BFF = Best Friends Forever

Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:

Onko teille koskaan käynyt niin, että olette heränneet kesken syvien unienne haukkuun (omaanne) ja ulvontaan (edelleen omaanne)? Oletteko tämän jälkeen sännänneet pystyyn raivoisasti huutaen, juosseet suoraan etuovelle tekemään puolutusliikkeen linnakkeenne turvaamiseksi? Noloa. Vielä nolompaa jos ihmiset nauravat. "Alphonse, siellä ei ole mitään!" ei ihan kauheasti lohduta siinä vaiheessa kun seisoo selkäevä pystyssä tuulikaapissa ja räyhää olemattomalle. Siinä on itsekunnioituksen rippeet koottava kyllä aika pienistä palasista takaisin. 

Kuvakulma ei suoranaisesti imartele jalomuotoista pärstävärkkiäni.

 

Otteita ihmisen päiväkirjasta:

Mäyräkoira ei ole tunnettu suuresta sydämestään jolla se estottomasti rakastaa kaikkia ihmisiä. Alphonse on lähinnä tunnettu siitä, ettei se varauksettomasti ihastu jos joku haluaa tulla taputtamaan sitä päästä. Yleensäkään päästä taputtaminen (= alistava ele) ei ole mäyräkoirien juttu, jos sen suorittaa ventovieras ihminen. Mäyräkoira väistää ja vetäytyy kauemmaksi. Rinnasta kelpaa rapsutella, kunhan on ensin saanut vähän nuuhkia että kyseessä ei varmasti ole vihollispuolen edustaja.

Takapihalla ollessaan mäyräkoira katselee kiinnostuneesti naapureiden pihoihin, salakuuntelee heidän asiansa sekä hävyttömästi ja avoimesti kyylää mitä he puuhaavat. Se nostaa kuononsa yläilmoihin siinä vaiheessa kun näkee, että joku pistää grillin päälle ja nuuskii niin äänekkäästi ettei kenellekään jää epäselväksi, että täällä pidetään mäyräkoiraa nälkäkuoleman partaalla.

Alfie tuntee jokaisen taloyhtiössä asuvan. Mutta auta armias jos joillekin naapureista tulee vieraita ja läheisissä pihoissa liikuskelee tuntemattomia ihmisiä! Mäyräkoiran reviirihaukku kajahtaa siihen malliin napakasti ilmoille, että olen nähnyt useammankin ihmisen hätkähtävän, että minkäkokoista verihurttaa me oikein pihallamme pidämme. Verihurttaapa hyvinkin; Mahtavaa Mäyräkoiraa, jonka tynnyrimäinen rintakehä antaa mellevän kaikupohjan haukahduksille ja luo illuusion isosta pedosta - joka se mielestään luonnollisesti onkin.

Naapurustossa on myös lähellä koirakavereita. Tosi hyvä kaveri on, tietty, seinänaapurien uroskoira, jonka kanssa välillä on ihan pakko pitää palaveriä seinän läpi. Kiva. Mutta tien toisella puolellakin asuu jotakin äärettömän mukavaa, nimittäin toinen mäyräkoira, karkeakarvaisena versiona, ja se vasta hupaisaa onkin kun koirat huutelevat kumpikin kodeistaan avonaisen ikkunan kautta kuulumisia toisilleen. Täällä päässä Alphonse kuuntelee pää kallellaan kaverin tilannetiedotukset ja kysymykset (olen vakuuttunut, että ne ovat keskenään jakaneet lähialueen kahteen lääniin joita kumpikin koiralordi vartioi ja tilaisuuden tullen antavat raporttinsa toisilleen), juoksee sitten ikkunaan huutamaan kommenttinsa, vetäytyy taaksepäin kuuntelemaan ja toistaa kuvion. Välimatkaa talosta taloon on reilut kuutisenkymmentä metriä ja oikein hyvin kuuluu kun mäyräkoirat keskustelevat äänekkäästi päivän tapahtumat läpi. Niin hyvin, että jossakin vaiheessa ihminen menee ja sulkee ikkunan. Tulee se asia varmasti vähemmälläkin dialogilla perille ilman että sitä pitää puolta tuntia jaamia.

ps. Alfiella on paljon pikkutyttökavereita, homo sapiens sapiens-lajikkeesta, siis. Nämä pienet tytöt liikkuvat yleensä suuremmassa laumassa, enkä valitettavasti yleensä tunnista heitä yksitellen (he ovat kaikki pieniä, vaaleita ja pitkätukkaisia), joskus vaan huomaan, että ohipyöräilevä lapsi huikkaa iloisen tervehdyksensä perääni ja loppukaneetiksi yleensä kuuluu "Alphonselle terveisiä!". Suloista! Tänään ollessani etupihalla talon ohi ajoi pyörätietä pitkin kaksi pientä tyttöä ja kuuloetäisyyden puitteissa seuraava sananvaihto kantautui korviini:

Pikkutyttö 1: "Tolla on se koira!"

Pikkutyttö 2: "Ai kellä?"

Pikkutyttö 1: "No tolla kivalla tätillä on se ihana koira!"

Hymyilytti kovasti. Alphonse ei ehkä ole kaikkien kaveri, mutta pikkutytöistä on tullut sen kavereita kun puolin ja toisin on maltettu rauhallisesti tutustua. 

Kaikista tärkein ja rakkain kaveri on kuitenkin oma veli, jota parempaa paini - ja juoksukaveria saa etsiä. Eikä ihan äkkiä löydä.