Ostoksia

Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:

Naisihminen on ostanut itselleen uudet kumisaappaat. Talossa asustaa nyt uusien saappaiden kuminhajusta huumaantunut koira. Olen saattanut muutamaan kertaan nuolla saappaiden päällispuolen kokonaan. Ja kun niissä on vielä varressa nyöritkin! Niitä vasta onkin kiva pitää suussaan. Aina kun ihminen on tullut käväisemään tuulikaapissa, saappaat ovat, kuin taikaiskusta, olleet siirrettyinä eri paikkaan. Anteeksi, en vain voi vastustaa. Haluan nukkua pää saappaan sisällä, kiitos.

Olen myös kuljettanut toisen saappaan olohuoneeseen. En ole tästä pahoillani, vaikka sainkin torut.

Otteita ihmisen päiväkirjasta:

Eilen tuli käytyä Hullujen Päivien rääppiäisillä eli pyörähdettyä Stockalla pari tuntia ennen liikkeen sulkeutumisaikaa katsastamassa mitä, mihin hintaan ja tarvitaanko? (Sinällään viimeinen kysymyksistä on retorinen, koska itselleenhän pystyy perustelemaan ostoksen kuin ostoksen, mutta kestävän kulutuksen henkistä mittaria apuna käyttäen kykenin vastustamaan niitä muutamia kiusauksia joita eteen tuli.)

Mukaan lähti mm. digitaalinen talousvaaka keittiöön, koska edellinen on arponut punnittavien tuotteiden määrät omavalintaisesti ja vailla mitään sen ihmeempää logiikkaa tai yleistä normia ja se ei, käsittääkseni, ole ollenkaan keittiövaakojen tehtävä.

Uudella vaa'alla punnittiin koiran iltaruuan paino. Hups. Eukanuban ruokapussin kyljessähän on ilmoitettu kerta-annoksen painomäärä suhteessa koiran elopainoon, kuten kaikissa muissakin ruokasäkeissä, tietenkin. Ja sen taulukon mukaan on yritetty asiassa edetä ettei tulisi pahoja yli- tai alilyöntejä. Hups x 2. Vanha, arpova vaaka on onnistunut huijaamaan ja nappulaa on kylvetty koiran kuppiin enemmän kuin suosituksissa on ehdotettu. Parhaimmillaan tuollaiset vaatimattomat n. 40 g enemmän/päivä. Ei kuulosta paljolta, mutta on se tosiasiassa kun kyseessä on nappula ja koira ei ole kokoa mastiffi vaan yhdeksänkiloinen mäyrisherra. Ilmeisesti kuitenkin liikunnan määrä on pysynyt hyvässä suhteessa nautitun ruuan määrään, koska ylipaino-ongelmaa koiralla ei todellakaan ole. Jos sitä olisi ruokittu punnitsemalla kelvollisella vaa'alla ruuat säntillisesti, se olisi saattanut nälissään syödä seinät.

Kuinkas ollakaan etsiydyimme Stockalla myös - kuin vahingossa - koirantarvikeosastolle. Oli ihan pakko ostaa kaupan viimeinen L-kokoinen musta Kong (vahvaleukaisille, koska kaikki karaistua terästä heikompi materiaali on mäyräkoiran leukaperien sisällä aina poikkeuksetta muuttunut atomeiksi). Koiran riemulla ei taaskaan ollut horisonttia näkyvissä kun se puuhasteli uuden lelunsa kanssa. Se olisi jaksanut tolskata Konginsa kanssa vaikka kuinka pitkään, eikä sitä näyttänyt haittaavan yhtään vaikka herkutkin oli jo kaiveltu ulos ja kumilelu oli tyhjä. Seuraavaksi pakastetaan sinne maustamatonta jugurttia ja banaanimössöä; yhdistelmä jolla ei voi mennä vikaan.

Hetkinen. Tämä uuni on tyhjä. Täyttäkää se.