perjantai 23. marraskuuta 2012

Stepford dogs?

Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:


Ihmiset ovat joutuneet siirtymään varotoimenpiteisiin Aslanin takia. Aslan on, nähkääs, varas. Kyllä, sillä samaisella tavalla kuin mitä itsekin tunnustan olleeni tuossa iässä: kaikki kävi, aina kynistä sukkiin. Jos jotakin irtonaista majaili ilman silmälläpitoa, korjasin sen parempaan talteen; tämä piti sisällään myös irtolaisvoileivät lautasellaan. 

Luovuin näistä näpistelyhommista jo aikoja sitten, mutta liikutuksen kyynel pyrkii silmäkulmaani nyt kun näen, että kisällini jatkaa perinnettä. Aslan rakastaa availla kaapinovia ja anastaa omaisuutta, josta selvästi näkee, että sillä ei pitäisi olla mitään tekemistä meidän mäyräkoirien kanssa. Ihmiset ovat huomanneet, että kaapeista ammennetaan kaulaliinoja, lapasia yms. kun he ovat poissa. Nämä vaatekappaleet sitten levitellään strategisesti ympäri lattioita, niiden päällä yleensä myös nukutaan. Kumisaapas on saattanut löytyä hieman pureskeltuna olohuoneesta, pedin alle on piilotettu ehkä pipo, jokunen villasukka, pohjalliset on viety kenkien sisältä ja nuoltu läpimäriksi...

Ihmiset ovat oppineet köyttämään vahvalla sitomiseen tarkoitetulla kuminauhalla, eli kansankielisesti mustekalalla, eteisen kaapinovet kiinni. Tällä tavoin ovia ei saa kunnolla auki, mutta niitä pystyy raottamaan pari senttiä, ei tosin niin paljoa, että sieltä mitään voisi ottaa. Tai ainakin näin on luultu aikaisemmin. Tarvitaan nimittäin joku avuksi pitämään ovia raollaan sen pari senttiä, että voi tunkea alakautta edes pikkurillinsä sisään. 

Jotenkin Aslan onnistui silti. Ihmiset olivat ylettömän hämmästyneitä tullessaan kotiin ja havaitessaan, että siitä ovien alareunan parin sentin raosta oli Aslan onnistunut muiluttamaan ulos yhden kokonaisen nahkaisen repun (repun taskujen solkilukot oli myös taivasti avattu, asia, jota ei voi peukalottomana käsittää) ja yhden kankaisen repun (vetoketjut avaamatta). 

On se fakiiri.


Voro.



Otteita ihmisen päiväkirjasta:


Päivinä eräinä on vastaamme tullut lauma erilaisia paimenkoiria omistajansa kanssa. Nämä kuuliaiset rotunsa edustajat osaavat käydä omaehtoisesti metsässä asioimassa, siten, että koirat odottavat tiellä hihnassa ihmisensä kanssa ja tämä päästää vapaaksi vuorotellen yhden koiran, joka käyskentelee (maltillisesti) metsään, jättää tulosteen mättäälle, tulee takaisin (pyytämättä) ja istuu ihmisensä jalkojen juureen (käskemättä) odottamaan, että ihminen kiinnittää hihnan takaisin sen pantaan. Ja seuraava koira suorittaa saman toimenpiteen vuorollaan, muut odottavat nätisti. 

Vaikuttavaa. Hyvin on koirat koulutettu. Meillä vastaava onnistuisi aivosiirtoleikkauksen jälkeen. Onneksi moiseen ulostusetikettiin ei mäyräkoirien tarvitsekaan taipua; riittää, että tekevät tarpeensa oven ulko- eikä sisäpuolelle. 
Eivät ole tavoitteet pilvissä, ei. (Tosin siinä on meille kyllä ihan riittävästi tavoitetta, että saadaan pidettyä peukalottoman ulottumattomilla kaikki hienomotorista sorminäppäryyttä vaativat asiat.)

Yksi kirjoittamattomista luonnonlaeista on se, että jos mäyräkoira on tyrkyllä, sitä pussataan. Ja Aslan on tosi usein tyrkyllä. 

7 kommenttia:

  1. Päivän naurut taas tästä, kiitos!:D

    Kyllä koira on etevä eläin. Kekseliäs, älykäs ja toimelias. Näiden piirteiden yhdistelmä aiheuttaa toisinaan ihmisväelle harmaita hiuksia.

    Mutta on ne vaan niin pussattavan ihania, karvakorvat!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yksi Aslanin siskoista kuulemma availee käsi- ja olkalaukkujen vetoketjut, joten kyllä se näyttäisi olevan geneettistä tämä tassunäppäryys tuossa pentueessa :) Sama juttuhan se oli Aslanilla kesällä kun yritti avata takaovea: syynäsi tarkasti, että miten sen teen ja sitten yritti perässä. Pitää ruveta salassa availemaan lukkoja ja vetoketjuja, siis ;)

      Poista
  2. Mietin, voisiko mäyräkoirasta, ja etenkin Aslasta saada hyvän avustuskoiran? Noin nokkela sälli ja kuulemma muutkin mäykyt ovat kekseliäitä koiria. Uusi palveluskoirarotu? Takaa hiipii kyllä ajatus, että tuo nokkeluus ja mahdollinen auttajakoirakoulutus kaikkine nikseineen koituisikin vain koiruliinin omaksi hyväksi. "Hyi HooPee, kuinka voitkaan ajatella niin..."

    VastaaPoista
  3. "Vaikuttavaa. Hyvin on koirat koulutettu. Meillä vastaava onnistuisi aivosiirtoleikkauksen jälkeen." Kyllä, minun aatoksiani. Meidän kanssamme samoja lenkkejä kiertää tunnistamaton paimenrotu, joka on kuin kone. Hän ja omistajansa katsovat meitä hölmistyneenä, kun Mauno tuuliviirin vakaudella kohtaa kaksikon joko maahan heittäytymällä, pakenemalla tai raivoisasti pörhistellen.

    Nyt siirryn lukemaan kertomuksia niistä ajoista, kun nuorempi pitkätukka tuli viihdyttämään vanhempaa. Jospa meillekin, tai no ei, mutta olisihan se kiva, ei kyllä yhtään ole pentuaikoja ikävä, mutta olisihan se kiva, kun olisi kaveri...

    VastaaPoista
  4. Melkonen fakiiri tosiaan tämä teidän kuopus! Mun noutajani osasi avata ovet, ja senkin kanssa piti sit aina katsoa että ulko-ovi menee varmasti takalukkoon yms, mutta Mauri ei ole koskaan osoittanut mitään lahjoja tällä saralla. Ja tämän sinun jutun luettuani tuntuu siltä että ehkä se on hyvä vaan ettei ole. :) Terkkuja pojille!

    VastaaPoista