Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:
Kaikki minut tuntevat tietävät, että minua ei tarvitse houkutella jahtausleikkeihin. Myös Aslan tietää tämän. Meillä onkin usein villit leikit jotka keitän kokoon helposti heiluttelemalla köyttä tai sukkaa pennun naaman edessä niin kauan että se aktivoituu lähtemään perääni. Ainut miinuspuoli näissä leikeissä on se, että Aslanilla on melkoisen kovaääninen ajohaukku. Ja 'melkoisella' tarkoitan kuurouttavaa. Kun pingon sitä pakoon häntä viivana, se huutaa kuin hyeena perässäni, jos lisään vauhtia, se lisää ääntä, jos hidastan, se lisää ääntä entisestään, komentaakseen minua juoksemaan lujempaa.
Liikuntaahan tässä saa, jos jotakin. Kunhan vain kuulo säilyisi.
 |
| Vaatekaapin sisältö oli purettu niiltä osin lattialle kuin mihin Aslan ylettyi. Ja syyllinen itse juoksi ympäri huushollia allekirjoittaneen rintsikat suussa... |
Otteita ihmisen päiväkirjasta:
Alphonse on ilmoitettu seuraaviin näyttelyihinsä. Pienemmällä ei näytelmiin vielä ole ikänsä (eikä järkensä) puolesta asiaa, vaikka olisihan sitä saattanut Aslaniakin kehässä käyttää jos se olisi ollut mahdollista. Aslanin ensimmäinen koitos taitaa kuitenkin olla vasta ensi kesänä, joten onhan tässä aikaa treenata niihin keväämmällä. Nyt mennään vaan kotitottispohjalta ja opetellaan samat komennot ja säännöt kuin mitä isommallakin on. Niissäkin on kiitettävästi työsarkaa vaikka elävää mallia voi sentään matkia.
Maltillinen syöminen on Aslanin kompastuskivi. Se hotkii ruokansa niin nopeasti, että hitaammin ja nautiskelevammin syövän Alfien kuppi on aina vaarassa joutua yllätyshyökkäyksen kohteeksi kun pieni kottarainen vaanii nokka ammollaan taustalla syötyään omat ruokansa loppuun. Eräänkin kerran se on ottanut leijonaloikkansa ja iskenyt hampaansa broilerinsiipeen kiinni ja roikkunut siinä kuin takiainen.
Myös ruuan odottaminen tuntuu olevan välillä äärimmäisen vaikeaa. Erityisesti siinä vaiheessa kun ruoka on sulatuksessa ja melkein kosketuksen päässä, muttei vielä kupissa, saati vatsassa asti. Mutta kun keskittymistä opetellaan päivittäin, niin jossakin vaiheessa se oppi uppoaa perille. Niinhän se vanhemmallekin meni, vaikka välillä näyttikin toivottamalta.
Toi kuva! Hihhihihih!!
VastaaPoistaMeillä muuten molemmat koirat on melkoisia ruuan hotkijoita. Varsinkin Rilla. Syötyään hän sitten kyttäilee vähän hitaamman Pepin kupin vieressä, että josko jäisi jämiä. Aika harvoin jää. :D
Teiltä ei ilmeisesti puutu vauhtia ja vaarallisia tilanteita? Pienihän Aslan on vielä, mutta eiköhän ne komennotkin ala vähitellen iskostautua koiran päähän (tai minne ne sitten menevätkin?). Onneksi teillä on jo kokemusta Alfiesta - vaikka kuinka opetat ja koulutat ja pidät koiraa fiksuna ja filmaattisena, joku päivä se tekee aina pikkukepposen, jos ei muuta, niin pitääkseen kotiväen valppaudessa.
VastaaPoistaJust toi on parasta kahdessa koirassa, että niistä on leikkikaveria toisilleen. Tosin siinäkin ihminen joutuu toisinaan varmasti olemaan erotuomarina, etenkin kun toinen on vielä ihan pentu. Toi ajohaukku ei varmaan ole ihmisenkään korvien mieleen saati sitten Alfonsen.
VastaaPoistaEttä osaa olla niin viattoman syyllinen ilme tuossa kuvassa, helppo se on syyt vierittää kaverin niskaan. Voisin muuten kuvitella tilanteen, jossa vieraita pukkaa just kun koira juoksee rintsikat suussaan emäntä perässään ;D)))
Jostakin muistan lukeneeni, että tuohon hotkimiseen voisi auttaa, kun pistää vaikkapa sopivankokoisen pallon siihen ruokakupin keskelle, niin ei pääsisi syömään niin kiireellä. Toisinaan tungen Ellin ruoan kongiin, siinäkin riittää puuhasteltavaa ja saan lukea aamun lehden rauhassa.
Jos Aslanilla on noin komea ajohaukku niin siitähän saattaisi tulla ajava mäyräkoira. Ei mikään rintaliiviajuri:) Iloista joulua teille kaikille toivottelevat Herra Ossi Mäyräkoira ja Marja-Leena
VastaaPoistaannamari: Aslan on ruvennut viime aikoina kovasti käyttämään alistuvaa elekieltä ihmisiään kohtaan, tämä tapahtui tällä kertaa nopeammin kuin mitä Alfiella sen ollessa pentu :) Tuo on ihan tyypillinen ilme kun Aslan on tehnyt jotakin sellaista, että ihminen tiukentaa ääntään, Alfie lähinnä istuskeli leuka pystyssä ja tuijotteli uhmakkaasti silmiin! :D
VastaaPoistaOlli: juu, siis ikinä ei voi tuudittautua turvallisuudentunteeseen liian pitkäksi aikaa, mäyräkoira kyllä pitää huolen siitä ettei ihmisten valppaustaso laske koskaan liian alas ;)
Ellieli: mä olenkin ajatellut, että pitäisi laittaa Kongiin tuo Aslanin sapuska, että vähän hidastais tuota syömävauhtia. On se vähän hitaampaa kuin vielä pienempänä ;) Ylipäänsä kun ruokailutilanteet pyritään pitämään mahdollisimman rauhallisina, niin syöminenkin hidastuu, mutta heti jos Aslan joutuu mielestään odottamaan safkaa liian kauan, niin hotkii hirmuista vauhtia...
Marja-Leena: ei taidettaisi raaskia ajuriksi pientä, pelättäisiin että sille sattuu jotakin, vaikka olisikin jo aikuinen. Mutta rintaliiviajuri! :D Toistaiseksi Aslan saa verrytellä äänihuuliaan vain jahdatessaan Alphonsea :)