perjantai 12. heinäkuuta 2013

Matala ärsytyskynnys

Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:



Mäyräkoira arvostaa hyvää sylipaikkaa jossa voi ottaa nokoset. Henkilökunta on valjastettu hommiin: mäyräkoiran makuutustelineenä tulee niille joutilaille käsillekin käyttöä.



Otteita ihmisen päiväkirjasta:


Aslan reagoi herkästi ääniin, varsinkin jos jotakin poikkeuksellista ääntä kuuluu mäyräkoirien reviirien sisäpuolelta, kuten esimerkiksi hengittämistä. Reviiri on suhteellinen käsite; se saattaa kattaa mielikuvitukselliset alueet ja kuutiotilavuudet (taivas ei todellakaan ole kattona, koska Aslania ärsyttävät toisinaan lentokoneetkin jos se on itse nokosilla ja joutsenten äänekäs ylilento aina, teki se sitten itse mitä tahansa), mutta yleispätevästi voitaneen kuitenkin todeta reviirin kantaman pitävän sisällään kaiken sen, mihin mäyräkoiran silmä yltää tai minkä laitamille on konkreettiset merkkaukset tehty. Tai sitten vaihtoehtoisesti reviiri jatkuu seuraavaan galaksiin asti, mikä todennäköisesti onkin se osuvampi arvio mäyräkoiran hallinnoiman piirin laajuudelle. 

Reviiri on jaettu selkeisiin lohkoihin, joita valvotaan yhdessä hyvien koirakavereitten kanssa. Kaikki tämän reviirin sisäpuolinen elämä kuuluu mäyräkoirille. Tosin niille näyttävät kuuluvan nekin asiat, jotka eivät ole suoraan niiden välittömän vaikutuspiirin sisällä, eli esimerkiksi toisten asiat. Reviirin sisältä tulevat yllättävät äänet saavat mäyräkoirat valpastumaan välittömästi ja mitä myöhäisempi vuorokaudenaika on kyseessä, sitä herkempi on reaktionopeus. Tämä ilahduttaa poikkeuksellisen paljon ihmistä joka aamuyön herkän valon tunteita havahtuu siihen, että Aslan seisoo ikkunassa ja karjuu, että "Aamun sanomalehti jaettiin just naapurikadulle!!". Kiitos tiedosta ja suu kiinni. 

Aslan itsehän on erityisen tarkka siitä, ettei sen unirauhaa häiritse mikään ylimääräinen ääni. Se ei edes sinällään ole suoranaisesti ääniherkkä, sillä on vaan matala ärsytyskynnys. Ja se ilmaisee kyllä heti kun jokin sen maailmassa on kurtussa ja rutussa...oli sitten kyse liian kovaäänisesti pyöräänsä polkevasta tuntemattomasta miehestä aamuyöllä tai siitä, ettei Alphonse anna sille sen haluamaa lelua, vaan makaa lelun päällä ja tuijottaa Aslania ylimielisesti. Alphonse tietää ne narut joista vedellä kun se haluaa reaktioita Aslanista irti. 

Kun koirat ovat menneet nukkumaan ja avonaisesta ikkunasta alkaa kuulua peruuttavan pakettiauton piippausta, Aslan kuuntelee hetken pää kallellaan ja odottaa, että ääni loppuisi. Ja jos se ei lopu, se alkaa murahdella ääneen närkästyneesti ja käskevästi. Uni on Aslanille pyhä asia ja sinnikkäät, häiritsevästi jatkuvat ääneet käyvät sen viimeisen hermon päälle. Alphonse ei välitä moisista äänistä, se tarvitsee isomman stimuluksen reagoidakseen voimallisesti. Tällainen on yleensä toinen koira, joka tepastelee Alphonsen alueen läpi näennäisen välipitämättömänä ja autuaan tietämättömänä siitä, että koirapoliisi pitää tienootaan tarkasti silmällä -unissaankin. 

Ainaisen hyväntuuliseksi koiraksi Aslanilla on kyllä hämmentävän lyhyt ja piukka pinna. Se kiristyy hyvinkin vaatimattomista äänistä. Ja mikään ei yhtä varmasti napsauta nuoremman mäyräkoiran pelihermoa poikki kuin epämääräinen ääni jonka syytä se ei näe tai tunnista. Pelihermon kestävyyttä koettelee joskus myös televisio: nauroin ääneen kun huomasin, että Aslania alkoi nyppiä televisiossa huojahteleva animoitu hahmo joka ei tosin puhunut mitään, mutta heilui hitaasti paikoillaan. Aslan murahti sille käskevästi pari kertaa ja tuijotti kiukkuisesti. Ja kun hahmo ei lopettanut heilumistaan Aslan nousi takatassuilleen ja oli juuri työntämässä naamaansa kiinni televisioruutuun huutaakseen läheltä mitä mieltä se on sellaisesta ärsyttävästä ja turhanaikaisesta huojunnasta, kun komensin sen alas.  

Ylettömän ihmisrakas ja ystävällinen Aslan on salaisesti nipottaja.

