lauantai 2. huhtikuuta 2011

Säikähdys


Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:

Iltaisin vahdin kotiani enemmän kuin tosissani, enkä ymmärrä miksi ihmiseni kieltävät minua haukkumasta kun ilmoitan epämääräisistä äänistä jotka kuulen. Eivätkö he ymmärrä että tehtäväni on suojella perhettä ulkopuoliselta uhalta? Että vahtiessani olen töissä? Joskus on todella väsyttävää, että taitojani kyseenalaistetaan tai suorastaan pyritään estämään minua käyttämästä niitä.

Eilen illalla annoin ääninäytteen joka hakee vertaistaan omassa repertuaarissani; se oli sekoitus vahtihaukkua, häipykää-tunkeilijat-metakkaa ja murinaa. Saattaa olla että naapuritkin kuulivat sen. Ihan seuraavassa talossakin asti.

 
Otteita ihmisen päiväkirjasta:

Tässä eräänä iltana makailin sängyssä koira kainalossani ja katselin digiboxilta tallennuksia. Talo oli hiljainen, kello siinä puoli kymmenen paikkeilla, olin sammuttanut valot ala- ja yläkerrasta, mies oli joutunut lähtemään takaisin töihin, poika oli elokuvissa ja vasta lähdössä kotiinpäin. Katselin televisiosta jotakin turhanaikaista ohjelmaa ja mietin itsekseni, että näitä ohjelman katsomiseen kulutettuja minuutteja ei millään saa takaisin, mutta että ne olisi voinut hyödyntää huomattavasti järkevämminkin. Koira tuhisi ja juoksi unissaan, seurailin huvittuneena miten se myös kovasti haisteli jotakin, kun kuulin kolinaa etuovelta ja pienensin television ääntä. Ulko-ovi avattiin ja sen jälkeen tuulikaapin ovi, koira säntäsi pystyyn ja päästi ilmoilleen haukun jolla pirukin olisi pysäytetty niille sijoilleen.

Huhuilin alakertaan ja totesin tyynnyttävästi koiralle jonkun miehistön jäsenistä saapuneen, mutta koira ei lopettanut haukkumistaan. Ovelta kuului matalaäänistä mutinaa ja sitten ovi kolahti uudestaan kiinni. Jäimme katselemaan toisiamme, minä ja koira ja ajattelin, että se, joka oli ovella käynyt oli jostain syystä mennyt saman tien takaisin. Jatkoin television katselemista, mutta minua vaivasi hieman ettei tulija ollut vastannut mitään. Kuka tahansa meistä kolmesta tuleekin ovesta, hän ilmoittaa heti tulostaan, vähintään sen takia, että koira lopettaisi haukkumisensa, erityisesti jos se on yläkerrassa nukkumassa eikä pääse sieltä ryntäämään ovelle katsomaan kuka sieltä on tulossa.

Otin koiran mukaani ja tulin alakertaan. Eikä alakerrassa tai etupihalla ollut ketään. Se oli vähintäänkin outoa, sillä olin kuvitellut löytäväni eteisestä jotain merkkiä siitä, että jompikumpi talon miehistä oli tullut. En ollut kuullut omiani, koira oli kuullut saman kuin minäkin, paitsi että sen reaktio ääniin oli ollut epätavallisen voimakas. Puolen tunnin kuluttua mieheni tuli kotiin ja heti hänen jälkeensä poikani. Kumpikaan heistä ei ollut käynyt ovella aikaisemmin, toinen oli istunut autossa matkalla kotiin ja toinen oli ollut työpaikallaan.

Kuka siis avasi oven ja kävi tuulikaapissa? Eikä ääni tullut naapurista, sen erottaa kyllä avataanko oma ulko-ovi vai jompikumpi seinänaapureiden ovista. Tälle on varmasti olemassa jokin looginen selitys, mutta juuri nyt en keksi mikä se olisi. Toivon, että se looginen selitys olisi kunnon vanhanaikainen kummittelu, eikä se toinen vaihtoehto, jossa joku tuntematon tunkeutuja on käynyt eteisessä. Vähemmästäkin on veri hyytynyt suonissa. 


14 kommenttia:

  1. Huh hu, siellä on koettu selkäpiitä karmivia hetkiä. Onneksi mäyräkoiran vertahyytävä haukku on säikäyttänyt tulijan tiehensä (näin pitää ainakin sanoa mäyräkoiran egon takia ;) )
    Edelleen jaksaa ihmetyttää koiran mieletön kuulo. Pinja säntää ovelle isännän tullessa kotiin jo niin aikaisin, ettei minulla ole edes vielä tietoakaan rappukäytävässä kulkevan jonkun. Kaipa jokaisella ihmisellä on niin persoonallinen askellus, että koskaan koira ei mene ovelle väärää ihmistä vastaan, jos kyseessä onkin naapuriin menijä.

