Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:
Naisihminen on ollut kipakka ja ärsyttävä. Olen heittänyt hänelle vastapallon ja näyttänyt, että kyllä täällä muutkin osaavat. Tuo muttunaama osaa sitten olla joskus niin rasittava olento.
 |
| Mäyräkoira muinamiehinä. |
Otteita ihmisen päiväkirjasta:
Perheenjäsenistä, sekä kaksi- että nelijalkaisesta, riippumatta allekirjoittaneen pinna on ollut yhtä kireällä viime päivät kuin sen entisen pelimannin viulunkieli. Tiedättekö, kun jo aamusta tietää, että tänään mikään ei tule menemään edes puolittain niin sujuvasti kuin olisi voinut kuvitella? Ja kun nousee väärällä jalalla suu mutrussa jo aikaisin, on olemassa erittäin suuri todennäköisyys, ettei tunnelma juurikaan iltaa kohden parane, päinvastoin. Ja mitä tekee mäyräkoira? No tietenkin sen, minkä se parhaiten osaa: ratsastaa sujuvasti sillä energialatauksella jota ihminen projisoi ympärilleen ja venkoilee lenkeillä minkä ehtii.
Metsäreitit odottavat kuivumistaan, joten ollaan menty pyöräteitä pitkin ja kun kilometri toisensa jälkeen saa tuijottaa tienreunustoja kuin vihainen haukka bongatakseen jokaisen lasinsirun ja komentaakseen koiran pois takaisin asfaltille jossa kulkemisesta se ei pätkääkään pidä, on yleensä rentouttavat ulkoiluhetketkin yhtä hammasten kiristystä. Matkalla ollaan kohdattu yhtä kiukkuisia tuttuja koiranomistajia jotka valittavat samaa asiaa; jokainen odottaa, että milloin se lottovoitto napsahtaa omalle kohdalle ja koiran anturaan tunkeutuu lasinpala.
Mitä huonommalla tuulella ihminen käy, sitä enemmän mäyräkoira pistää jarruja lenkillä päälle. Raivostuttavaa, etten omaa niin valtavaa määrää mielenhallintaa, että kykenisin kääntämään negatiivisen positiiviseksi tai edes jollakin tapaa mitätöimään takaraivossa kivistävän ärsytyksen. Tiedän jo kokemuksesta, että kun lähden tyynenä ja rauhallisessa mielentilassa koiran kanssa ulos, se käyttäytyy kuin unelma. Työkalut ovat siis hallussa, mutta niiden käyttöohjeet häviksissä, hukkapiilossa, paikassa nimeltään jemma.
Anteeksi, mutta onko kukaan nähnyt minne olen laittanut mielenhallintani? Se on nyt ollut kadoksissa tässä muutaman päivän.
Totta puhut, mutta kun pääset muutamasta ärsyttävästä päivästä yli, sitten taas helpottaa. Mielenhallintasi on jossakin kiireen ja töiden sekamelskassa, mutta ei lopullisesti hukassa. Ja onneksi muutama kireä päivä ei pilaa koiraa millään tavalla. Kontrastia pitää ollakin, koirakin arvostaa taas sinun tyyneyttäsi, kun siihen pääset :)
VastaaPoistaSe on niin väärin, ettei ihminen voi olla ärsyyntynyt, menettämättä samalla osan koiran hallinnasta, johtajuudesta ja kaikesta opistusta - hetkeksi. Joskus lenkillä tuntuu, että pelkät ajatukseni saavat koiran käyttäytymään. Kuka jaksaa aina ajatella oikein!!!
Pentuna tuli useammin karjahdeltua Artulle, ja siitä se meni ihan lukkoon. Teki just päinvastoin tai jähmettyi odottamaan seuraavaa leijonaemon mylvintää... Vastaavasti olen kokeillut kuiskausta, joka toimii toisinaan loistavasti. Koira valpastuu ja silminnähden motivoituu kuuntelemaan.
Sitten on ne koiran omat ailahtelut. Heräät itse aamulla täynnä energiaa, päätät tehdä lenkin heti eikä tunnin päästä, lähdet koiran kanssa ulos ovesta ja huomaat, että energiasi (innostuksesi) on tarttunut karvajalkaan hiukan toivottua enemmän. Tyyni rauhallisuus, ettei jopa vetkuttelu ja samat rutiinit eteisessä rasittavat silloin, kun itse olisi valmis aloittamaan päivän reippaasti. Näin meillä, mutta rauhallisempi koira ei tietenkään yliaktivoidu niin vähästä.
Meillä metsäreitti odottaa vielä sulamista. Ossi-raukka oli jo vienyt mieheni aamulla metsään päin ja sitkeästi sinnitellyt sen pitkän lenkin. Oli ottanut kyllä kuulemma hyväkuntoisen miehenikin kunnolle kun sai kahlata pehmoisessa lumessa kuitenkin vielä polvia myöten.
VastaaPoistaJemma nimisestä piilosta on sitten äärimmäisen vaikeaa löytää ikinä mitään mutta kyllä se kohta löytyy se mielenhallinta:) Kurakelitkin loppuvat ihan pian. Terveisin Marja-Leena ja Ossi
Hei, mitä teille kuuluu?
VastaaPoistaOikein hyvää pääsiäistä Alfonsille ja hänen korkeutensa ihmisille :)
Terv. Mai ja Arttu
Mai: hiphei, tänne kuuluu lomailua, joten blogissa on ollut vähän hiljaista, mutta nyt täytyy taas ryhdistäytyä :) Iloista Pääsiäistä sinnekin =)
VastaaPoistaps. tuohon aikaisempaan kommenttiisi viitaten mielenhallinnasta: on se vaan kumma homma, että koirat vaistoavat niin nappiin ihmistensä tunnetilat, tosin toisenlaistakin kokemusta mulla; olen tuntenut koiria jotka eivät hetkahda suuntaan tai toiseen vaikka ihminen olisi millä tuulella tahansa. Ovat olleet sellaisia happy-go-lucky-tyyppejä nämä koirat; aina tyynen ja tasaisen iloisia :)
Mut joo, toimii se toisinkinpäin, kuten sanoit: itse on hyvällä fiiliksellä menossa ja toinen on noussut selvästi väärällä koivella pedistään aamulla. Siinä sitten yrität motivoida liikekannalle koiraa jota ei voisi vähempää kiinnostaa :D
Marja-Leena: täällä on ihanasti jo sulanut maasto; vielä on kuntopoluilla ja pururadoilla paikoitellen märkää ja sulavaa luntakin, mutta muuten tuntuu niin ihanalta kun aurinko paistaa ja kuivattaa teitä :)
ps. mielenhallintakin löytyi taas kun kyllästyin olemaan ärsyttävä ja ärsyyntynyt :D