Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:
Olen saanut lisää ponnistusvoimaa takajalkoihini, jotka eivät muistuta enää kanankoipia, kuten ihmiseni ovat joskus huvittuneesti todenneet. Reisissä on hyvät lihakset ja niillä pääsee, lähes olemattomalla vauhdinotolla, jo sängylle, joka on ollut aikaisemmin aivan liian korkea minulle. Ihmiset eivät ole pitäneet siitä, että hypin turhanaikaisesti ja ovat tehneet selväksi, että sänkyyn pääsee vain ja ainoastaan kutsusta ja nostamalla, ei oma-aloitteisesti eikä varsinkaan hyppäämällä. Tämä on nyt hankala sääntö, koska olen hyvin ihastunut kykyyni lentää ilmojen halki.
Olen myös välillä treenannut tasapainoa ihmiseni kanssa "nouse"-käskyn avulla, joka tarkoittaa sitä, että nousen takajaloilleni seisomaan. Tämä balanssin hakeminen pelkillä takakintuilla on osoittautunut visaikseksi tehtäväksi (olenko kenties hieman etupainotteinen, koska tämä on haasteellista minulle?), kunnes tänään keksin siihen ratkaisun. Naisihmiseni pyysi minua nousemaan olohuoneessa temppuhetken aikana ja minä peruutin pylvään kohdalle ja nousin sitä vasten, etutassut tuettuina. Siinähän olisi pysynyt vaikka kuinka pitkään. Ihmistä nauratti neuvokkuuteni, vaikkei hän kenties ollut aivan sitä tarkoittanutkaan. Lisäpisteitä ropisi kuitenkin apuvälineen oivallisesta käytöstä.
Otteita ihmisen päiväkirjasta:
Vaikken yleensä kovinkaan tarkasti seuraa blogin tilastoja, on kiva välillä vilkaista speksejä siitä, millä hakusanoilla tänne on löydetty. Voittopuolisesti eniten osumia on tullut blogin nimellä, sekä sanoilla "mäyräkoira alfie", "mäyräkoira", "sisäsiisteys", "impulssikoulutus", "mäyräkoiran kouluttaminen" jne. Henkilökohtainen suosikkini "karvainen takapuoli" on saanut yllättävän paljon osumia, ja minun on nyt pakko kertoa niille, jotka sinnikkäästi tällä haulla tänne yrittävät, että ainut karvainen takapuoli joka tästä blogista löytyy on hännän jatkeena. Täällä ei siis jatkossakaan tulla julkaisemaan kuvia muista takapuolista - karvallisista tai karvattomista - kuin koiran peräpäästä, eikä siitäkään itseisarvollisesti.
 |
| Jos joka päivä yritän sinnikkäästi verhoille nukkumaan, niin saattaahan olla, että ette enää yksinkertaisesti jaksa kieltää tätä iloa minulta, vai mitä? Miten niin "ei"? |
Voi arma mamma. Minä haluaisin nähdä vilaukselta sen ihmisen naaman joka käyttää hakua "karvainen takapuoli". Onko kenties mies vaiko nainen? Nyt en tiedä pitäisikö päästää kunnon röhönaurut vai itkeä tirauttaa tuon tuntemattoman puolesta. Kaunista perjantaita. Meillä auringossa jo toosi lämmintä. Ossikin halusi aamu-ulkoilun jälkeen köllötellä vähän aikaa terassilla. Terveisin M-L ja Ossi
VastaaPoistaMäyräkoira ei ole ensimmäisenä antamassa periksi. Se uskoo, että jonain päivänä ihminen ei enää jaksaa kieltää mukavaa toimintaa. Näin on valloitettu sohvat ja sängyt, seuraavaksi verhon liepeet?
VastaaPoistaAlfielle terveisiä, että pitää malttaa olla lentelemättä vaikka se varmasti hienoa onkin. ;)
VastaaPoistaMarja-Leena: jeps, on vissiin tullut mainittua tuo koiran peräpää liian usein täällä =) Kaunista viikonloppua sinnekin, täällä paistaa ihanasti aamuaurinko ja Alfie kanssa olisi halunnut jäädä etuoven edustalle makailemaan kun aurinko lämmittää just siihen :)
VastaaPoistaOlli: loputon on läppäkorvan kärsivällisyys ja pitkämielisyys mitä tulee sen päähänpinttymiin :) Ei voi kuin tahtomattaankin ihailla moista sinnikkyyttä. Harmi vaan, että yleensä nämä innostuksen kohteet menevät ristiin ihmisten intressien kanssa. Kas kummaa :)
Alma ja kumppanit: liito-oravaa leikkivä mäyräkoira on aina niin vilpittömän ihastunut uusista kyvyistään (yleensä ja monesti ne liittyvät juurikin hyppimiseen), että saa koko ajan olla silmä kovana vahtimassa ettei liikettä toisteta. On se jäärä, on se! :D