittävän äänekkäästi että se menee perille) ja hyppään sohvalle päiväunille.

Jos hyvä tuuri käy, villitsen itseni leikkiin ja saatan tällä tavalla houkutella ihmiseni mukaan. He jahtaavat minua ja minä jahtaan heitä. Jos ihminen huudahtaa "Rosvo!" tiedän että minä voin juosta tohveliaarre suussani ympäri taloa ja he yrittävät – kömpelösti – ottaa minua kiinni. Rosvoleikki on paras leikki, mutta se ei ole toiminut koskaan silloin jos yritän varastaa joitakin ihmisilleni kuuluvia tavaroita tai ruokaa, johon minulla ei ole käyttöoikeutta.

Välillä ero sallittujen ja kiellettyjen asioiden välillä on veteenpiirretty ja hyvin hämärä. Eilen lenkillä nappasin ulkona suuhuni jonkun maahan kylvämiä suolattuja nachoja ja kokeilin onko tämä ko. raja olemassa vieläkin ja sallitaanko rajanylityksiä. Naisihmiseni antoi napakan vastauksensa "Jätä" ja minä jätin. Avasin suuni ja pudotin nachot maahan. Ihminen meinasi pullauttaa silmät päästään; ovathan pikkusuolaiset äärimmäisen vaikeita vastustettavia. Noh, minullakin on hetkeni.

Koska toistaiseksi julkaisemattomia mökkireissukuvia on vielä laatikollinen, teitä saatetaan piinata niillä Jouluun asti. Kuvassa mäyräkoira odottaa ilmojen halki lentävää palloa, jota joku ihmisistä panttaa kädessään.

Otteita ihmisen päiväkirjasta:

On ollut jo pitkään tiedossa, että mäyräkoira ei pidä niistä lajitovereista joilla on iso pää. (Ihminen estää itseään pyörittelemästä silmiään). Ihan kelpo kaveri on mm. irlanninsetteri, olkoonkin, että se on huomattavasti kookkaampi kuin citynakki itse, mutta sen pään koko on vielä hallittavissa, siitä ei lankea valtavaa varjoa mäyräkoiran päälle.

Joskus saattaa käydä niin, että aamulenkillä vastaan tulee vain omiin asioihinsa keskittyvä, ikääntynyt rottweiler, joka kantaa puukarahkaa suussaan hienona saaliinaan. Mäyräkoiran aamu kääntyy välittömästi nurinpäin ja sen selkäevä nousee pystyyn, matala ja varottava kurkkumurina äityy täydeksi rähinäksi kun se saa kiihotettua itsensä puolustusraivoon joka sujuvasti etenee hyökkäysvimmaa kohti. Mäyräkoira on kuuro ihmisen käskyille, se tempoo eteenpäin, seisoo takajaloillaan ylettyäkseen edes sentin lähemmäs sen painajaismaista, isopäistä vastustajaa, joka näyttää enemmänkin hölmistyneeltä kuin edes uteliaalta.

Rottweiler katselee pää kallellaan mäyräkoiraa, joka itsesuggestion huipulla, ilman mitään ulkopuolisia ärsykkeitä,  on tahkonut itselleen vihan päälle. Iso koira pitää puukarahkastaan kiinni ja näyttää hyvin hämmentyneeltä, se ei arvaa, että kallon koolla on väliä.

Ihminen ojentaa mäyräkoiraa rauhallisesti, mutta vähitellen ääneen alkaa hiipiä turhautuneisuus kun koira ei välitä kuunnella mitään muuta kuin ääniä päänsä sisällä. Ja ne äänet ovat voimakkaita. Mäyräkoira poistetaan paikalta ja rottweiler jää ihmettelemään, että mitä oikein tapahtui. Ihminen ei ihmettele, ihminen tietää: mäyräkoira on rasisti.

Poikaihminen kavereineen on höynätty pelaamaan jalkapalloa mäyräkoiran kanssa, kunhan pelataan koiran säännöillä: ennaltailmoittamatta koira saa anastaa pallon ja kuljettaa sen mihin haluaa, ihmisen tulee väsymättömästi joko potkia tai heitellä palloa, muttei koskaan koiran ulottumattomiin. Ihmiseltä ihmiselle pallottelu on ankarasti kielletty. Pelailua jatketaan niin pitkään, kunnes joku pelaajista on tuupertumassa uupumuksesta maahan (kertaakaan se ei ole vielä ollut koira) ja maali on juuri siellä missä koira haluaa esim. järvessä tai auton alla.