Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:
Näyttelin eilen pääosaa itseohjaamassani draamassa "Rukoileva koira ei saa tuoremehua", jonka käsikirjoituksen olin laatinut huolella. Tästäkään huolimatta ihmiseni eivät heltyneet kaatamaan kuppiini himoitsemaani juomaa, vaikka ensi-iltaesitykseni saikin aikaan huvittuneisuutta katsojissaan. Seuraavaa kertaa varten olen varannut kerjäläisoopperan kantaesityksen jossa panostan erityisesti tunneilmaisupuoleen. Roolitan pääosan tälläkin kertaa itselläni.
Otteita ihmisen päiväkirjasta:
Mäyräkoira, tuo oman elämänsä dramaturgi, on taas tehnyt lisäyksiä käsikirjoitukseensa, jonka mukaan se toteuttaa itseään. Eilen nähtiin voimakkaasti tulkittua kärsimystä ja loukkaantumista iltamyöhään sängyllä, jossa tuo pitkäkarvainen sänkysaukko makaili ihmistensä välissä ja katseli televisiota. ( = ähisi kuumuutta, teki tilanvaltausyrityksiä ja yritti kaivautua tyynyn alle nukkumaan.)
Ennen sänkyyn pääsemistään alakerrassa oli havaittu kiireellä lattiaa ahnaasti nuoleva koira joka oli ampaissut miesihmisensä perässä yläkertaan ja pyytänyt päästä vällyjen väliin. Kun olin nostanut sen viereeni, se aloitti läähätyksen ja pintahengityksen jollaista ei turhan useasti olla nähty. Siinä vaiheessa kun televisiosta piti kääntää volyyminappia enemmän kaakkoon, kun koiran hengitysääniltä ei dialogia kuullut, oltiin varmoja, että sillä on nyt oikeasti jokin hätänä. Se riiputti kieltään suustaan ja koko sen pieni keho heilui kun se hengitti niin nopeasti. Vastaanvanlaista hengittämistä on todistettu vain juoksussa olevia narttuja kohdatessa, eikä talon sisälle tietääksemme sellaista ollut päässyt livahtamaan.
Syy läähätykseen löytyi niinkin banaalista asiasta kuin granaattiomenamehu, jonka mieheni oli kuskannut alakerran keittiöstä makuuhuoneeseen. Kun mies oli mehunsa juonut, koiran läähätys loppui kuin seinään ja se siirtyi tunneilmaisunsa seuraavaan vaiheeseen: henkisesti haavoitetun esittämiseen. Emme voineet käsittää miten se oli ehtinyt muodostaa noin vahvan mieltymyksen mehuun, jota se ei koskaan ollut saanut, kunnes tajusimme, että sitähän se oli alakerrassa lattialta nuollut. Mieheltä oli valahtanut muutama pisara juomaa lasin reunan yli lattialle ja koira oli ollut salamana paikalla.
Koiran on tiedetty jo ihan pienestä asti suhtautuvan intohimoisesti kaikkea suun kautta nautittavaa kohtaan, mutta sen himo marjoja ja hedelmiä kohtaan saa sen vaikuttamaan siltä kuin se kärsisi kroonisesta keripukista. Vihannekset eivät aiheuta vastaavia tunnekuohuja, paitsi porkkana, jota se takuulla on erehtynyt pitämään makeutensa takia hedelmänä.
 |
| Yksi talon ehdottomasti parhaista paikoista on poikaihmisen syli. |
Löytyi Alfielta ja Ossilta ainakin yksi ihan yhteinen piirre: Ossi rakastaa granaattiomenan siemeniä. Tosin se syö myös mansikoita,viinirypäleitä, mustikat kesällä suoraan varvuista, tuoreet puolukat menevät myös. Appelsiini ei kiitos, kurkku ei kiitos. Banaani kuuluu myös ei kiitos sarjaan.
VastaaPoistaMiltä valmistajalta saa granaattiomena tuoremehua? Voisi olla mukava kokeilla. Siemenien irrottelussa jo ihan tarpeeksi työtä. Enpä taida ainakaan itse alkaa linkoamaan... Terveisin Marja-Leena ja Ossi
Marja-Leena: Granaattiomenamehu jota meillä aina juodaan on Marlin Vital-sarjassa olevaa tuoremehua :) Meillä lähti kanssa viinimarjapensaista marjat viime syksynä, samoin puolukat varvuistaan metsässä. Mustikat ja mansikat (tuoreeltaan, muuten kuin jugurteissa siis), ovatkin sitten uusia tuttavuuksia kesällä. Mikäli vanhat merkit paikkansa pitävät, ne menevät varmasti kurkusta alas myös :)
VastaaPoistaAlfie rakastaa banaania ja omenaa ja banaaniahan meillä käytetään jos vatsa on menossa yhtään löysälle, joten kuuluu ihan arkipäivisiin juttuihin, mutta toimii myös koulutuspalkintona. Meillä, nimittäin, edelleen opetellaan seisomista paikoillaan, hievahtamatta, ja se se vasta työteliästä onkin! :D
Voi mahdottomuus ;) Nauruun tikahtuminen on taattua, kun teidän tempauksianne tulee lukeamaan. On lisäksi erittäin terveellistä lukea muiden mäykkyjen lahjakkuudesta draamapuolella niin ymmärtää omaakin koiraa paremmin. Toisaalta Arttu on melkoisen suoraviivainen vaatimuksissaan, mutta epätoivon hetkillä siltäkin noita kässäreitä on näytelmiin löytynyt.
