Rakkautta ja Anarkiaa esittää: Ruokavaras ja Lattiallepissaaja

Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:

Protestoin koko viikonlopun. Pissasin lattialle muutamaan otteeseen, käyttäydyin niskuroivasti lenkeillä ja varastin ruokaa. Ihmisten huumorintaju oli koetuksella, eikä yhteentörmäyksiltä egojen kanssa voitu mitenkään välttyä. Olin valinnut väärän tavan kampanjoida mäyräkoirien maailmanvalloituksen puolesta ja tajusin sen viikonlopun aikana. Murjotin.

Otteita ihmisen päiväkirjasta:

Mäyräkoira ei ole koskaan aikaisemmin käynyt omatoimisesti kaapissa olevalla ruokapussillaan, joten oli vain ajan kysymys koska tämäkin piti tulla koettua. Ja tulihan se. Tuulikaapista kuului epämääräistä rapinaa, tiedättekö sellaista josta ajattelee, että 'nyt kuuluu jotakin mitä ei pitäisi kuulua'. Ja siellähän se ruokavaras lipoi huuliaan, kaapinovi oli auki ja se livahti tiehensä kun näki ihmiset. Oli ilmeisesti päättänyt, että iltaruualla tarjottu ape ei ollut riittävää, joten kävi sitten hakemassa itse vähän täydennystä. Loppuillan se pasteerasi pötsi pullottavana ja asettui tyytyväisenä nukkumaan sen viereen. Ei se ollut onneksi ehtinyt kauheasti nautiskella einestä, mutta riittävästi kuitenkin, että vatsa oli kokeillessa täynnä; huomattavasti enemmän kuin normaalin, sallitun, ruokakerran jälkeen. Sunnuntain se sitten saikin viettää pitkälti edellisiltana keräämänsä vararavinnon turvin ja ruokamäärät pidettiin pieninä.

Kuukausia täysin sisäsiistinä olleen koiran protestipissoja löytyi myös olohuoneesta muutamaan otteeseen. Ja se syy tähän kaikkeen? Tiukentunut kotikuri: poistaminen keittiöstä ruokailun ajaksi haahuilemasta ihmisten jaloissa (vaikkei koira sinällään mitään ruokarukoilua harrastakaan, mutta häälymistä ja väijymistä lähietäisyydellä kylläkin), lällyttämisen huomattava vähentäminen ja yleisesti ottaen tiukemmat otteet kaikenlaisessa kurittomuudessa. Lenkeillä niskurointi johti myös lenkin lopahtamiseen ja kotiinpaluuseen. Tästä kaikesta koira on ilmaissut vastalauseensa nestemäisessä muodossa ja niin rasittavaa kuin se onkin, ajattelen itsekseni, että tämäkin vaihe menee kyllä ohi. Tuossa iässä takapakkia väistämättä saattaa muutenkin tulla kun itsepäinen muuli pyrkii tekemään asiat omalla tavallaan, se ei vain ole vielä tiedostanut sitä valitettavaa tosiasiaa, että sillä on vastassaan itsepäisten ihmismuulien enemmistö ja auttamatta se äänissä häviää.

 

Ja ne ihmisen aseet niskurointia vastaan: liikuntaa, tiukemmat rajat ja normaali annos rakkautta, mutta ei ylimääräistä lepertelyä ja hempeilyä. Ah, tätä mielenlujuuden määrää ja sen jatkuvaa koettelua: vaikeaa vastustaa sen pientä, karvaista naamaa ja olla pussaamatta sitä aina ohimennessään!