Kukkopoika

Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:

Olen viime aikoina pyrkinyt muuttamaan talouden valtarakenteita. Tähän ei ole suhtauduttu suopealla silmällä katsoen tai avoimella mielellä sitä mahdollistaen. Elkeeni ovat saaneet vastaansa jäätävän muurin jonka läpäiseminen on osoittautunut hankalaksi. Olen omaa asemaani korostaakseni pistänyt pystyyn haukkurallin, (yhdistelmä haukkumista ja alakerrassa juoksua. Ihminen ei pidä tästä kyseisestä kuviosta.) jota olen tehostanut leikitysyrityksillä ja suoraviivaisella komentelulla. Olen täysin vakuuttunut, että jokin henkinen osa ihmistä on mäyräkoiraa, sillä niin itsepäisesti hän on suhtautunut vaikuttamismahdollisuuteni tyrehdyttämiseen ja tukahduttamiseen, että mistään muusta ei yksinkertaisesti voi olla kyse. Jään seuraamaan tilannetta ja koetan päästä niskan päälle muilla tavoin, esim. heittäytymällä suloiseksi ja hellittäväksi. Tämä onnistunee paremmin, ihminen on sille niin perso.

Kuvanottohetkellä minulla ei välttämättä ole hyvät mielessä.

Otteita ihmisen päiväkirjasta:

Kotona asustaa entinen mäyräkoira, nykyinen kukkopoika, joka pyrkii sanelemaan marssijärjestystä uusiksi kommentoimalla jokaiseen asiaan haukkumalla. Kukkopojalta on otettu luuloja pois vastakomennuksella, mutta se ei tehoa. Ainoa mikä tehoaa on ignooraaminen, kestää vain aikansa ennen kuin pörhistelevä teini huomaa, ettei kukaan välitä sen komentohaukuista. Ja ihmisen korvat ovat lujilla, mutta tämä on havaittu parhaaksi malliksi saada haukkuminen loppumaan edes järjellisen ajan sisällä.

Ulkoillessaan se on vielä suhteellisen nöyrää, vaikkakin innokasta poikaa, mutta kun ulko-ovi painuu sen selän takana kiinni, se olettaa, että viihdytystä on luvassa vuorokaudenajasta riippumatta ja sen kanssa aloitetaan leikkiminen heti kun tassut koskettavat eteisen lattiaa. Tämä luulo on väärä, kukkopojalla vain kestää asian hyväksymisen kanssa suhteellisen kauan. Komentohaukut ajoittuvat aina lenkinjälkeiseen aikaan, ei koskaan sitä ennen tai väliaikoihin, joten syy-seuraussuhteen toteaminen on helppoa. Lenkin kestolla tai raskaudella ei ole asian kanssa mitään tekemistä. Erityisen kiusalliseksi tekee viikonloppuaamuna n. klo 7:30 alkava komentohaukku.

Uhmakas mäyräkoirapoika hakee puruluunsa, ärisee ja murisee sen kanssa, tönii sitä ihmistä kohti ja vetäytyy haukkuen kauemmas. Kun sen jättää täysin huomioitta, se tulee tökkimään kuonollaan kättä ja kärttää seuraa. Kun tämäkään ei tuota sen toivomaa tulosta, se nappaa puruluunsa suuhun ja juoksee päättömästi ympäri taloa toivoen ihmisen seuraavan sitä jahtausleikkiin. Kun sen kaikki määräämisvalta on napattu siltä pois, se vetäytyy loukkaantuneena pureskelemaan luutaan ja murahtelee itsekseen, toisinaan se intoutuu aloittamaan haukkurallinsa alusta. Toistojen määrä riippuu täysin siitä miltä suunnalta tuuli puhaltaa. Välillä vaatii tarkkaa silmää ja reaktionopeutta vastata sen leikkiyrityksiin silloin kun ne eivät ole vaatimuksia vaan kutsuja. Hännän asento kertoo paljon, samoin sen katse. Silloin kun se ei ole komentavalla tuulella, sen kanssa leikitään, mutta heti jos se asettuu häntä pystyssä, jalat harallaan ja kaula pitkänä paikoilleen tarkoituksenaan käskeä ihmistä leikkimään, homma tyrehtyy jo ennen kuin ehtii edes alkaa.

Ihmisen viesti sille on selvä: pyydä nätisti ja saat huomiota, komenna ja et saa mitään. Ja se tietää kyllä varsin hyvin eron näiden kahden asian välillä. Siltä ei pyritä ottamaan pois sen oikeutta vuorovaikutukseen, mutta komenteluun kylläkin. Nyt mennään siis ailahtelevan teinin kanssa sormi hienosäätönappulalla ja pyritään iskostamaan sen itsepäiseen kalloon oppeja elämää varten. Sivutuotteena on oman pinnan kasvaminen.

Viihdyn myös haasteellisimmissa asennoissa.