VastaaPoistaGranattiomena... No mitäpä muuta itseään aatelisena pitävät koirat voisivat vaatiakaan. Pakko kokeilla itsekin, edes pieni tippa, onko kaikilla mäyräkoirilla makuaistissa joku reseptori vain granaattiomenamehua varten. Ettei ihan tavallinen omenamehu käy, liian helppoa ja arkista.
Meillä on tähän asti syöty kaikkia testikohteita, paitsi kaurapuuro-vadelmasoppa -yhdistelmää (paljaaltaan menee puurokin) niin etten yllättyisi, että tämäkin ruoka-aines vilahtaisi koiran kurkusta saman tien alas...
VastaaPoistaJa totta tuo, että mäyräkoira on äärimmäisen taitava ilmaisemaan tunteitaan äärimmäisen liioitellusti :D
Vitamiinit ovat niin tärkeitä sekä meille ihmisväelle että koirillekin. Vitamiinit otetaan sieltä mistä saadaan.
VastaaPoistaOlli tykkää tuorekurkusta, jäävuorisalaatti ei kelpaa.
Mai: kyllä välillä itseäkin tämä touhu naurattaa kun Alfie oikein pistää parastaan :D Mutta kiva kuulla, että naurut irtosivat; sehän tässä vähän niin kuin aina tähtäimessä onkin ;)
VastaaPoistaMystisiä ovat koiran mielihalut, saapa nähdä mitä muuta läähätettävää sitä vielä kohdataan, veikkaanpa että kesällä asiointi marjapuskissa saattaa olla Alfien mieleen :) Käykö Arttu riipimässä marjoja puskista?
Sunan: hei mutta meillähän on kaikenlaiset kiisselit kokeilematta! :D Aivan taatusti uppoaa tuohon poikaan...pitääpä lorauttaa sille kuppiin vähän seuraavan kerran kun ostan/teen moista :) Kiitti vinkistä! =)
Välillä koira kyllä uunottaa ihmistään noilla näyttelijäntaidoillaan, mutta edellisen esityksen jälkeen sitä taas on viisaampi :)
Olli: jeps, tuorekurkku on hyvää, salaatti ei. Alfie syö kurkun pureskelemalla hartaasti, pullauttamalla sen suustaan ulos, katselemalla sitä hetken ja syömällä sitten. Aivan kun sen pitäisi tarkistaa, että onko tämä nyt varmasti kurkkua, onko? :)
Arttu ei perusta kasviksista... Mulkoilee ruokakuppia ja mua, jos laitan kasvissosetta lihan ja puuron sekaan, mutta syö jos joka päivä sama sekoitus toistuu.
VastaaPoistaMarjat ei kelpaa, korkeintaan muutama mustikka metsässä (kädestä). Banaani on pahaa, kurkkuun ei pysty hampaat ;D))) muutkin hedelmät katsotaan epäluuloisesti kaukaa.
Ja granaattiomenamehu... Ostin hyvikseni purkin ja lirautin koiran kuppiin vähän. Tunsin itseni todella tyhmäksi sen katseen alla.
Ruuasta puheen ollen, ajattelin ostaa taas Beiflocke-hiutaleita ja kuivalihaa kaappiin hätävaraksi ja vaihteluksi. Toiset kyllä syöttävät niitä ihan jokapäiväisenä sapuskana. Miksei, olis ainakin helpompaa kun ainainen puuron keittäminen.
Mai: meillä Alfien kanssa into omeniin tapahtui ihan vahingossa viime syksynä kun äiti ja isä olivat kylässä ja tuoneet ison määrän kotimaisia omenoita joita sitten äitini kanssa keittelin omenasoseeksi pakkasta varten. Söin yhtä omenoista ja kumarruin alaspäin sanomaan Alfielle jotakin ja pala omenaa putosi suustani suoraan sen kuonon eteen :D Alfiella tuli sellainen "taivaasta sataa ruokaa"-ilme naamalleen ja nappasi salamannopeasti palan parempiin suihin :) Sen jälkeen omenat ovat olleet sille suurta herkkua =) Monesti olen sanonutkin miehistölle, että tuo koira eläisi pelkästään vihanneksilla, hedelmillä, marjoilla ja hapanmaitotuotteilla :D Niihin sillä on himo, jostakin kumman syystä :D
VastaaPoistaVai ei kelvannut Artulle granaattiomenamehu :D Artulla on valikoituneemmat makunystyrät, ihan kaikkea kelpuuteta! :) Hyvä idea ostaa noita hiutaleita ja kuivalihaa jemmaan, vaikka sitä sanotaan ettei koira kyllästy ruokavalioonsa, niin aivan taatusti osaavat arvostaa vaihtelua ja itsekin pääset välillä helpommalla! Meillä kyllä vaihdellaan lisukkeita ja pitkien, raskaiden lenkkien jälkeen hotkitaan pieniä välipaloja, vaikkeivät ne mitään sen kummempaa olekaan kuin esim. banaania ja omenaa tai viiliä marjoilla :)