keskiviikko 21. maaliskuuta 2012

Hyvät ja huonot jutut

Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:


Hyvä juttu: kesä tulee.
Huono juttu: lumet sulaa.
Hyvä juttu: Aslan kasvaa.
Huono juttu: Aslan on kasvanut minua pidemmäksi ja isommaksi. 
Hyvä juttu: Aslanin kasvusta johtuen lenkit pitenevät.
Huono juttu: Lenkeillä venkoilu vähenee, koska venkoilijoiden määrä on tuplaantunut, mutta ihmisten turnajaiskestävyys sitä vastoin ei.


Aslan vasemmalla, minä oikealla. Meissä ei, ulkonäöllisesti, ole muuta samaa kuin laikukas turkki. 


Aslanilla on aina tukka pystyssä koska se piehtaroi niin paljon sohvilla. 



Otteita ihmisen päiväkirjasta:


Asioita, joista Aslan pitää:

- Alphonsen naama, tassut ja kynnet. Naama on putsattava useita kertoja päivässä, kynsiä on kiva pureskella; sekä omiaan että vanhemman painoksen kynsiä. Luulin aluksi, että olen leikellyt miten sattuu Alphonsen kynsiä, kun niissä oli omituisia painaumia ja lovia. Ei, ne olivat jälkiä Aslanin hampaista. Alphonsella ei ole mitään kasvo- ja jalkahoitoa vastaan, päinvastoin, se makaa onnellisena uhrina maassa selällään ja pienempi työskentelee uutterasti sen naaman ja tassujen kimpussa.

- lenkkeily. Jos Aslan saisi valita, se kävisi lenkeillä varmasti öisinkin. Sellaista säätä ei vielä ole nähty joka sen lannistaisi ja se on aina ensimmäisenä jonottamassa ovella kun sille kerrotaan, että ulkoilua olisi tiedossa. 

- kaulailu eli halailu. Ei ole asiaa jonka kunniaksi ei voisi halata ihmisiä. Halaaminen on myös kätevää silloin kun pelottaa tai hirvittää, jos nukuttaa tai on iloinen. Etutassut Aslan plaseeraa ihmisen kaulan kummallekin puolelle ja painaa päänsä poskea vasten. Aika huonon täytyy olla sen aamun joka ei kirkastu aurinkoisemmaksi mäyräkoiran halatessa tiukasti.

- ruuan syöminen tietyssä järjestyksessä. Alphonsella ei ole niinkään väliä miten ruoka on asemoitunut sen kuppiin, se syö nautiskellen kaiken, mutta Aslan haluaa aina edetä tarkassa järjestyksessä, maistuvammasta herkusta aina arkisempaan einekseen. Tämän aamun värikäs aamuruoka meni juuri sillä samaisella logiikalla jolla arvelinkin sen sisäistettävän: ensin maustamaton jugurtti (harvinainen herkku), sitten kasvissose (porkkanaa, parsakaalta, kukkakaalta, kesäkurpitsaa ja karpaloa), sen jälkeen raaka kananmuna ja vasta viimeiseksi sikanautajauheliha. Jos kasvissoseessa olisi ollut tuorekurkkua, se olisi mennyt kaiken ohi. Kurkku menee kaiken muun ohi. Se on myös ruoka-aine joka poikkeuksetta joka kerta varastetaan kaivamalla Alphonsen suusta sen jälkeen kun oma osuus on syöty.

- syvät hanget, paljot lumet. Hankijuoksu oli talven hitti. Aslania ei tarvinnut erikseen kehottaa rämpimään syvässä lumessa, se teki paitsi sen, mutta toimi myös aurana muille. Hankijuoksussa kunnostautunut Aslan kasvatti mahtavat reisilihakset itselleen talven aikana.

- kynsien leikkuu, korvien putsaus. Tänään leikatessani Aslanin kynsiä se nukahti syvään uneen kesken operaation. Siitäkin huolimatta että olen kerran onnistunut leikkaamaan verikynteen. Ilmeisesti se on sen verran kovaluonteinen ettei kivusta jää muistijälkeä sen ihmeemmin. Korvien putsaksesta se myös pitää; kallistelee päätään tyytyväisenä, hyvä ettei kehrää kun suoritan puhdistustoimenpiteitä. 



Asioita, joista Aslan ei pidä:

- autoilu. Aivan sama onko matka pitkä vai lyhyt, jos se suoritetaan autolla, se on pahasta. Neliraajajarrutus päälle heti kun jossakin vilahtaa avonainen autonovi. Eikä auta vaikka pikkumatkat pidettäisiin kuinka mukavina ja mentäisiin kivoihin paikkoihin. Autoilu on paholaisesta. Vähintään.

- rappuset. Portaat eivät ole mukava keksintö. Kun Aslan nostetaan syliin tarkoituksena kantaa se kerroksesta toiseen, se vetää takajalat mahan alle, pälyilee epäluuloisena rappuja ja puristautuu ihmistä vasten. Halausote on tässäkin kätevä.

