Joulupuu on rakennettu, mäyräkoirat valppaina...

Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:

Joulukuusi on tullut taloon! Ihana joulukuusi, minua varten! Viime vuoden joulunaika oli parasta; tein tekokuusen alaoksista itselleni seimen jossa nukuin yöt. Nyt en ole irrottanut oksia, mutta kuusta tuijotan jatkuvasti ja menen sen alle nukkumaan heti kun Aslan ei huomaa. Aslan ei saa olla kuusen alla koska se ei vielä tiedä miten joulupuun kanssa tulee toimia. Sitä tulee ainostaan ihailla, ei koskea. Koristeita ei saa syödä. Eikä pureskella valoja. Kuusenalusmatolle ei myöskään saa pissata.

Aslan on vielä pieni, sen täytyy sisäistää nämä tärkeät säännöt, että Joulu voi tulla. En myöskään suosittele kiskomaan kuusta kumoon, koska siinä vaiheessa ihminen pistää sen takaisin pakettiin, ja mitä minä sitten katselen koko Joulun? Aslanin naamaa?

Päiväystämme keittiössä. Siellä on leivottu. Me olemme saaneet omenaa. Päärynät on vielä kuorimatta, niitä päivystämme erityisesti. Kuka kaipaa kinkkua kun hedelmälautasella on suurta herkkua!

Otteita ihmisen päiväkirjasta:

Otimme tietoisen riskin ja pistimme Joulukuusen olohuoneeseen. Villejä veikkauksia kuinka kauan kuusi pysyy pystyssä? Panoksia on nostettu: siinä on tänä vuonna valojen lisäksi myös koristeet, osa niistä on lasisia, ei sentään alaoksilla.

Toistaiseksi kuusi on saanut olla aika rauhassa. Myös suhteellisen rauhassa Aslanilta, lukuunottamatta sitä kertaa, kun kuoriessani perunoita keittiössä Alphonse päästi ilmoille ärsyyntyneen ilmoitushaukkunsa ja kun käännyin katsomaan olohuoneeseen, Aslan oli ottanut yhdestä alaoksasta otteen ja tapporavisti sitä. Niinpä tietysti. Sen jälkeen se ei ole sitä yrittänyt tappaa, en tiedä johtuuko se siitä, että sai niin kovat torut vai siitä, että se huomasi kuusen olevan aika passiivinen ja hiljainen vastus. Oli miten oli, kuusen pahoinpitelyn seurauksena Aslan kimalteli kauniisti valossa kun se sai hilesateen niskaansa.

ps. paitsi Aslanin tempuista, Alphonse varottaa nykyään myös kynttilöistä. Keittiön pöydällä paloi kynttilöitä tuossa yhtenä iltana, ja itse olin poikien kanssa olohuoneessa. Aslanin kanssa pallotellessani Alfie juoksi keittiöön ja alkoi haukkua raivokkaasti. Vanhasta tottumuksesta totesin sille, että se kopina joka ulkoa mahdollisesti kuuluu on ainoastaan naapuri. Tai vaihtoehtoisesti se kuulee omiaan. Se ei lopettanut haukkumistaan, päinvastoin, haukkui entistä voimakkaammin. Menin lopulta katsomaan syytä sen rähinälle ja keittiön pöydän edessähän se seisoi, tuijotti kynttilöitä ja haukkui vimmatusti. Yhden kynttilän liekki oli noussut korkeammaksi kuin muiden ja lepatti ilmavirrassa. Mitään vaaraa ei todellakaan ollut, mutta puhalsin kynttilät sammuksiin ja Alphonse hiljeni.

Palohälytin alkaa mennä tarpeettomaksi, koira on herkempi.

Alphonse. Joulukuusta rakastava koira.