    VastaaPoista
  2. Jep, kyllä meni hieman kylmiä väreitä selkäpiitä pitkin kun tajusin ettei se kulkija ollut kumpikaan meidän miehistä. En oikeasti tiedä mitä se oli ja onko sille olemassa jokin järkeenkäypä selitys...
    Onneksi on kodinturvajoukkoina pieni ja urhea mäyräkoira, joka ei kyllä päästä vieraita tunkeutumaan sen kotiluolaan! :D

    Samaa ihmeellisen tarkkaa kuuloa olen kanssa kummastellut, lisäksi Alfie näppärästi ennakoi monesti miehen kotiintulon aloittamalla pasteeraamisen levottomana eteisessä, oven edessä n. 15 minuuttia ennen kuin ulko-ovi käy. Joskus se vaan menee makuulle eteisen lattialle ja tuijottaa ovelle ja ei mene kauaa ennen kuin mies tulee kotiin. Tähän täytyy erikseen mainita, että mies tulee aina vähän eri aikoihin kotiin, joten ei aina samalla kellonlöymällä todellakaan. Hämmästyttäviä otuksia nuo koirat :)

    VastaaPoista
  3. Hyi kamala :S Minä en pysty nykyisin edes nukkumaan, jos tulee sellainen olo ettei ulko-ovet ole lukossa. Ja koska olen tähän asti asunut maaseudun rauhassa, niin täällä "sivistyksen" keskellä meillä on kyllä aina ovet lukittuina.

    Pipsa on aloittanut myöskin vahtihaukut yöllä. Olen tähän asti ollut todella ylpeä siitä, ettei koira juurikaan suutaan turhaan avaa. Tosin, on kyllä ihan mukava tunne, kun koira suojelee perhettään. Lenkeillä kun haukkumista ei koskaan (ainakaan tähän mennessä) tapahdu, siellä koira luottaa minuun suojelijan virassa, mutta sitten yöllä kun emäntä makaa tajukankaalla, koira valvoo. Tietenkin yöhaukut ovat vähän ikäviä naapureiden kannalta, sillä meidänkin nakkimme omistaa melkoisen mahtavan äänen :D

    VastaaPoista
  4. Hui. Tuossa tilanteessa toivoisin, että olisi vähän isompi koira kuin mäyriäinen. Vaikka onhan sillä ison koiran haukku.

    Aikaisemmin Ossi kuuli kun mieheni auto tuli postilaatikolle (600 m taloltamme). Nykyään se reagoi vasta ihmisten tullessa sisään. Liekö iän mukanaan tuomaa kuulon heikentymistä tai mitä liene laiskistumista:)Olipa mukavaa, että tarkensit tuota vietti-sanaa kirjoituksessasi. Minä kun olen sellainen että luen asiat juuri kuin ne kirjoitetaan. Näinhän se on kun nopeasti kirjoittaa niin sitä kirjoittaa mitä itse ajattelee... Marja-Leena

    VastaaPoista
  5. Idatoi: meillä on kyllä aina ulko-ovi lukossa, joten senkin takia ihmetyttää tuo tuulikaappi vierailu...mietin kiivaasti, että olenko jättänyt sen lukitsematta, mutta kyllähän se aika automaattinen toiminto on, että sen pistää lukkoon jos se jostakin syytä on ollut auki, esim. roskien viennin aikana.

    Meilläkään ei lenkkihaukkuja ole, paitsi joskus kun näkee koiran ja komentaa sitä leikkimään kanssaan (siis mäyräkoirahan egollahan ei tunnetusti ole _mitään_ rajoja, joten tietenkin ja totta kai sitä pitää uudetkin tuttavuudet heti komentaa! :D) Yhden kerran on haukkunut vieraille ihmisille ulkona, ja se tapahtui tuossa pari päivää sitten kun selvästi rupesi matkimaan kääpiöpinserityttöä, joka on kaverinsa ja leikkivät siinä keskenään. Kääpiöpinseri haukkui ihmisille komentohaukkua ja näki ihan selvästi miten Alfien päässä syttyi lamppu! :D Onneksi ei ole uusinut sitä sen kerran jälkeen, ainakaan vielä.

    Yölliset vahtihaukut ovat kyllä vähän rasittavia, mutta täällä on onneksi suhteellisen hiljainen talo öisin, joten vartioitavaa ei ole niin paljoa ollut. Aamulenkin jälkeen kyllä sitten alkaa 'leiki mun kanssa'-haukku joka puolestaan on sitten äärimmäisen hermojariipivää.

