Huomenta, lauantai

Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:

Viikonlopulle on, kuulemma, varattu kaikenlaista toimintaa. Minun on annettu ymmärtää, että pääsen myös tänään koirapuistoon riekkumaan ja juoksemaan. Mutta se ei tarkoita sitä, ettenkö pääsisi tavallisille lenkeilleni myös koska roti, kuri ja järjestys säilytetään lenkityksissä, päivästä toiseen, viikosta toiseen, kuukaudesta toiseen. Ihmiseni pitävät selkeistä rutiineista. Ehkä se auttaa heitä jäsentämään maailmaa helpommin, kuka tietää.

Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että asiat tapahtuvat tietyllä tavalla, suurinpiirtein samoihin aikoihin. Minäkin pidän siitä, että arki- ja vapaa-aika rullaavat eteenpäin ilman liiallisia säröjä, poikkeumia toki on, mutta niidenkin väleihin ihmiset ujuttavat minun tarpeeni. Voisi olla hankalaa olla koira ihmisten maailmassa, jos koskaan ei tietäisi mistä päin tuuli puhaltaa.

Otteita ihmisen päiväkirjasta:

Mikä on sellainen päivä, kun koko talo on hereillä jo 06:20? Vapaaehtoisesti. Ilman kiirettä (poikkeuksena koira, jolla oli armoton pissahätä ja kiire ulos. Oli ilmeisesti nakertanut aamun virkeinä tunteina puruluuta jostakin kätköstään ja käynyt juomassa liikaa vettä sen seurauksena). No lauantai, tietenkin.

Kun voisi nukkua, kääntää kylkeä, katsella unia vielä muutaman tunnin, ovatkin kaikki jo nousseet ylös. Kahvit on keitetty ja juotu, koira lähtenyt lenkilleen.

Hyvää huomenta, lauantai. Aurinko paistaa, on lämmintä, eikä oikeastaan haittaa vaikka onkin jo herännyt. Koko päivä vielä edessä.

Lenkeillä on aina aikaa järsiä oksia tai muuta saalismateriaalia mitä metsä ja tienposket ovat pullollaan.