Säikähdys

Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:

Iltaisin vahdin kotiani enemmän kuin tosissani, enkä ymmärrä miksi ihmiseni kieltävät minua haukkumasta kun ilmoitan epämääräisistä äänistä jotka kuulen. Eivätkö he ymmärrä että tehtäväni on suojella perhettä ulkopuoliselta uhalta? Että vahtiessani olen töissä? Joskus on todella väsyttävää, että taitojani kyseenalaistetaan tai suorastaan pyritään estämään minua käyttämästä niitä.

Eilen illalla annoin ääninäytteen joka hakee vertaistaan omassa repertuaarissani; se oli sekoitus vahtihaukkua, häipykää-tunkeilijat-metakkaa ja murinaa. Saattaa olla että naapuritkin kuulivat sen. Ihan seuraavassa talossakin asti.

 

Otteita ihmisen päiväkirjasta:

Tässä eräänä iltana makailin sängyssä koira kainalossani ja katselin digiboxilta tallennuksia. Talo oli hiljainen, kello siinä puoli kymmenen paikkeilla, olin sammuttanut valot ala- ja yläkerrasta, mies oli joutunut lähtemään takaisin töihin, poika oli elokuvissa ja vasta lähdössä kotiinpäin. Katselin televisiosta jotakin turhanaikaista ohjelmaa ja mietin itsekseni, että näitä ohjelman katsomiseen kulutettuja minuutteja ei millään saa takaisin, mutta että ne olisi voinut hyödyntää huomattavasti järkevämminkin. Koira tuhisi ja juoksi unissaan, seurailin huvittuneena miten se myös kovasti haisteli jotakin, kun kuulin kolinaa etuovelta ja pienensin television ääntä. Ulko-ovi avattiin ja sen jälkeen tuulikaapin ovi, koira säntäsi pystyyn ja päästi ilmoilleen haukun jolla pirukin olisi pysäytetty niille sijoilleen.

Huhuilin alakertaan ja totesin tyynnyttävästi koiralle jonkun miehistön jäsenistä saapuneen, mutta koira ei lopettanut haukkumistaan. Ovelta kuului matalaäänistä mutinaa ja sitten ovi kolahti uudestaan kiinni. Jäimme katselemaan toisiamme, minä ja koira ja ajattelin, että se, joka oli ovella käynyt oli jostain syystä mennyt saman tien takaisin. Jatkoin television katselemista, mutta minua vaivasi hieman ettei tulija ollut vastannut mitään. Kuka tahansa meistä kolmesta tuleekin ovesta, hän ilmoittaa heti tulostaan, vähintään sen takia, että koira lopettaisi haukkumisensa, erityisesti jos se on yläkerrassa nukkumassa eikä pääse sieltä ryntäämään ovelle katsomaan kuka sieltä on tulossa.

Otin koiran mukaani ja tulin alakertaan. Eikä alakerrassa tai etupihalla ollut ketään. Se oli vähintäänkin outoa, sillä olin kuvitellut löytäväni eteisestä jotain merkkiä siitä, että jompikumpi talon miehistä oli tullut. En ollut kuullut omiani, koira oli kuullut saman kuin minäkin, paitsi että sen reaktio ääniin oli ollut epätavallisen voimakas. Puolen tunnin kuluttua mieheni tuli kotiin ja heti hänen jälkeensä poikani. Kumpikaan heistä ei ollut käynyt ovella aikaisemmin, toinen oli istunut autossa matkalla kotiin ja toinen oli ollut työpaikallaan.

Kuka siis avasi oven ja kävi tuulikaapissa? Eikä ääni tullut naapurista, sen erottaa kyllä avataanko oma ulko-ovi vai jompikumpi seinänaapureiden ovista. Tälle on varmasti olemassa jokin looginen selitys, mutta juuri nyt en keksi mikä se olisi. Toivon, että se looginen selitys olisi kunnon vanhanaikainen kummittelu, eikä se toinen vaihtoehto, jossa joku tuntematon tunkeutuja on käynyt eteisessä. Vähemmästäkin on veri hyytynyt suonissa.