Kasvattajalla treenaamassa ja päivystyskäynti...

Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:

Arvatkaa ketkä ovat kuvassa? Kyllä vaan, söpö Tuplavahinko, Kauhukaksikko, VelmuVeljespari, Eetu ja minä.

Otteita ihmisen päiväkirjasta:

Vietimme sunnuntaita pakkaamalla Alfien autoon ja ajamalla kasvattajalle (terveisiä ja kiitoksia!) hands-on näyttelytreenausta varten. Paikalla olivat koirien edustajista Eetu ja Alfie, ehtiväinen ja eläväinen kauhukaksikko, poikien emä Viola ja kauhukaksikon isosiskopuoli Sona.

Näyttelykonkarit näyttivät mallia ja junnut tekivät perässä. Pojat eivät olleet erityisen innostuneita pöytäseisottamisesta, enemmän olisivat kiinnostaneet painitreenit ja juoksuleikit. Keskittymiskyky on vielä osittain kirpun luokkaa, mutta hienosti jaksoivat!

Päivä oli aurinkoinen ja kaunis, maaseudun rauhassa tuuli humisi puissa ja pihapiirissä oli rauhallista. (Jos ei ottanut huomioon veljesten valitusvirttä joka kaikui kesäillassa. Pojat oli  nimittäin välillä pistetty ulkona aitaukseen ja sieltä kuului jatkuva "tulkaa päästämään meidät täältä pois"-kitinä. Erityisesti jos veljeksiä erehtyi vilkaisemaan, piippaus yltyi kuorolauluksi.)

Yleisesti ottaen veljesten hörhöily ja hötkyily oli samaa luokkaa kuin aina muulloinkin; ei ole epäilystäkään ketkä kaksi osaavat ottaa ilon irti jokaisesta tapaamisesta. Vedet juodaan samasta kupista ja aina yhtä aikaa, kylki kyljessä tohotetaan menemään ja heti jos toinen ottaa vähän rauhallisemmin yhden silmänräpäyksen ajan, toimii toinen koirakansankiihottajan roolissa.

Eetu treenaa pöydällä.

Alfien vuoro. (Noviiseilla etukulmaukset hakusessa...)

Väliaikaviihdettä tarjoavat mäyräkoiraveljekset...

...eikä touhulle ihan heti ole loppua näkyvissä.

Pakkotauko. Kesto n. 10 sekuntia.

Veljesten emä, Viola.

Veljesten isosiskopuoli, Sona.

ps. Alfiella viikonloppuna alkanut ripuli äityi niin pahaksi tänä iltapäivänä, että juotu vesikin tuli heti ulos. Kävimme päivystyksessä toteamassa, että oltiin taas oltu oikeilla jäljillä: vatsan limakalvo ärtynyt. Antibioottia niskaan piikkinä ja samaa tavaraa viikon kuurina, oksennuksen estolääkitys päälle ja mahahaavalääkitys aloitetaan uudestaan. Olin pakkojuottanut Alfieta (se ehkä vihaa minua hiukan tällä hetkellä) riittävästi, mutta illaksi pistettiin silti ihon alle nesteytys, kun viime tunteina kuitenkin neste oli tullut ulos molemmista päistä. 

Ruohon syömisestähän tämäkin ongelma taas tuli: ensin sitä syödään, että saataisiin elimistö putsattua, sitten se aiheuttaa oksentelua, joka saa vatsan ärtymään ja siihen ärtymiseen syödään lisää ruohoa että vatsa lakkaisi kipristelemästä. Melkoinen pattitilanne. Ja ei kun uusia pettymyksiä kohti...