    Se on varmasti tuo mahtava rintakehä joka nostaa sen äänen resonoimaan oikein mukavasti, muuta selitystä en keksi sille kovaääniselle ja kumealle haukulle joka noin pienestä kehosta irtoaa! :)


    Marja-Leena: Poikani sanoikin heti kun kuuli tuosta omituisesta tapauksesta, että "jaa, pitäsköhän meille ottaa sittenkin se dobermann tuon Alfien tueksi vartioimaan taloa!" :D Minä, tietenkin, innokkaana heittämään vettä myllyyn, että "ilman muuta, ilman muuta!" :D

    Jeps, mun pitäisi varmasti monestikin enemmän täsmentää ja selventää itseäni, varsinkin niissä asioissa joita saatetaan jutella joiden hyvien ystävien kesken ja asioista käytellään jotakin kummallisia termejä jotka eivät tietenkään sitten aukea muille ihan samalla tavalla. Sitä vaan kangistuu niin kaavoihinsa ;)

    Mäyriäisten on täysin turha leikkiä kuuroa, kun ihmiset kuitenkin tietävät että kyse on valikoivasta sellaisesta :)

    VastaaPoista
  6. Hienoa Alf, tuossa tilanteessa saa ja pitääkin puolustaa emäntää. Saisit mehevän luun ja pusun kuonolle, jos olisit lähempänä. Täysi kymppi tuo tuntemattoman karkoitus. Jos portaat alakertaan eivät olisi olleet esteenä, minkälaista jälkeä olisi syntynyt kävijän nilkkaan...

    Vaikka mäyräkoira on pieni, en usko että sen vahtihaukku jää tositilanteessa noteeraamatta. Dobermannin ääni pienessä paketissa. Kunnioitettavat puruvoimat silti, joten vaviskoon kaikki tunkeilijat. Ainakaan se sama henkilö ei tule uudelleen!

    (Emäntä, laita silti ovi lukkoon...)

    VastaaPoista
  7. Pelottava tarina, selkäpiitä karmii täälläkin. Ehkä ulko-ovi oli jäänyt painamatta lukkoon asti? Meillä ainakin täytyy painaa naksahdukseen asti ja sitten on vasta lukossa.

    Mäyräkoiran haukku on niin matala ja voimakas, että vaikuttaa yleensä isomman koiran haukkumiselta ja tämä voi helpostikin karkoittaa tunkeilijat kauemmas. Meille yritti yksi päivä joku kattoremonttiesittelijä ja kurkkasin oven raosta, että kukas se siellä ovikelloa pimputtelee. Olli haukkui kun mielipuoli eteisessä ja niin vaan esittelijä perääntyi kolmen metrin päähän ovesta. Annoin miehen olla siinä uskossa, että meillä on melkoinen peto kotona.

    VastaaPoista
  8. Ja lisäyksenä vielä edelliseen kommenttiin, että heräsin viime yönä kahdelta Ollin haukkumiseen. Kävin katsomassa olkkarin ikkunasta ulos, että mitäs oikein tapahtuu... naapurin rouva tuli poikansa kanssa käymään kotona (asuvat Etelä-Suomessa). Olli ei hauku tutuille autonäänille, mutta outo auto saa heti vahtivaistot hereille.

    VastaaPoista
  9. Kenellä on yleisavain?
    Maria, tästä saisi oivan novellin. Hmm...

    VastaaPoista
  10. Mai: kyllä, vahtimaan luotu mäyriäinen on aina valppaana kuin partiopoika! Alfsson on kiitettävän runsaalla vahtivietillä varustettu poika, ei ihan kauheasti jää huomaamatta ulkoa tulevat äänet ;) Tällä nimenomaisella kerralla se oli äärimmäisen hyvä juttu! :)

    Alf ottaa pusutukset stoalaisella tyyneydellä vastaan, kuten pusut yleensäkin ja kiittää kehuista =) Ja juu, ovi on visusti lukossa, tosin olen melkoisen varma että se silloinkin...

    Olli: Jep, tarkastan aina, että ovi varmasti loksahtaa lukkoon. Aina kaupungissa asuneena olen kyllä varovainen ja olen miettinytkin, että olisiko se voinut jäädä lukitsematta, mutta kovin epätodennäköiseltä tuntuu, erityisesti kun olin kahdestaan koiran kanssa kotona...

