Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:
Ihmiseni ovat keskustelleet siitä, että koska kasvukauteni on nyt virallisesti ohi, lenkkien kanssa tartutaan tositoimeen. Ja näin on tapahtunut. Olen tehnyt uusia aluevaltauksia ja laajentanut reviiriäni koskettamaan isompia alueita. Toki nämä alueet on täytynyt tarkasti merkata, sekä juoksevalla että kiinteämmällä tavaralla. Minusta on ihan metkaa katsella kun ihmiseni jonglööraa kolmenkin kakkapussin kanssa muutamia kilometrejä ennen kuin seuraava roskis tulee kohdalle.
ps. ihminen käyttäytyi esimerkillisesti lenkin jälkeen: hän jakoi kanssani välipalan jossa oli maustamatonta jugurttia + ananasta sekä vispipuuroa (sain oman osani ilman maitoa, tosin). Näiden herkkujen takia minä olisin valmis tassuttelemaan vaikka kuinka pitkän lenkin! Tie mäyräkoiran myötämielisyyteen kävi taas suun kautta.
Otteita ihmisen päiväkirjasta:
Kaikki on lähtenyt impulssikoulutuksesta, kaikki opit ja käskyt, koska tärkeimmät käskyt 'seis' (tai sen lepsumpi muoto: 'odota'), 'ei' (tai sen lepsumpi muoto: 'älä') ja 'jätä' ( jolla ei itse asiassa ole löysempää komentomuotoa, mutta sitä hieman sivuavat leikeissä käytetty 'anna' ja tositoimissa käytetty 'irti') ovat niitä, jotka pitävät sisällään impulssien hallintaan tähtäävää harjoittelua.
Tässä vaiheessa, kun koira on muutamaa tuntia vaille 11 kuukautta vanha, se kykenee hallitsemaan viettejään jo suhteellisen hyvin, ainakin silloin kun näköpiirissä ei ole toinen koira. Silloin kuuloelimet eli läpät käännetään automaattisesti off-asentoon, eikä se luppiaan lotkauta vielä hyvään aikaan senkään jälkeen kun toinen koira on jo kadonnut taivaanrannan taakse.
Vielä pari kuukautta sitten sitä olisi joutunut jahtaamaan ympäri taloa kun se sai napattua sukan tai muun yhtä ihanan ja verrattavissa olevan saaliin itselleen, mutta nykyään se pudottaa aarteensa suusta jo siinä vaiheessa kun sitä komentaa. Joskus riittää sormen heristyskin tai sormien napsauttaminen.
Eilen se oli päässyt livahtamaan alakerran vessaan joka ehdottomasti kuuluu kategoriaan "paikkoja joissa haluaisin oleskella ja joissa en missään nimessä saa viettää aikaani". Tulin katsomaan mitä se puuhasi ja lattimopin houkuttelevan mikrokuituliinanhan se oli tietenkin sieltä napannut. Nostin sormeni varoittavasti ilmaan ja se jätti saaliinsa niille sijoilleen, käveli tuhahdellen tiehensä ja loi vielä myrkyllisen katseen selkänsä yli silmiini. Impulssikoulutus siis on edennyt, mutta ei ilman mielenilmauksia ja dramaattisia eleiden ja ilmeiden alleviivausta. Jos jonkun koiran ilme sanoo "voi että olet tyhmä ja tylsä", niin se on kyllä tämä koira.
Tämän blogin takiako kuppiini ilmestyy välillä granaattiomenamehua tai ananasta, muka välipala ja makupala, pah!
VastaaPoistaSulla lenkit vaan pitenee. Minua pelottaa ajoittain lenkkien lyheneminen ja / tai lenkkimaaston vetistyminen. Lumi pakenee luotani ihan silmissä. Kohta ei ole paikkaa, mihin jalkaa nostaa! Talvella on kulkemamme pyörätien reunassa yhtenäinen pisuaari-seinämä, johon voi aina halutessaan tehdä merkintöjä. Mutta kevät ja syksy ovat kurjaa aikaa. Maa on märkää, pisulumet ovat poissa eikä vielä ole ruohoja tai lehteviä pensaita. Kurjaa.
Voisitko Alf kirjoittaa ennemmin mahapullista, paistetusta lohesta, jauhelihasta ja sen sellaisesta. Emäntäni viettää niin paljon aikaa lukemalla blogiasi, että nuo puheet jugurtista ja hedelmistä saavat minut levottomaksi. Vaikka yrittäisin näytellä olevani niille allerginen, pelkään että hän ei usko. Ei kuulemma voi kutista, jos ei ole edes maistanut...
