Prisma-dokumentti koiran sielunelmästä

Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:

Olen nyt siirtynyt kokonaan aikuisten ruokaan. Tästä innostuneena olen ruvennut myös haukkumaan kun ruokakipponi otetaan esille. Ihminen on pistänyt ruokakaapin oven kiinni aina kun olen avannut suuni ja antanut minun ymmärtää, ettei tipu eikä lirise ennen kuin lopetan komentamisen. Parina aamuna ja iltana olen tätä uutta lähestymistapaa kokeillut, mutta ruokakaappi on pysynyt säpissä kunnes olen rauhoittunut. Ilmeisestikään ruuan kanssa ei todellakaan parane leikkiä ettei se jää kaappiin.

Otteita ihmisen päiväkirjasta:

En tiedä katsoiko kukaan muu viime maanantaina Prisma-dokkaria koirien sielunelämästä, mutta meidän vajaamiehitys katsoi, tarkoittaen miestäni ja itseäni. Paljon mielenkiintoista faktaa koirista, joka pisti ohjelman jälkeen miettimään tuota ihmisen ja koiran suhdetta, sen kehitystä ja jalostumista sellaiseksi mikä se tänä päivänä on.

On selvää, että vuosituhansien ajan sudesta erkaantunut koira on kulkenut eri suuntaan kuin kantaisänsä. Olen aina jokseenkin hiljaisesti protestoitunut sitä, että koiraa ja sutta on mm. laumadynamiikan suhteen pidetty samalla viivalla ja verrattu yksioikoisesti keskenään. Mielestäni on täysin päivänselvää, että alkukantaisen ja jalostuneen muodon vertaaminen ei voi olla yksi-yhteen-yhtälöittämistä, vaan muuttujat on otettava huomioon. Kyseessähän on puhtaasti ns. "nature versus nurture" eli biologinen perimä vastaan kasvuympäristö-dilemma, josta debatointia voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään. Biologia eli perimä tarjoaa oman osansa ja kasvuympäristö loput; kumpaankin sisältyy x-määrä muuttujia, jotka sanelevat sen, minkälainen pennusta kasvaa. Vaikka esim. pentu olisi suvusta, joka on näyttö- ja käyttölinjainen, mitään taetta sen menestymisestä kummassakaan ei voida taata; x-määrä muuttujia pitää siitä huolen.

Tähän asti on, mielestäni jokseenkin vähättelevästi, korostettu sitä, että koiran erottaa sudesta se, että koira leikkii vielä täysikasvuisenakin, jota susi puolestaan ei tee. Joten se on ikään kuin jäänyt pennun asteelle suteen verrattuna. Dokumentti kumosi vähäeleisesti tämän väittämän pohjaten siihen yksinkertaiseen totuuteen, että koiran sosiaaliset taidot ovat kehittyneet ihmisen kanssa kommunikoidessaan pitkälti ylin suden vastaavia kykyjä. Koira kykenee vuorovaikutussuhteeseen ihmisen kanssa johon sen esi-isä ei kykene. Ja kysehän ei ole luontaisesta vaistosta, vaan ominaisuudesta joka on kehittynyt ja muokkautunut aikojen saatossa. Dokumentissa esitettyjen väitteiden valossa olisi mielenkiintoista tutkia alfa-teoriaa uudessa valossa, sen sijaan että se automaattisesti lainattaisiin susien vastaavasta koiramaailmaan. Alfa-teoriahan on perustunut pitkälti siihen, että on tutkittu kesysusia, eikä vapaana eläviä.

Koirien käytös ja käyttäytyminen*** poikkeaa monessa suhteessa merkittävästi kantaisästään jo pelkästään siitä syystä, että koiran lauma koostuu ihmisistä. Dokumentissa esitettiin koirien eri tyylejä keskustella ihmisen kanssa antamalla ääninäytteitä niiden haukkumistavoista ihmisen tunnistettavaksi. Kommunikaatio ei rajoitu ainoastaan siihen, että koira lukee ihmisen eleitä ja ilmeitä vaan myös pyrkii vuoropuheluun. Se on herkkä vastaanottamaan signaaleja joita sen ihminen lähettää ja sillä on tarve tulla ymmärretyksi; tie on kaksisuuntainen.

Kaiken kaikkiaan mielenkiintoinen ohjelma, enkä voi olla mainitsematta huimaa bordercollieta, joka tunnisti monta sataa eri sanaa ja kykeni käsittelemään alkeellisia abstrakteja kokonaisuuksia. Koiralle näytettiin kuvia esineistä ja näiden kaksiulotteisten kuvien perusteella se kävi noutamassa viereisestä huoneesta niitä vastaavat esineet.

Koira oppii, vahingossa ja tarkoittamatta, paljon enemmän sanoja kuin mitä ihan heti uskoisi. Mielessäni listasin sanoja joiden merkityksen meidän oma kotoinen sudenjatkeemme ymmärtää ja lista oli mielenkiintoinen. Ohjelman bordercolliesta vaikuttuneena testasin pikaisesti kuinka hyvin Alfie on oppinut tunnistamaan jokapäiväisiä, arkisia sanoja joita sille ei ole erikseen opetettu, pyytämällä sitä näyttämään ovi, rappuset, yläkerta, kaappi, vessa, jne.jne.

Siinä vaiheessa kun sanoin "näytä tassu", se kääntyi tuijottamaan vuoronperään etutassujaan hämmentyneenä ja näytti aivan siltä, että se mietti kiivaasti, että "kumpaakohan näistä se nyt mahtaa tarkoittaa". Hymyilytti. Mutta vaikka kaksiulotteisten kuvien tulkintaan on tästä vielä valovuosien matka, on tämäkin tehtävä hyvää aivojumppaa koiralle, koska se joutuu pinnistelemään sanojen kanssa muistaakseen mikä on mitäkin.

*** en käytä sanoja 'käytös' ja 'käyttäytyminen' synonyymeina keskenään, koska mielestäni kyseessä on nyanssiero termeistä puhuttaessa. Se, miten miellän käytöksen, tässä yhteydessä, on koiran luontainen, vaistomainen tapa reagoida ulkoisiin ärsykkeisiin kun taas puolestaan käyttäyminen on vastaavasti opittu tapa, eli koulutuksen tuloksena syntynyt. Mutta tämä tuskin on mikään yleispätevä tapa käsitellä ko. sanoja, ainoastaan oma tulkintani niistä siinä merkityksessä joissa termejä käytän tässä kontekstissa.