    Hehe, saattaapa olla ettei kattoremppailijatyyppi ihan äkkiä tule teille takaisin kun siellä on Olli vastassa mäyräkoirahaukkuineen! :D Kyllä niistä vaan iso ääni lähtee! :)

    Nettimartta: se, jolla yleisavain on, ei kyllä voinut tunkeilija olla, mutta tämä jää yhdeksi niistä selittämättömistä tarinoista joita tässä yhden mäyräkoiran ihmisen elämän aikana on tullut kerättyä mukaansa. Edelleen kyllä on mietityttänyt, kieltämättä, että mikähän/kukahan se oli. Ihan oli trillerin (tai novellin ) ainekset koossa ;)

    VastaaPoista
  11. No huh huh. Mäyräkoiran lisäksi suosittelen lämpimästi ainakin rauhallisia öitä varten hälytinjärjestelmää, jossa saa myös pelkät ovet hälytykseen. Se on minun rauhallisten öideni salaisuus täällä metsän keskellä, kun ukko on maailman äärissä:) Mäyräkoirasta ei ole nimittäin apua, kun se on siellä kodinhoitohuoneessa oven takana yöt... Ja siis turvallisuuden tunne on ennen kaikkea henkinen, kun tietää, että vaikka talo paukkuu ja kolisee, se on vain talo, missään ei ole ketään ylimääräistä:)

    VastaaPoista
  12. Anu: niinhän se on, että hälytinjärjestelmä olisi kyllä hyvä, ihan senkin takia, että silloin kun itse poissa, jossakin lomamatkalla, voisi lähetys mennä suoraan jollekin vartiointiliikkeelle.

    Meillä on kyllä täällä loistava taloyhtiö; tosi mukavia naapureita, joiden kanssa pidetään silmällä vähän toistenkin huusholleja kun porukkaa on lomailemassa. Sepä se tässä rivitaloasumisessa on mukavaa, että on luotettavaa porukkaa pihapiirissä :)

    VastaaPoista
  13. Tuo on ihan totta, sosiaalinen kontrolli on tosi tehokasta! Välillä myös hyvässä:)

    Meillä ei ole naapureita ja kuitenkin matkaa Hgin keskustaan on vain reilu 20km, joten ei ihan aidosti asuta keskellä ei mitään, vaikka tavallaan asutaankin:) Sekavaa. Mutta mä laitan hälyt aina päälle, kun lähden kotoota. En luota pelkkään Topiin:) Joka on siis nykyään yleensä jo vapaana kotona päivisin, kun olen poissa. Öisin se rupeaa vahtimaan, jos en laita sitä kodinhoitohuoneen oven taakse:) Siellä se on onneksi hipihiljaa.

    Yhtenä päivänä tulin kaupasta ja tajusin kyllä, että painoin jotain hälyttimen kaukosäätimen nappulaa, mutta kun hälytin ei inahtanutkaan, ajattelin, että ei se sit painunutkaan kunnolla. Meni noin 10sekuntia ja mun puhelin soi, vartiointiliikkeestä soitettiin, että vartija on tulossa, mikä tilanne. Olin painanut vartijakutsua eli sitä punaista hätänappulaa:) Totesinkin sedälle, että olen tosi pahoillani, että vaivasin, mutta hyvin iloinen, että he ovat noin nopeita ja että palvelu pelaa! Tämä tilanne tuli väistämättä mieleeni, kun luin tuon sun postauksen!

    Ehkä on onni, että teidän episodi taitaa jäädä ikuiseksi arvoitukseksi, koska sekään tilanne, että siellä eteisessä olisi seissyt joku, kun olisit mennyt alas, ei välttämättä olisi ollut miellyttävä...

    Mukavaa iltaa kaikesta huolimatta! Ja tilannehan alkaa olla 2-1 toisen koiran hyväksi? :)

    VastaaPoista
  14. Anu: kuinkahan monta kertaa, muuten, noita vahinkohälytyksiä tulee noille vartiointiliikkeille? :) Veikkaisin, että aika monta ja sama juttu hätänumeron kanssa. Jostakin luin joskus, että päivittäin saavat 112:seen lukuisi soittoja sillä tavalla, että puhelimesta ei kuulu kuin kahinaa ja askeleita kun kännykkä on soitellut itsekseen :)

    Mutta saitpa kuitenkin konkreettisesti testattua, että yhteys vartiointiliikkeeseen pelaa ja ovat ripeitä! :) Varmasti ihan helpottavaa tietää, että sieltä tullaan pikaisesti apuun, jos hätä on.

    Tilanne toisen koiran hyväksi näyttää kovasti 2-1 tilanteelta ;) Mä en ymmärrä mistä tällaiset krooniseksi muuttuvat pentukuumeilut tulevat =) Vähän on vielä rodun kanssa arpomista, kaksi mäyräkoiraa ja yksi dobberi olisivat mun mielestä niin hyvä kombo ;) Mut, ehdottomasti pitää olla ainakin se kaksi mäyräkoiraa, siitä en tingi! :D

    VastaaPoista