Terv. Archie
PS: minä vasta aloittelen sukkien käsittelyä. Nuorempana en koskaan uskaltanut, se kiellettiin pöydästä kerjäämisen ja sänkyyn hyppäämisen kanssa samalla voimalla. Nyt on kuri höltynyt, ja päätin kokeilla miltä sukka maistuu. Ei hassumpaa ;)
Yritin kommentoida tänään jo aikaisemmin mutta netti päätti toisin. Alfie on juuri siinä iässä jossa Ossikin oli tottelevaisimmillaan. Tuossa iässä pystyin pitämään Ossia irti ja jopa laskemaan ulos itsenäisesti juoksemaan aamuisin. Tuolloin lähimpään naapuriimme oli toista kilometriä ja Ossi pysyi lähes pihamme tuntumassa. Sitten nousi urostahto ja metsästysvietti ja sen jälkeen onkin panta pysynyt kaulassa ja naru perässä. Vertaan aina muiden kehitysvaiheita Ossiin koska se on ainoa mäykky jonka olen omistanut. Nuorena minulla oli Saksan paimenkoiria kaksi kappaletta. Hienoa, että Alfie on ainakin tällä hetkellä hyvin tottelevaisen tuntuinen koira. Yhdestä asiasta Maria olen kanssasi totaalisen eri mieltä. Jos koira niin sanotusti hallitsee viettejään, se on menettänyt viettinsä. Jotenkin olen sitä mieltä, että mikään eläin ei niin sanotusti hallitse viettejään. Ne ovat siellä selkäytimessä. Jalostuksella ehkä voidaan koirissa puuttua joihinkin, kuten metsästysviettiin ja joko heikentää sitä tai koettaa vahvistaa sitä. Ossilla on erittäin vahva metsästysvietti ja siitä pitikin alun perin tulla metsästyskoira mutta sitten tyttömme vaatimuksesta ei tullutkaan.
VastaaPoistaKoirathan aina tekevät sitä mitä "ei pitäisi". Ainakin mäykyt:). Terveisin Ossi ja M-L
Hyvä Archie, muakin hirvittää lumien sulaminen! Hankihyppelyni vaarantuu huomattavasti jos niitä hankia ei kohta enää ole. Vielä eivät ole lakaisseet kaikkia asfaltteja puhtaiksi hiekasta ja se ei tunnu aina niin kivalta tassujen alla ja täällä kun ei mihinkään pääse jolkottelematta pyöräteitä pitkin...ihmisteni kanssa odotellaan kovasti, että nuo typerät hiihtoladut sulaisivat pois kuntopoluilta ja pääsisimme niille juoksentelemaan! Metsässä hanki on ollut kovaa ja kantavaa, siellä on tosi kiva juosta, mutta sinne ei pääse ellei joudu märälle pyörätielle ja minä vihaan kaikkea märkää! Jumittelen ja jarruttelen, kunnes päästään kunnon maastoon, ja sen jälkeen jaksan kyllä niillä asfalttipinnoillakin kulkea kun saan ensin päästellä vähän höyryjä :)
VastaaPoistaSiis joo, mulle kelpaa kanssa jauheliha ja lohi, oikein mainiosti, mutta naisihmiseni sanoo välillä, että musta saisi mainion ovo-lakto-vegetaristikoiran, koska yhtä paljon maistuu viilit ja muut hapanmaitotuotteet ja erityisesti kaikki happamat marjat ;) Naisihmistä vähän harmittaa ettei tuota viljaa voi kauheasti tarjoilla (keitellä puuroja) kun maha menee löysälle ja sitten hanuri alkaa taas haista. Ja jos hanuri haisee, ei oteta sänkyyn iltanokosille. Ei hyvä.