- tuntemattomien koirien tutustumisyritykset. Aslan haluaa edetä omaa tahtiaan, haistella, katsella ja tunnustella yleistä atmosfääriä ennen kuin se innostuu tekemään tuttavuutta. Muttta sitten kun se innostuu, sitä ei pidättele enää mikään. Tässä vaiheessa koirat saattavat ehkä katua vähän sitä, että ovat alunperinkään tulleet hieromaan tuttavuutta, koska Aslan haluaa nykiä poskilihoista ja jahtauttaa itseään.


ps. postauksen julkaiseminen oli blogihistoriani koettelevin ikinä. Tätä en ole kaivannut: bloggerin ongelmia. (Vastahan tässä toista tuntia meni...)
























8 kommenttia:

  1. Luulenpa, että Maunolla ja Aslanilla olisi mahtavat leikit. Mauno on nimittäin tuossa tuntemattomiin tutustumisessa aivan samanlainen: Alkuun ollaan hyvinkin varovaisia, mutta kun tilanne on todettu turvalliseksi, olisi melkein pakko päästä leikkimään villisti. Tässä vaiheessa ne innokkaammat tutustujat yleensä vetävät korvat luimuun ja katsovat ihmisiään sen oloisesti, että "nyt se sekosi, voidaanko poistua paikalta".

    Mukavaa muuten kun palasit kirjoittelun ääreen, tekstejäsi on ilo lueskella :)

    VastaaPoista
  2. Kuvistanne huomaa, että ootte tosiaan ihan eri näkösiä, paitti yhteistä se turkin väritys. Te näköjään pinoudutte mielellään. Mukavan näköstä.

    VastaaPoista
  3. Ja taas päästään aiheeseen "toisten koirien tutustumisyritykset". Olli ei myöskään tykkää äkkinäisistä tutustumisista vaan vaatii oman aikansa. Aivan kuin miettisi, että tykkäänkö tuosta vai en. Useimmiten ei tykkää. Varsinkaan noista karvapalloista.

    Oletteko käyneet sunnuntain mäykkymiitissä Tuirassa?

    Ollia ei kyllä voi päästää samaan aitaukseen tuollaisen valkoisen karvapallon kanssa...

    VastaaPoista
  4. Olen samaa mieltä; hyvä juttu kun kesä tulee. Elli on samaa mieltä: huono juttu kun lumet sulaa, mihin enää voi pissiä, kun joka paikka on kurassa!
    Kyllä nuo "koiraveljekset" ainakin näin lähikuvassa tunnistaa kummankin omaksi yksilökseen. Alfiella on enemmän ruskeaa poskissa ja silmien yläpuolella. Aslanilla on puolestaa kirjavampi kuononpäällys.

    Noi kynsienpureskelut on hauska juttu. Meillä eka koira pureskeli kynsiään maaten selällään meidän sängyssä. Ei Elli eivätkä edellisetkään koiramme ole moista harrastaneet.

    Toi ruokajärjestys taitaa kaikilla koirilla olla samanlainen; parhaat herkut ekaks. Meillä ihmisillä taitaa enempi olla päinvastoin, herkut säästetään viimeks ;)

    Autoilussa Elli on eri mieltä Aslanin kanssa, varsinkin jos kyseessä on iso l. matkailuauto. Jos se hörähtää käyntiin ilman Ellin läsnäoloa, niin sisällä alkaa kauhea poru ;) Ja kesällä kun sillä lähdetään liikekannalle, arvaas kuka on eka reissuunlähtijä?

    Voi pahus noita bloggausongelmia. Niitä aina joskus esiintyy. Harmillista.

    VastaaPoista
  5. Hei ! Pakko kommentoida, itellä karkeakarvainen mäykky ja tunnistan sen kyllä monestakin kohdasta! :D JA, aivan valtavan ihanan värisiä mötkyjä nämä sun mäykyt! Mistä ootkin moiset löytänyt?

    VastaaPoista
  6. Löytyipäs toinen halaileva mäyräkoira, meillä nimittäin on myös sellainen, vajaa 2vuotias karkeakarvainen narttu Kelo joka samalla tavalla laittaa etutassut ihmisen kaulan ympärille ja painautuu tiukasti vasten. Ja jos oikein hyvänä haluaa olla niin hellästi samalla korvan lehteä "natustaa". Monta kertaa päivässä nämä kuviot toistuu ja mikäs sen mukavampaa. t: Kelo ja emäntä

    VastaaPoista
  7. Hauskoja veijareita :) Jokaisella koirallakin on omat inhokkinsa ja suosikkinsa, näemmä.

    (Arttu yritti juuri pestä Bassen silmästä rähmää. B laittoi hanttiin ja sätki lopulta selällään vahvemman otteessa. Arttu painoi käpälällä kaulasta ja suoritti silmän pesun loppuun asti ;D))

    VastaaPoista
  8. Heissan taas kaikille! Olemme taas olleet poissa ja palanneet uudestaan; edestakaisin huopausta on tapahtunut blogin kanssa kun en ole saanut päivitettyä kuulumisia. Eipä sillä että mitään erityisen raportoitavaa olisi edes tapahtunutkaan; mäyräkoiramaista elämää ainoastaan ;)

    VastaaPoista