11 kommenttia:

  1. Kummallisia nuo koirien luonteet (ja ihmistenkin!). Mirkku on alkanut haukkua kaikelle mahdolliselle ja mahdottomalle. Täällä kiristyy siis sekä koiran että emännän pinna - ja silloin ei ole kivaa kenelläkään! Mirkku ja Aslan olisivat varmasti oikea tehokaksikko lyhyine pinnoineen!:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedän mitä tarkoitat; aika harva asia näpsäyttää meikäläisen närviä yhtä tehokkaasti kuin ns. turhahaukku, joka on suoritetaan korkealta ja kovaa. Lauantain näyttelypäivänä Aslan jodlasi sen verran tarmokkaasti, että sain hedarin. Ihan kauheasti ei siinä hymy naamalla sitten mennä.

      Hehe, Aslan ja Mirkku voisivat olla kyllä aika tappava yhdistelmä kun partioisivat yhdessä ja ilmoittaisivat toisilleen äänekkäästi kaikki mahdolliset häiriöt/epäkohdat yms.

      Poista
  2. Olen joskus itse miettinyt, että kestäisinkö tämän verran "haukkuherkkää" koiraa rivi- tai kerrostalossa. Ehkäpä niissä asuvat koirat kuitenkin siedättyvät sentään vähän enempi äänille, toivottavasti. Muutoin meilläkin voisi olla naapurit äreinä. Mutta onneksi lähimpään naapuriin on sellaiset reilut 600 metriä. Onneksi Aslan on kuitenkin sitten hereillä sentään hyväntuulinen koira. Ossi ei oikein pidä vieraista, ainakaan miehistä, ei hereillä eikä unessa:) Ossi lähettää Aslanille sellaisii terveisii, että vahdi vaan. Lentsikatkin ovat vahdittavia ja ärsyttäviä. Terveisii M-L ja Ossi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mehän täällä just elämämme tätä reaktioherkän koiran elämää rivitalossa :) Aslan on tosi tomera antamaan yleishälytyksiä, mutta lähinnä silloin kun oma porukka on kotona. Alphonse ei huutele niin herkästi, mutta tarvittaessa siitä lähtee kyllä yhtä kova ääni kuin nuoremmastakin.

      Juu, kovasti Aslan aina tunkee kaikkien tuntemattomienkin luokse ja syliin, jos vain suinkin pääsee. Alphonse ei todellakaan - sillähän kestää lämmetä tutuillekin, eikä lämpene edes kaikille, vaan on aika tarkka siitä, että kenen kylkeen menee kiehnäämään :) Ystävällinen se on aina ihmisille, mutta varauksellinen ja haluaa ensin katsella pitkään, että mistä toinen on tehty, ennen kuin tekee lähempää tuttavuutta.

      Ossille rapsuja! :)

      Poista
  3. Tuisku: Tuleeks meistä nuoremmista koiraperheen jäsenistä aina tämmösiä ku sä ja mä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä se pätee vain mäyräkoiriin, karvanlaatua ja kokoa katsomatta, mene ja tiedä =)

      Poista
  4. Hyvä nukkumateline on hyvien unien perusta ;)

    Meilläkin Elli on alkanut reagoida joihinkin ääniin. Tytsi, joka pienempänä ei edes osannut haukkua on alkanut kommentoida mm. naapurin susilauman (= 2 koiraa) ulvontaa. Se yrittää komentaa niitä, nämä puolestaan yltyvät Ellin komentelusta joka puolestaan komentaa uudelleen jne. Mites musta tuntuu, että Ellistäkin on tullut salanipottaja ;)

    Muiskuja molemmille karvakuonoille! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, se onkin aina tosi kivaa kun koirat alkavat kommentoida toistensa tekemisiä matkojenkin päästä esim. pihalla/avonaisesta ikkunasta/seinän läpi/oven takaa. Täällähän sitäkin mallia nähdään päivittäin, valitettavasti ;) Onneksi meillä on hyvin mukavat ja hyvin ymmärtäväiset naapurit, eikä täällä nyt mitään yhtäjaksoista haukkua tapahdukaan, mutta Aslanin tapa reagoida joihinkin pienen pieniin juttuihin on kyllä sekä huvittava että ärsyttävä! :D

      Ellille pusut takas <3

      Poista
  5. Jonkunhan on tarkkailtava ympäristöä tuntoaistumukset tanassa. Koskaan ei voi tietää mikä uhkaa reviiriä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Reviiriä uhkaavia tilanteita on kyllä monia - mäyräkoiran mielestä kaikki epäilyttävä on hutkittava ensin ja tutkittava vasta sitten ;) Aslan on kuin sellainen yleiseen hälytysnumeroon vastaava henkilö joka hälyttää onnettomuuspaikalle koko kaluston, armeijaa myöten, vaikka kyseessä olisikin jotakin hyvin harmitonta! :D Vähän niin kuin ampuisi hyttystä kanuunalla.

      Poista
  6. Ihmisen rajoittuneet aistit saavat mäyräkoiraherrat entistä valppaammiksi :) Onhan se niiden vastuulla, että kotia vartioidaan...

    VastaaPoista