Sukat! Ah, tästä aiheesta voisin puhua loputtomiin! Mutta mites kengät? Niitä en ole maistanut hampailla (nuollut olen, tosin), mä nimittäin vietän nykyään aika paljon aikaa tuulikaapissa, nukkumalla kaapin alla olevassa kolossa, pää tungettuna syvälle kenkiin. Siinä olen sopivasti hollilla kun lähdetään lenkille :)
Mun naisihminen käy kanssa aina tarkasti lukemassa sun kuulumiset ja ottaa sieltä kaikenlaista vinkkiä mukaansa =) Tänäkin aamuna se varmasti surffaa kaikki blogit läpi kun menin ja herätin sen aika aikasin...tai siis en herättänyt varsinaisesti, mutta annoin ymmärtää raapimalla porttia, että olisi ihan kiva jos voisin päästä käymään pikapissalla kun tuli yöllä vedeltyä hieman tuota vettä. Nousi se, mutta valitti, että kello on vasta viisi. No joo, mä kuitenkin pidin eilen välipäivän pitkistä lenkeistä ja nukuin ihan koko päivän ja illan, joten tuota virtaa on sitten jäänyt vähän varastoon :)
Marja-Leena: ensiksi pitää varmasti selventää tuota käyttämääni termiä 'vietti' kun kirjoitan impulssikontrollista. Tässä ei tarkoiteta missään nimessä koiran metsästysviettiä (tai jotakin muuta olemassaolevaa koiran perusviettiä jonka määrittelee sen rotu, esim. paimenkoirien paimennusvietti), vaan nimenomaan kykyä hallita omaa impulsiivisuuttaan: olla menemättä silloin kun se ei ole sallittua tai olla ottamatta jotakin tavaraa/ruokaa/esinettä silloin kun se ei ole luvallista.
VastaaPoistaMäyräkoirahan näkee kaiken liikkuvan periaatteessa saaliina jonka perään olisi kiva rynnätä. Kun Alfie oli pienempi se tykkäsi kovasti jahdata kaikkia juoksevia ihmisiä, pyöräilijöitä, autoja jne. Sille alettiin opettaa impulssikontrollia ettei kaiken perään yksinkertaisesti voi rynnätä ja nykyään sille riittää kun murahdan 'jätä', jos se haluaa rynnistää ohijuoksevan ihmisen kintereille kun ollaan lenkillä.
Impulssikoulutus on rodusta riippumatonta, arkipäivää huomattavasti helpottavaa koulutusta, johon meillä kaikki perustuu. Sen pitää odottaa lupaa saada tehdä tiettyjä asioita ja tämä on osoittautunut kullanarvoiseiksi esim. just lenkeillä kun viimeksi eilen taas kokeili, että miltä tuntuu napata pari purkkaa suuhunsa maasta, xylitoli kun on myrkyllistä koiralle. Ärähdin sille 'jätä' ja se pudotti heti purkat suustaan ja väisti seuraavat maassa olevat kiltisti. Alfien kanssa on tosiaan tehty tämän asian kanssa töitä, koska se käyttää ihan koko ajan kuonoaan ulkoillessaan ja nappaa suuhunsa milloin mitäkin.
Joten, sitä tarkoitan vieteillä ja niiden hallitsemisella. Muutenhan sen kanssa aletaan nyt tosissaan harjoitella verijälkeä kun lumet lähtevät ja sitten mietitään myös muita sellaisia harjoitusmuotoja joissa se pääsisi treenaamaan luontaisia vaistojaan. Ja ei, en mäkään usko, että koiralta voi kitkeä sen perusviettejä ikinä pois päältä, (ja miksi pitäisi edes yrittää), koska siihenhän on alunperin pohjautunut niiden jalostus, metsästyskoira on aina metsästyskoira...eroja toki löytyy niidenkin kiinnostuksen kohteista, esim. Alfieta ei voisi vähempää rusakot/jänikset kiinnostaa ja mä tiedän mäykkyjä joille nämä pitkäkorvat taas ovat henki ja elämä :)
Alfie on hyvin itsepäinen koira. Hyyyyvin itsepäinen ja ovela. Se keksii kaikenlaisia keinoja kiertää kiellettyjä asioita ja koulutus on jokapäiväistä hommaa. Hetkeksikään ei voi herpaantua ja antaa periksi, muuten se kyllä näkee tämän syntyneen porsaanreiän ja hyödyntää sitä! :D Valtavasti ollaan edistytty siitä kun se oli ihan pieni, hienosti on poika kasvanut ja oppinut asioita, mutta se tarvitsee joka päivä jotakin aivopähkinää jonka kanssa puuhastella, muuten se turhautuu. Siinäkin impulssikoulutus on ollut hyödyksi; kun sille opetetaan uusia temppuja, se joutuu käyttämään päätään tosissaan ja miettimään mitä siltä halutaan :)
Toivottavasti tämä selvensi vähän sitä mitä tarkoitin. Pitäisi varmasti vähän selkeämmin pyrkiä ilmaisemaan itseään, monesti kun tulee naputeltua nuo postaukset suhteellisen nopeasti ja yhdeltä istumalta ja sitten painettua 'lähetä' nappulaa ;) Jälkeenpäin sitten saattaa huomata, että teksti on täynnä typoja ja asia on esitetty jokseenkin epämääräisesti :/