Nukkumajärjestelyt ja nuori uho

Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:

Koirissa on eroja. Naapurustossa asuu kuuliaisia pieniä koiria. Meillä ei asu yhtään pientä saati kuuliaista koiraa. Meillä asuu omapäisiä ja ylimitoitetulla riittävällä itsevarmuudella varustettuja koiria. Paitsi Aslan. Sillä menee homma helposti överiksi. Niin kuin pullistelu vieraille uroksille. Se haukkuu ja uhoaa ja sitten jos iso koira ottaa uteliaana ("Mikäs marsu se täällä huutaa?") askeleenkin sitä kohti, se juoksee oikopäätä ihmisen jalkojen taakse ja jatkaa huutamistaan sieltä. Minä tiedän paremmin. Ei pidä uhota jos ei kykene seisomaan sanojensa takana ja vastaamaan niistä.

En minäkään sille yhdelle maltankoiralle uhoa kun se on niin häijy. Keskityn noihin laikoihin, huskyihin ja sakemanneihin. Ja siihen yhteen isoon jässikkään jossa on ainakin dobberia ja rotikkaa. Mutta en ala sen maltankoiran kanssa vääntämään, johonkin se raja on vedettävä.

Olen lepotauolla, Aslan nukkuu sohvalla eli saan olla rauhassa lattiatasolla ja pohtia omia asioitani. Hetken hiljaisuus, sitä jokainen vanhempi koira arvostaa. Onneksi pienempi on vaipunut unilleen.

Otteita ihmisen päiväkirjasta:

Aslanilla on nyt se vaihe, että se opettelee lukemaan. Lukemistoksi kelpaavat ne paksuimmat kirjat. Sillä ei ole niin isoa merkitystä, että onko kirjassa irtokannet vai ei. Pääasia, että yläkulmasta saa hyvän otteen hampaillaan. Se ei ole kranttu kielenkään suhteen; ulkomaalainen ja suomalainen kirjallisuus on sille samassa asemassa. Veikkaan, että se valikoi ihan teoksen paksuuden perusteella lukemistonsa, koska vain kaikista jämerämpiä opuksia on luettu.

Aslan pitää myös lattioiden pesemisestä. Ihan turhanaikaista hifistelyä on käyttää mitään moppia kun kerran suussa on riittävän pitkä kieli jolla lipoa nurkat puhtaiksi. Muutaman kerran on meinannut keittiössä lentää silmälleen kun Aslan on kiillottanut lattian luistinradaksi ja siihen on mennyt askeltamaan villasukilla joissa tuota pitoa ei ihan kauheasti ole muutenkaan.

Aslan tykkää myös nukkua sängyssä. Muttei sängynpeiton päällä, jonka se aina pyrkii omatoimisesti poistamaan jos moisen loimen on joku sen peittojen päälle vetänyt. Se tarttuu tanakasti hampaillaan kiinni päiväpeiton toisesta yläkulmasta ja alkaa peruuttaa peitto suussaan. Sitten se sukeltaa nopeasti peiton alle ja pistää silmänsä tiukasti kiinni. Aivan kuin kukaan ei huomaisi, että se on mennyt nukkumaan.

Molemmat koirat viettävät nykyään yönsä ihmisten sängyssä. Sopu antaa sijaa ja kaikki nukkuvat hyvin. Aslan on yleensä käpertyneenä jomman kumman ihmisensä kylkeen kiinni ja Alphonse nukkuu joko tyynyjen takana seinää vasten tai sitten pää vuorotellen kummallakin tyynyllä. Joskus myös valitettavasti takapää. 

Ihan aluksi, kaksikiloisena, Aslan nukkui yönsä proosallisesti pesukorissa. Alphonsenkin mielestä pesukori oli aika hyvä päiväunipaikka, turhan ahdas vain, joten sen piti kaataa kori kyljelleen että kummatkin mahtuivat vierekkäin sinne ottamaan tirsoja.